Mikähän syy on sille, että ns. köyhien asumilla entisillä paikolla kasvavat nyt parhaat rikkainen ”mansikkapaikat”, tarkoitan mm. asuinalueita ?
Tampereella se tarkoittaa mm. Pispalaa ja Tahmelaa, jotka olivat ns. musakourien ja puukkojunkkarien ja rähjäporukan kanta-alueita. Edelleen Tammelantorin lestinheittäjien kulmat, Kyttälästä ja Käpylästä puhumattakaan ja nimiensä mukaisia Kaakinmaata ja Amuria. Niissä köyhyys kukoisti, mutta yhteisöllisyys oli rautaa.
Nykyään Pispala ja Tahmela ovat etunenässä superrikkaiden suosimia kuten Kaakinmaa ja Käpylä.
Hesassa se tarkoitti etunenässä vankilakundien Katajanokkaa, Kalliota ja Hermannia. Mutta sama tarina niistä seuraa nykyisyyteen. Nyt ne ovat miehittäneet kroisokset.
Pohdimme asiaa kaljatuopin ääressä 90- luvulla Katajanokan Sataman kapakassa toimittaja Aaro Laitisen kanssa. Köyhillä oli realistista silmää valita toimeentulonsa ja työpaikkansa kannalta otollinen paikka asua, jotka sijaitsivat heti ydinkaupunkien kupeessa, jonne pääsi kävellen tai hevosella. Ja tehtaiden herrat halusivat työläiset lähelleen saataville. Luovuttivat maita ja jopa rakensivat asunnot.
Nyt on toisin, köyhiä ei näy näillä alueilla kuin alivuokralaisina. Parkkipaikat ovat mersuja ja jaguareja täynnä ja parvekkeilla Kruunukalusteen kalustenäyttely ja rannassa ökypaatti makaamassa koko kesän.
Kyllä köyhällä sentään on ollut joskus kivaa asua kaupunkien parhailla paikoilla.
PS. minun isovaarini oli lempinimeltään ”Amurin paskakuski”, joka hoksasi organisoida ja kärrätä huussien paskat hevoskärryillä Mustalahden proomuun ja hinata ne Kurun pelloille lannaksi. Se köyhyys köyhien paskakuskina teki hänestä rikkaan ja puolen Amurin omistajan kartanoineen.
Onneksi on kärpäsiä ja meillä köyhilläkin sitten ystäviä.
Olen rikas mutta en varaka, onneksi.
siis varakas.
Minäpä en ole rikas, en edes varakas mutta omillani tulen toimeen. Asuntokin (oma) sijaitsee Tammelan syrjäseuduilla, siis kaava-alueen ulkopuolella.
En osaa kadehtia ketään rikasta, en varakastakaan.
Rikkaalla ja jopa varakkaalla lienee murheita, joita minulla ei ole.
Minusta sinä olet Kalle rikas ja en nyt tarkoittanutkaan taloudellista rikkautta.
Meidän asuntoyhtiömme nimi Katajanokalla on / oli As Oy Työväen Tuki, aivan vankilan muurien vieressä Kauppiaankadulla. Talo vuodelta 1901. Tuo nimi ja sijainti kertovat jo omaa tarinaansa.
No, sittenhän minä linnassa ollessani asuin Lutiklkalinnassa, vankilan toisella puolen.
Hieno asuinpaikka olikin, mielestäni.
No, eihän silloin törmätty !
Minä olen ollut muurien sisäpuolella yhdeksänkymmentä luvulla, mutta työntekijänä, ( Konnunsuo )
On sitä jos jonkinlaisissa työpaikoissa tullut oltua, mutta siellä näki surkeita elämänkohtaloita.
Nyhän se on ”turistihotellina”.
Saatettiinhan Heikki silloisessa vitosen ratikassa yhtaikaa ollakkin, vaan toisiamme ei tunnistettu.
Eikös se ollut nelonen
Kyllä se oli vitonen, se käänsi aina klo viisi aamuisin siinä vankilan nurkalla, ajoi Aleksia pitkin Manskun päähän, kääntyi siitä ent postitalon kohdilta vasemmalle ja sitten Fredaa pitkin Töölöntorille, jossa kääntyi takaisin.
Nelonen taas kulki Aleksilta Munkkiniemeen; se oli 70-lukua se.
Kyllä 5 ajoi historiallisesti Katajanokan sillalle ja myöhemmin sinne perälle saakka. Nykyään vain satamaterminaalin päätepisteeseen.
Ratikka n:o 4 alkoi ajamaan sinne 80-luvulla silloin, kun asuimme siellä eli sillan yli Satamakadun pätkältä Kruunuvuorenkatua pitkin perukoille.
Minä muutin Helsingistä ja Lutikkalinnasta pois -83, joten tietoni ovat nykyisestä Helsingin ratikkaliikenteestä siltä ajalta.
Muistaakseni en ole ratikalla Helsingissä sen jälkeen ajanut.