- Kännykän kirjoitusnäppäin( hipaisunäppäin) on kooltaan 5 x 8 mm , väli 1 mm
- Tabletissa 10 mm x 10 mm , väli 1 mm ( hipaisunäppäin)
- Läppärissä 15 mm x 15 mm, väli 2 mm ( saa painaa 1 mm syvyyteen )
Kännykällä ei tällaisen työmiehen kouran omaavan kannattasi virheitä kirjoitella ( kommentti heti: älkää sitten saivarrelko itse kirjoituksesta).
Tablettiin en koske, se on kaikin puolin hankala, aina väärässä paikassa , aina vähän latausta, huono mukana pidettävä- kelvoton peli minulle.
Läppärin tai tietokoneen näppäimet ovat ihmiselle tarkoitettu fyysinen, toimiva kokonaisuus työasemineen ja ruudusta näkee jo puolisokeakin. Ja sillä voi tehdä miellyttävästi muutakin, kuunnella ja katsella hyvälaatuisesti sekä tulostaa. Ja se pysyy paikallaan.
En keskity nyt muiden härveleiden etuihin ja haittoihin.
Läppärini on HP ja muut Samsung
Tabletti olisi sopiva meikäläiselle. Tässä kännykässä on ahtaat nappulat ja pieni teksti, joten virheitä syntyy. Pyrin kuotenkin minimoimaan ostokseni.
Nivelsairaus on aika pitkälti määritellyt sen, että käytännössä ainoa vaihtoehto on perinteinen pöytäkone hyvällä näppiksellä. Läppäri menee hetken, mutta kyllä se enemmän sinne selailun puolelle jää.
Lähes pelkästään pöytäkone kunnon HD-näytöllä. Kirjoitus helppoa, lukeminen helppoa, video ym. toistot laadukkaita, jne.
Eipä silti, kun ajatus lentää nopeammin kuin sormet, niin kyllä noita kirjoitusvirheitä välillä tulee.
Minä tuolla HP:n läppärillä olen tullut toimeen, se on siitäkin hyvä, että sen voi ottaa reissuun mukaan.
Tablettia en ole koskaan edes harkinnut ja kännykälläkin kirjoittelu on yhtä ”tervan juontia”.
Hyvä pöytäkone lienee ehdottomasti paras mutta silloin minulla tulisi olla kaksi konetta. Ei ole taloudellisesti kannattavaa ja pöytäkone vie tolkuttoman paljon tilaa pieneltä työpöydältäni.
On se minulla suurimmaksi osaksi kannettava, eli läppäri silloin kun olen sisällä. Muuten aika paljon kirjoittelen kännykällä, pienimmällä näytöllä mitä markkinoilta löytyi. 3.9″. Syynä kun se mahtuu vielä jotenkin taskuun. Virheitä teen ihan kiitettävästi, mutta niitä tulee kannettavallakin.
Monilla näkyy olevan toi hp, mutta mun koneessa lukee dy! 😉 vähän erilaisella fontilla.
Läppäri keveään kirjoitteluun, mutta ehta oikea näppäimistö oikealla tietokoneella pidempään. Tämä tulee Lenovon läppärillä, mutta jos asiaa on, näppäimistön on syytä kestää. Suosin itse 1980-luvun IBM:n mallia, jota nykyään valmistaa Unicomp, yhä samalla tehtaalla Kentuckyssa. Se on ruma, heleevetin painava, laatunäppäimistöksi edullinen, konepestävä (!) ja sen hajottamiseen tarvitaan aika suuria kosmisia voimia. Käyttöiäksi voi odottaa 30 vuotta.
Pöytäkone ja oikeat näppäimet.
Kyllä on tietyllä tapaa ikävä työelämän kiinteitä isonäyttöisiä ja tehokkaita koneita, mikä ei kotioloissa ole mahdollista .
Kyllähän sitä läppäriinkin saa oikean näytön, näppiksen ja hiiren. Varsin käyttökelpoisesta setistä ei tarvitse maksaa 150 euroa enempää.
Toki, tilaa se vaatii. Mutta näyttökin voi olla seinällä, tai pöydän reunassa varrella jolla voi kääntää sivuun.
Dell. ihan riittävä ja se on seinään kiinnitetty. Eli siis kaksi näyttöä samanaikaisesti.
Minulla on toisessa läppärissä iso irtonäyttä, langaton irtonäppäimistö ja langaton hiiri. Tuli vahingossa ostettua turhan pieni läppäri, mutta se oli noilla helposti korjattu.
Kännykkään minulla on aivan liian suuret nakkisormet.
Tabletissa samoin enkä ole siksi sellaista hankkinut.
Läppärin näppylöillä pärjään ja näyttökin riittää, mutta mieluiten käytän kunnon näppäimistöä ja isompaa näyttöä, jos voin.
Presidentinvaaleissa oli piilomainontaa, koska toimitsijoilla oli HP:t.