Venäläiset linnoittivat Ruotsin pelossa entistä itärajaa Kotkasta Savonlinnaan Punkaharjulle saakka, joka on edelleen maastossa todettavissa.
https://yle.fi/uutiset/3-11620372
Toinen mieleniintoinen asia, mitä kasakat tekivät Venäjän vallan aikana Etelä-Suomessa. He piirsivät Suomenlahden rannalta noin 100 km pohjoiseen kaikkien kuntien kartat hyvin yksityiskohtaisesti, polkuineen, siltoineen, jopa siltarumpuineen. Kaikki sota- ja puolustustarkoitukseen.
Kun jaksaa tonkia, niitä löytyy mm. täältä:
https://www.doria.fi/handle/10024/78800
Punkaharjulta löytyy myös Salpalinjan hyvin säilyneitä linnoituksia. Helpoimmin niiden osia voi nähdä Kerimäellä, Hotelli Herttuan viereisissä metsissä. Suosittelen kohteita suunnitellessasi ensi kesän matkailua.
Tuon linnoitusketjun hienoin nähtävyys on Kotkan Kyminlinna. Salpalinjahan on osin uudenpaa linnoitusrakennetta.
Hikiset muistothan minulla tuosta Salpalinjasta, sinne kun suoritettiin peruskoulutusajalleni asettuva Paavon polku, 75km, täydessä taisteluvarustuksessa, ryhmä- ja joukkueaseineen.
Krimin sodan yhteydessä Venäjä taisi laiminlyödä Suomen puolustusta.
Engelsmanni pääsi tekemään tuhojaan rannikolla ”kolmella sadalla laivallaan”.
Engelsmanni ei edennyt sisämaahan, vaan tuhosi lähinnä puolustuslaitteita ja varastoja rannikolla ja saaristossa.
Venäläiset pelkäsivät ruotsalaisten sotahaluja ihan syystä ja siksi linnoittivat rajaa Kaakkois-Suomessa.
Kustaa Kolmonen poti ikävystymistä ja päätti aloittaa sodan Venäjää vastaan.
Saadakseen syyn sotaan Kustu järjesti ”Mainilan laukaukset” Puumalassa, jossa venäläisten rajavartiointi oli heikkoa.
Omia sotilaita puettiin venäläisiin asepukuihin ja aseistettiin. Kuskattiin yli salmen Venäjän puolelle, josta sitten hyökkäsivät Puumalaan hirveästi räiskien ja mölyten. Sota oli syttynyt taas pitkäksi aikaa.
Merellä ruotsalaiset kokivat ensin pahan tappion, mutta saivat toisella kertaa sen verran ihmisiä tapettua ja venäläistä mammonaa upotettua Suomenlahteen, että siinä sodassa jäi Suomi vielä miehittämättä.
Seuraavalla kertaa Suomelle kävikin jo paljon onnekkaammin. Ruotsi hävisi selvästi ja Suomi sai lottovoiton jo kauan ennen loton keksimistä päästen eroon Ruotsista.
Suomen suuriruhtinaiden suojeluksessa suomalaisista tuli kansakunta kansakuntien joukkoon.
Elämä on siitä metka ilmiö, että ilman Ruotsin häviötä ei meistä kukaan olisi edes syntynyt. Ihmisten kohtalot ja kohtaamiset olisivat olleet aivan toiset.
Sellaista on elämä nykytieteen valossa.
Hilluisiko silloinkaan meitä elon tiellä kukaan, jos Kustaa Kolmoselta olisi jäänyt Tampereen kaupunki, Tammerfors, perustamatta?
Mahdollinen tietokonesimulaatio asian selvittämiseksi olisi mahdoton.
Tosiasia on, että Ruotsin alaisina olisimme vieläkin lolmannen luokan roskajoukkoa ilman oikeutta omaan kieleemme ja kulttuuriimme.
Edelleen tänä päivänä freudenthalistit koittavat jatkaa alistamista pakkoruotsilla ja rantaruotsalaisten kaikenlaisilla etuuksilla yliopisto-opiskeluissa kuten kiintiöissä ja suomenkielisten kielikokeissa.
Väyrynen haaveilee, että pohjoismaat voisivat yhdistyä, jos EU hajoaa mahdottomuuteensa.
En ole yhtä toiveikas. Jos pärjäisimme riikinruotsalaisten kanssa, niin suomenruotsalaisten etnonationalistit yrittäisivät vetää välistä ja harjoittaa imperialismia Ruotsin tuella.
Ruotsi valtiona on ajautumassa kohden sekasorron aikaa, joten se olisi vähän hankala yhteistyökumppani. Norja ja Tanskakin ovat tarkistamassa käytäntöjään Ruotsin vastaisilla rajoillaan.
Täytyy muistaa tosiasia, että Suomi oli Venäjää vielä 1918 saakka ja, Helsingin, Turun jne.. katukyltit myös venäjäksi. Mutta myös yhtä ruotsalainen. Suomalaisuus ilmeni vasta sisämaassa. Rannikkomme oli hyvin kansainvälistä jo kieliltäänkin. Helsingissä venäjän kieli, ruotsi, saksa ja ranska olivat enemmistönä vrt. suomi.
Hyvä, että olivat kansainvälisiä, koska kielitaitoiset kansalaisemme osasivat matkustaa pitkin maailmaa ja perustaa kontakteillaan Suomeen elinvoimaisen teollisuuden. Entä taiteilijat ja tieteilijät siihen aikaan.
Venäjän vallan ajalla oli paljon myönteisiä vaikutuksia Suomen kehittymiseen. Viimeinen suuriruhtinas, Nikolai Toinen, oli heikko ja antoi bobrikovilaisten hääriä Suomen integroimiseksi Venäjään.
Nykyiset liittovaltiofanaatikot vertautuvat sadan vuoden takaisiin bobrikovilaisiin.
Olen joutunut tuota Balkanin sotaa hieman tutkiskelemaankin. Suvussamme kun oli aikanaan Aleksander Harinen, jonka tiedettiin osallistuneen ns Balkanin sotaan.
Minäpä sitten sitten painelin silloiseen sota-arkistoon ja arkiston johtaja Melkko avusti työtäni tuomalla sen aikaisia ns komppanian rullia luettavakseni.
Tämä Aleksander Harinen oli sotilasnimeltään Aleksander Bly, palveli silloisessa Kaartin tarkàmpuja pataljoonassa ja sen toisessa komppaniassa ja se helpotti jonkin verran hommaani.
Minä, jonka ruotsinkielen taitoni ei aivan kaksinen ole, melkoiset vaikeudet oli lukea silloisten kirjureiden käsinkirjoitettuja koukeroisia tekstejä.
Selville sain kuitenkin, että ko henkilö ansioitui nykyisessä Bulgariassa ja sai melko korkean keisarillisen kunniamerkinkin.
Se hohde kuitenkin himmeni kun myöhemmistä rullista ilmeni, että Bly oli karannut yksiköstään bulgarialaisen naisen mukaan ja hävinnyt sille tielleen.
Näin katoavaista se mainen kunnia sitten on.
Uskon, että Bly eli onnellisena elämänsä loppuun asti bulgarialaisen naisen kanssa.
”Se hohde kuitenkin himmeni kun myöhemmistä rullista ilmeni, että Bly oli karannut yksiköstään bulgarialaisen naisen mukaan ja hävinnyt sille tielleen.”
Kautta maailmansivun on rakennettu rajoja ja puolustettu rajoja sekä valloitettu uusia alueita. Isäni palasi sodasta ja totesi painokkaasti toivoen ettei kukaan joutuisi sotaan todeten myös etteikö voitaisi elää ilman rajakiistoja. Eloa vähän niinkuin läänin tai kunnanrajojen tapaan?
Ilman rajakiistoja eivät selviä aina naapuruksetkaan, vaikka tonttien rajat olisivat paaluilla merkityt.
Ihme on, että metsälöiden omistajat eivät enempää tappele
Esimerkiksi Sahalahdelta löytyy kilometrien pituisia metsäkaistoja, joiden leveys on pari sataa metriä. Luulisi puunkorjuussa tulevan ongelmia.
Tampereella venäläisten kädenjälki näkyy lähes kaikissa yli 100 vuotta vanhoissa tiilirakennuksissa kuten Hatanpään kartanot, Pyynikin juomatehdas, Trikoot, Liljeroos, Verkatehtaat, Hiedanrannan vanhat tehdasosat, kartano ja asuinrakennukset, lähes kaikki vanhat kivitalot, Ortodoksinen kirkko jne. puhumattakaan muualla Suomessa.
Hatanpään kartano
Sebastian Gripenbergin suunnittelema Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885
Odert Sebastian Gripenberg (8. maaliskuuta 1850 Kurkijoki – 12. heinäkuuta 1925 Helsinki), vapaaherra, oli suomalainen arkkitehti, senaattori ja pankinjohtaja.
.
Kartano 1800-luvulla
Ahlmanin jälkeen tila siirtyi ruukinpatruuna L. G. Lefrenin haltuun. Lefren omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä.
Lefrenin kuoleman jälkeen kartanon osti vuonna 1835 laamanni ja ritari Nils Johan Idman, ja kartano pysyi Idman-suvun hallinnassa vuoteen 1913 saakka.
[Lähde :Wikipedia]
Hatanpään kartanoiden omistaja Nils Idman huvilakartanoineen, pääkartanon vieressä, oli Suomen suuri ”pankkirosvo”, joka huijasi pankeilta miljoonia ja joutui ”linnaan”.
”Rystörahoilla” on saatu onneksi jotain kaunista aikaiseksi.
Ryöstikö Nils Idman venäläisen pankin?
Sebastian Gripenbergin suunnittelema Hatanpään kartanon päärakennus valmistui vuonna 1885
Suomessa on toiminut aikojen saatossa satoja tiilitehtaita, joista suurimmat ovat nykyään toiminnassa olevat laitokset ja pienimmät ovat olleet esimerkiksi kartanoiden omaan käyttöön tiiliä tuottaneita, vain kesäaikoina toimineita tiilitehtaita.
.
Ensimmäinen teollinen tiilenvalmistustehdas
Suomeen ensimmäinen tiilitehdas perustettiin 1860-luvulla, joka sijaitsee edelleenkin Keravalla.
[Lähde : Wikipedia ]
Pyynikin panimon vanha rakennus (1897) Tampereen Koulukadulla. Talon suunnitteli arkkitehti Arthur af Hällström, joka kuului Oy Pyynikin perustajajäseniin. [Lähde :Wikipedia]
Koulukadun – Tiiliruukinkadun- Mariankadun korttelit mm. sukkatehdas( ent. terveysasema ja sossu), Pyynikin panimo, ruotsalainen koulu, Wivi Lönnin talouskoulu ovat venäläisistä tilisistä muurattu ja rappaukset päälle paitsi panimo.
Suomen Trikoo Oy oli suomalainen tekstiiliteollisuusyritys, joka toimi vuosina 1903–2005. Suomen Trikoon perusti Tampereelle Alfred Kordelin. Tuotanto aloitettiin sukkien ja urheilupaitojen valmistuksella. … Suomen Trikoo laajeni vuonna 1937, kun Tampereen Trikoosta tuli sen sisaryhtiö. [Lähde :Wikipedia]
Venäläinen kädenjälki näkyy näiden talojen tiilissä ja muuraustekniikassa. Kyriilisin kirjaimin lyötyjä ”venäläisiä” tiiliä on näissä punatiilirakennuksissa miljoonia. Ja silloisia tiilitehtaita oli pitkin Tamperetta. Yksi merkittävä on savikuoppa Pahalampi Viinikassa, jonka savet vietiin tilitehtaalle.
Mm. Hatanpään kartanon rannoilta löytyy näitä ”venäläisiä” tiilien jäänteitä rantakiviltä.
Lahden Hennalassa; entinen venäläinen varuskunta, tiilissä lukee Virenojan tiilitehdas. Siis käytettiin paikallista yritystä tiilituotannossa.
Siellä Hennalassa kokoontuu edelleen Lahden ”Tykistöklubi”.
Useat vanhat varuskunnat ovat näitä ”venäläisiä” tiilirakennuksia. Minä Hämeenlinnan linnankasarmilla alokkaana.
Minä taasen olen palvellut; Turun kasarmilla/Turku, Lahti, Santahamina, Suomenlinna ja Hämeenlinna. Kaikki mainitut venäläisten rakennuttamia varuskuntia.
TV:ssa taisi tulla sarja: Suomi on ruotsalainen, Suomi on venäläinen ja saattoi olla muitakin.
Onhan Suomi myös saamelainen
Tulevaisuudessa kenties somalialainen.
Penskana tulin jäljitelleeksi intiaaneja.
En muista katsoneeni mainittua TV – sarjaa.
Venäjän aikana Suomi sai puoli-itsenäisyyden, oman rahan ja oman kielen pakkoruotsalaisuuden ja kolmannen luokan aseman sijaan.
Se, että loppuaikoina pakkovenäläistäjät pääsivät valtaan, oli siunaus, koska se johti itsenäisyysintoon ja lopulta itsenäisyyteen.
Tuo itsenäisyyden hankkiminen ja kansalaissota olkoon eri aihe, koska se taas on toinen ja pitkä juttu monine näkökulmineen.
Kirjoitin lähinnä siitä näkökulmasta millainen kädenjälki kulttuurissamme näkyy Venäjän ajoilta.
Kyllähän venäläiset olivat aika tekijöitä. Syksyllä 1714 200 kasakkaa teurasti kirveillä yhdessä yössä 800 suomalaista Hailuodossa.
Aika velikultia.
Kalle 12:n joukot olivat vissiin jo kerenneet tappaa Narvassa n. viisi tuhatta antautunutta venäjän armeijan sotilasta.
Ison vihan aika Suomessa.
Esitelmä Pälkäne 26.7.2013.
Matti J.Kankaanpää. Internet.
Kirjansa kehysesimerkkinä Vilkuna käyttää Marjatta Puustin elämäkertaa. Marjatan mies Matti kuoli ase kädessä puolustaessaan kotiaan. Vähintä mitä leski saattoi kokea,oli ruoskiminen. Vuotta myöhemmin vainolaiset tulivat uudelleen ja toistivat ruoskimisen. Ruoskimista jatkettiin viemällän hänet alasti lumihankeen. Vainoojat sytyttivät lopuksi kaksi kuivaa saunavastaa ja polttivat niillä Marjatan silmät. Puoli vosisataa Marjatta eli sokeana. Venäläiset veivät Marjatan pojan Jaakon mukanaan orjaksi.
Kukaan henkilö tai mikään alue ei jäänyt raakuuksista osattomaksi. Yksi pahimmin kärsineistä alueista oli Pohjois-Pohjanmaa, jossa viranomaisten kokoamien tietojen mukaan murhiin ja joukkomurhiin menehtyi yli 6000 suomalaista.
Limingassa haudattiin 2100, Pyhäjoella 1700, Oulun pitäjässä 1800.
Sotarosvous oli poikkeuksellisen raakaa. Rosvotun ja murhatun ruumiin
häpäisyllä ja näkyville jättämisellä oli sodankäynnillä oli selvä tarkoitus. Ne toimivat pelotteina. (Varmaan tehokas peloite – rysssä on maassa.)
Aika velikultia.
Ajatukseni oli pysyä noissa rakennelmissa ja kartoissa, ei sodissa ja hirmutöissä, jotka ovat taas oma juttunsa kansojen historiassa.
Totta on, että Suomella oli hyvät oltavat Venäjän hallinnon alla sortovuosiin saakka kun venäläistämispyrkimykset alkoivat.
Totta on myös se, että suomalaisia miehiä kuoli hirvittävät määrät suhteutettuna asukaslukuun Ruotsin sotahullujen kuninkaiden toimintojen seurauksena.
Mitalilla on kaksi puolta.
Väkeä on Suomeen kertynyt kohtalainen määrä. Miten mahtaa ruoka riittää, jos tulee suuri sota tai asteroiditörmäys tai supertulivuoren purkaus aiheuttaa maailmanlaajuisen viljelykatastrofin?
Kataisen sekametelihallitus tyräsi tekemällä päätöksen elintarvikevarastojen puolittamisesta.
Pysy nyt joskus asiassa.