Jokainen meistä varmasti on havainnut etälähetysten kammottavan äänitekniikan ja kuvan laadun sekä ohjausten onnettoman tason omissa vastaanottimissaan.
Etälähetysten ääni: koska laitekanta on sangen kirjava niin etälähetyksissä kuin vastaanottimissa, toinen vinkuu, kihisee, mölisee, krohisee äänen alkuperäiseen laatuun verrattuna. Äänitarkkailua, kun ei ole jaettavana jokaiselle lähettäjälle. Mikrofonit ovat mitä ovat. Voi niitä aikoja, kun oli analoginen ääni puhelimissa, putkivahvistimissa, soittimissa jne.. Tässä mielessä digitekniikka on lapsen kengissä, vaikka niin sen erinomaisuuteen vannomme.
Kuvan laatu: etälähettiminen, läppäreiden ym. kameroiden taso vaihtelee kuin yö ja päivä. Se taas näkyy vastaanottimien valon, taustaheijastusten ja värien sekamelskana.
Ohjaus: Kaikki saattavat muistaa, mitä hyvä tv-selostusten/lähetysten ohjaus tarkoittaa esimerkkinä urheilulähetyksissä alias tv-ohjaaja Raimo Piltz. Tai, mitä ei- reaaliaikaiset elokuvien mestariohjaajat saivat aikaan. Selostettavien lähetysten ennustettava kulku on ohjaajan päässä, jolloin kuva liikkuu salaman nopeasti sinne missä selostaja selostaa ja oleellista tapahtuu/ on tapahtumassa. Elokuvissa taas, jopa käden asento, ilmeen vahvuus tai äänen ulostulo saatetaan harjoitella kymmeniä kertoja vaikka 30 sekunnin osana tunnin elokuvasta.
Nyt erilaiset lähetykset poukkoilevat etä-amatöörien tottumattomissa käsissä. Tai konsertit ovat kuvien kooste soittajista/laulajista erilaisissa ympäristöissä ja , joissa konsertin kapuna toimii tv-lähetyksen nappulan painaja. Tai eilinen Tervon sekametelisoppa ”mitä, jos”, jossa itse ohjelma oli puuta heinää, niin nuo kaikki edelliset toteutuivat mitä surkeimmalla tasolla.
Emme oikeasti ole vasta kuin alku askelilla digitaalisten etälähetysten teossa, jonka heikkouden vielä tämänkin korona osasi paljastaa.
Sehän on hiukan niin, kun ei ole ollut käyttäjiä, ei ole ollut mitään tarvetta kehittää niitä palveluja. Nyt kun olisi käyttäjiä, ei ole niitä palvelujen kehittäjiä, eikä siis palveluja. Kumpi oli siis ensin ”muna vaiko kana”?
Osaaminen on keskittynyt yksisuuntaiseen viestintään ei kommunikaatioon eli kaksisuuntaiseen viestintään.
Samoin laitetekniikka.