En malttanut näyttää entistä ”linnaamme” Helsingissä, josta hommasimme asunnon hiukan nuorempana vanhuuden varaksi. Päältä ”kakku” kaunis ja sisältäkin vertaansa vaille, joka tällaisesta tykkää. Mekin remontoimme, mutta pieteetillä ja sitä riitti, koska kukin omana aikanaan oli aina tehnyt sikäläiseen ajan tyyliin sopivia ”parannuksia”- yleensä huonoja. Sisäovien maalien alta paljastui timpurin kynällä kirjoitettu asunnon ensimmäisen omistajan nimi. Tämän linnan ulko-ovi on raskas kuin linnassa konsanaan. Porraskäytävät ovat puoliksi marmoria, rappujen kulmissa seisoo lyijylasista käsintehdyt valaisinlyhdyt tammitolppien päässä. Ovet kruusatut tammiovet.
Kellari jouduttiin rakentamaan uusiksi ja puhdistamaa ötököistä ja homeesta. Ja Tampereella tällaiset pannaa surutta nurin ja rakennetaan Tammelan kaltaisia 70-luvun laatikontönöjä päälle. Otavalanhovin surullisen kuuluisa esimerkki.
Villa Ulrikan, Ullankadulle suunnitteli Gustaf Estlander 1902-1903
https://www.is.fi/asuminen/art-2000006366138.html
Olemme aikuisina halunneet lähes aina asua ikivanhoissa taloissa. Niissä on sitä jotakin. Vanhin oli rakennettu Porvoossa 1850-luvulla.
Eiköhän pysytä Tampereella, kun ratikkakin vihdoin tulee. Ratikka on tuosta Venäjän lähetystön vierestä kulkenut jo iät ja ajat.
Tietoja näistä taloista:
Näiden talojen huoneistot ovat suurimmillaan jopa 250-300 m2, joita myöhemmin on lohkottu pienemmiksi ja taas yhdistetty takaisin alkuperäisiksi.
Taloissa oli aikanaan puulämmitys ja, joissa oli halkohissi. Halkohissillä hinattiin klapit ja puut kadulta hevoskuormista huoneistoihin, joita sitten apuväki lämmitti.
Ruoka tehtiin suuressa keittiössä puuhelloilla. Piioilla oli oma rappukäytävä( huoltorappu) oma huone sisäänkäynteineen ja köksä, josta hän huolsi herrasväen huushollia. Meillä minä olin renki ja piika.
Siitä elämästä on elokuvia kuten Suomisen perheessä huushollerskoineen kuten Siiri Angerkoski.
Juuri tuollainen vihreä kakluuni oli meilläkin, mutta uunin luukun edessä lattialla kuparinen tuhkapelti.
Lattiat ovat tammiparkettia ja ikivanhaa honkaa, joka on kovaa kuin kivi hiottaessa. Naulattu ponteista takonauloilla. Huoneiden lattioita reunustavat laudat ovat päältä naulattuja.
Tuon talon honkalattia on nyt lähes 400 vuotta sitten kasvunsa aloittaneista männyistä.
No Suomi on vapaa maa asua saa vaikka laavussa jos taidot rittää harvalla vaan on taitoja asua niissä terv tepivaari
Melkein kaikkia asumismuotoja on tullut kokeiltua risumajasta, yhden huoneen alivuokralaisena, vuokralaisena monenlaisissa, ikivanhoissa ja täysin uusissa, omissa itserakennetuissa, maalla ja useassa kaupungissa, pienissä ja isoissa, halvoissa ja kalliissa. Vielä erakkona puun latvassa puuttuu ja suljetussa lautamajassa maan alla.
Liikkuvalla nivelet pysyy notkeana.
Voishan tuohon lisätä mm lehmän lanta majan taikka savimajan joita maailmalla löytyy sitten on vielä bampumajat erikseen terv tepivaari
Linnassa sitä minäkin olen melkoisen siivun elämässäni asunut. Ensimmäinen linna oli Impilinna Hennalassa, sitten Toralinna Santahaminassa, viimeinen linnani oli Lutikkalinna Santahaminassa. Suomenlinnassa ainut linna oli ko saariryhmä. Siis, on minulle noita ”linnavuosia kertynyt”.
Minä lisäksi linnankasarmilla Hämeenlinnassa. Harva varmaan tunnustaa joutuneensa ”linnaan”.
On tullu asuttua linnankasarmilla nykyisn siellä ei oe toiintaa puolustusvoimilla jotenka on sitä innassa tullu oltua
No vieressä oli armeija aikanani kyllä tuo varsinanenkin linna jossa oli naisvankila terv tepivaari