Ihmisellä on sellainen kehomuisti, joka tuonkin muistaa, en kuitenkaan sitä, kun puljahdin ulos Marian sairaalassa Tampereella joskus viime vuosituhannella.
Sauna oli Lielahden Vainolla, Enqvistin tehtaan yleinen sauna, jonka oli suunnitellut arkkitehti Birger Federely, niin kuin koko työntekijöiden Vainoin alueen punatiiliset asuinparitalot ja Niemen kartanon alueen. Siitä on nyt jäljellä vain tuhon jäljet ja arkkitehdin nimeä kantava kadun nimi sekä laatikkotaloja toinen toisensa vieressä muumioina. Jäljellä suojeltuna yksi Federleyn suunnittelema ränsistyvä yleinen sauna kuin siellä Vainoilla ennen hävityksen kauhistusta.
Mummuni ja Vaarini olivat saunanhoitajina ja minä vaarin apulaisena jo 3-vuotiaana halon kantajana. Yleisessä saunassa oli valtava lämmitysuuni, saunaosasto noin 50 hengelle, pukuhuoneet, pyykkitupa, mankelihuone ja leivinpakari ullakolla.
Sauna lämmitettiin valtavalla pannulla, johon heitettiin täyspitkiä halkoja. Saunaan menivät vuoron miehet ja naiset. Oli lölynheittäjä, joka vahti kiuasta. Saunan jälkeen juotiin ruskeaa Pyynkinhelmeä. Lauantaina oli myös leipomispäivä ja suuressa pakarissa tuoksui hapanleivän juuri ja pulla tuoksui. Minä opettelin pullan letitystä ja napsin taikinaa ja likilaskuista pullaa.
Niistä sauna-ajoista lähtien kirveet ja halot klapeineen ovat tulleet niin tutuiksi, että Billnäs heiluu nopeammin kuin klapikone.
Sitten myöhemmin omakotitalon kellarisaunat. Myöhemmin 1800- luvun puolella rakennettu rantasauna sen aikaisine lämminvesijärjestelmineen ja bastuineen ruotsinkielisellä alueella, Niistä jatkossa lisää.
Vieläkin tuoksuu nenässä kirkastalvisen saunan lämmityksen koivuntuoksuinen piipusta pystyyn nouseva harmaa savukiuru.
Lielahden Niemen kartanon alue / Birger Federley. Saunan kuvia löytyy sivulta 53 / 70
Meillä kävi saunomassa paljon saunoja nähnyt naapuri kehuen, että nähneensä paljon parempikuntoisia saunoja, mutta missään ei ole ollut parempia löylyjä.
Velimies teki myöhemmin savusaunan, jossa kuulemma käy mm. kylän hirviporukka saunomassa.
Itse olen joskus haaveillut tekeväni uloslämpiävän tai savusaunan olkisavesta
Rakenne olisi puolet hirren painosta ja ominaislämpökapasiteetti puuta pienempi, joten pinnat lämpenisivät nopeammin, joka tietäisi savusaunan vähäisempää nokeutumista.
Myös laipio voitaisiin tehdä olkisavesta, jolloin kipinöistä ei olisi vaaraa. Olkisavi ei myöskään ylläpidä palamista.
Olkisavisauna olisi työläämpi rakentaa, mutta kestäisi luultavasti puurakennetta kauemmin. Savi suojaa olkea mikrobeilta.
Heikin saunaan ei pääse kuin kultapossukerhon jäsenet, minut hän veisi suoraan saunan taa.
Minun saunakokemuksiini Suomenlinnan, Merisotakoulun miehistösauna; saunaan mahtui kerralla n 250 miestä, kertalämmitteinen. Saunaseurakin on noteerannut sen Suomen parhaaksi saunaksi.
Siellä oli kerran viikossa miesten saunavuoro; yleisten miesten saunaksi sen tituleerasimme silloin.
Lienen joskus ko saunasta kirjoitellutkin, siellä vallitsi kova hierargia, pukukaapit, istumapaikat, niin pukuhuoneessa kuin saunassakin. Kuka hyvänsä ei saanut ”löylykraanaa” käsitellä, se oli silloin armoitetusti silloisen insmaj Kalle Jokelan armoitettu homma.
Pukuhuoneessa kiersi kossupullo mutta vain pienen piirin oikeutuksena.
Se oli silloista saunakulttuuria; toisaalta, hyvä sauna oli Mariankadunkin sauna Kruununhaassa.
Minun ensimmäinen saunani on sama tämän viimeisen kanssa. Tuollahan se on järven rannassa pari kolme metriä vesirajasta. Siellä minä olen ikäni käynyt, eikä sisäsaunaa ole varmaan lämmitetty kymmentä kertaa.
Se on hirrestä tehty ja ainakin kolme kertaa pienennetty sisämitoiltaan ja kiuasta vaihdettu montakin kertaa. Sitä alunperin lämmitettiin metrin haloilla pukuhuoneesta päin ja saunan puolella oli parvi, jota hyödynnettiin erilaisten kuivausten tarpeisiin.
Aikanaan sauna lämmitettin jo varhain luantaisin ja ensimmäiseksi menivät saunaan palvelusväki ja heidän jälkeensä vasta isäntäväki. Se on aikaa, jota minä en muista, mutta on kerrottu.
Siinä saunan padassa keitettiin livekalat. Saunalla tehtiin kaljat ja talkkunat ja pestiin ja keitettiin tietysti pyykit.
No, tänään se lämmitetään taas, on muistaakseni lauantai.
Minä en ole paremmassa saunassa kuin kesämökkimme rantasaunassa, jonka isäni ja äitini rakensivat vuonna 1978. Sauna on pieni ja vaatimaton mutta isojärven rantaveteen pulahtamaan on matkaa vain 8 metriä. Nykyään ei taida saunoja rakentaa niin lähelle rantaa.
Saahan niitä saunoja rakentaa jo vetten päällekkin ( saunalautat )
Suomessa on satojatuhansia saunoja ja saman verran on myös saunoja, jotka ovat parhaita.
On niitä omia saunoja minunkin elämääni mahtunut:
2. Ríntamamiestalon kellarisauna, kertalämpeinen, isän rakentama tynnyrikiukaalla
3. Itse alusta loppuun rakentamani vanhan taloon kellariin, jatkuvalämpeinen
4. Kaupungeissa useita asuntojen standardisaunoja
5. Kotiharjun yleinen sauna Helsingissä
6. Firmojen edustussaunoja pitkin Suomea. Hauskin oli Lahden Hiihtoseuran sauna, jossa katseltiin lauteilta hiihtoja TV:stä
7. Pari kavereiden savusaunoja, joissa myös palvattiin ja ”savustettiin” ohraa
8. Lumisauna
9. Jääsauna
Jatkoa saunoista kerron uudessa avauksessa. Saunat olivat yli 100 vuotiaita, hyvin erikoisia hirsisaunoja rannikkoruotsalaiseen malliin.