On tämä yhteiskuntamme kaikkinainen kehitys digineen, tekoälyineen, robbotisaatioineen, netteineen ja hybrireineen kauhistus niille, jotka ovat oppinsa ja ojennuksensa saaneet ja imeneet isiltään, jotka taas omilta isiltään ( myös äideiltään ), tätä rataa mentiin vuosikymmenistä toiseen ja kaikki toimi ikäänkuin isältä pojalle, ilman ristiriitoja minkään yhteiskuntasektorin alalta.
Elettiin kehityksessä seesteistä, harmoonista aikaa, jossa kansakoulu antoi eväät rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman muutoksen tuomaa epävarmuutta, eikä raha ollut kuten nykyään ihmisille Jumala, vaan katto pään päällä ja ruokaa pöydässä riitti ihmisten onnellisuuden mittareiksi.
Olen usein ajatellut, että jos vanhempani vielä eläisivät ja näkisivät mihin yhteiskuntamme on on ajettu/ajautunut, niin olisivat onnellisia että eivät tämän nyky-yhteiskunnan oravanpyörää joutuneet polkemaan ja saivat elää moraaliltaan tervettä, Jumalaa kunnioittavaa oman kodin ja yhteisöjen kaikkivaltaisena jäsenenä.
Itse olen Helsingin olympiavuonna syntynyt ja kuten vanhempanikin, tunnen että tämä nykyinen yhteiskunta ei saa minussa aikaan muuta kuin stressiä ja huolta yhteiskuntamme ajautumisesta yhä syvenpään moraalittomuuden tilaan.
Ajatelkaahan, että ne, jotka ovat syntyneet sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, 40-50-60 ja vielä 70 luvuillakin, niin pakotetaan opettelemaan vielä tämän tietoyhteiskunnan tekniikka ainaisine muutoksineen ( itse en siihen kykene )
Jos et pysty, olet yhteiskunnan ulkopuolella, ilman sosiaalisia henkilökohtaisia kontakteja ja palveluja ja heitä ja meitä on arviolta yhteiskuntamme ulkopuolelle jätettyjä monta sataa tuhatta ja jos putoat kelkasta, se on oma vikasi.
Ei muuta kuin Aapinen käteen ja kirkolle kouluun.
Marko, sinä olet nuori mies ja ymmärrän sinun suhtautumisesi kysymykseen huumori pitoisesti.
Mutta valtava joukko senjoreitamme ja ”raivaajasukupolvea” kokevat nyky-yhteiskunnan haasteet itselleen ylivoimaiseksi ja he kärsivät valtavaa ahdistusta siitä, kun yhteiskunta kokee heidät ikäänkuin rasitteena, kun eivät enään kykene nuorten tahtiin oppimaan uutta.
Olisi ollut toivottavaa, että yhteiskunta olisi vauhtisokeudessaan pysähtynyt ajattelemaan, että ikäihmiset tarvitsevat arjen haasteista selvitäkseen myös henkilökohtaiset asioinnit ”analokisessa” muodossa, sillä tämä siirtymäkausi loppuu kyllä aikanaan, kun tuottamattomat ikäryhmät on kuopattu
Se Aapisjuttu oli vitsi….huom!
Älä välitä Arvi. Katsos, moni ei osaa veistää puukolla muuta kuin sormeansa, ei hakata kirveellä klapeja, ei ymmärrä geometriaa niin kuin timpuri ristimittoineen, ei viilata tai teroittaa mitään, ei tapetoida, osaa lyödä naulan sijasta peukaloonsa, ei vaihtaa pyörän rengasta saati ymmärtää, mikä on jakoavain, holkki tai lenkki ja mihin 13 mm sopii, ei hitsata, ei osaa käyttää mitään käsityökonetta paitsi kännykän vatupassia, ei vaihtaa lamppua, ei lisätä edes nestettä syylariin tai vettä kusipoikaan, siis ei mitään, mitä pitäisi lähes joka äijän osata.
Ja, jos joku osaa hiukan enemmän kuin keittää vettä, on se jo hieno avain päästä ruoanlaiton saloihin.
Monia jakoavaimia olen kädessäni pidellyt, mutta ymmärtämättä on jäänyt, mitä ja miten niillä voisi jakaa.
”Ajatelkaahan, että ne, jotka ovat syntyneet sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, 40-50-60 ja vielä 70 luvuillakin, niin pakotetaan opettelemaan vielä tämän tietoyhteiskunnan tekniikka ainaisine muutoksineen.”
**************************************
Tunnen monia 40-50 – luvulla syntyneitä ihmisiä, jotka joutuivat jo työssään perehtymään tietokoneen käyttöön. Toisaalta tunnen myös joitakin yli seitsemän kymppisiä ihmisiä, jotka eivät halua edes koskea tietokoneeseen. Älypuhelimien, joka itse asiassa on tietokone, kohdalla on vähän sama tilanne. Iäkäskin ihminen oppii, jos haluaa.
Nykyään vanhuksien pitää olla tyytyväisiä Suomessa. Heillä menee paremmin kuin koskaan aiemmin historiassa. Samaa koskee nuorisoa. Ehkä olemme tottuneet liian hyvään…
Siksi mm itse nautin olla eräkämpällä välillä, ilman sähköjä ja juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia.
Onhan se karua ja kun kylpypaljujakin siellä ”eräkämpällä” on vain yksi.
Pohjola kun ei ole minun erämökillä käynyt niin on ihan sama mitä kommentoit, saa sielläkin palju olla, tiesitkö että se toimii kuule haloilla ja vesi tulee järvestä, eli mikä estää sen erämökillä olemisen. En sano muuta kuin olet vain kateellinen kun toisella on erämökki. Ja oletko ystävällinen etkä kommentoi tähän mitään koska se on sitä samaa kateellisen valitusta kuten aiemminkin.
😉
Niin, ettäkö olisin kateellinen yhdestä puupaljusta ja grillipömpelistä? Tuskin.
En väitä asuvani missään erämaa-alueella, kuitenkin tuossa pihallani aivan rappujen edessä on puulämmitteinen, ei haloilla mutta klapeilla lämpiävä sauna; parikymmentä vuotta sitten rakensin nelimetrisistä hirsistä hirsikammin tuohon pihapiiriin, ihan itse ja sen tulisijalla voi savustaa, grillailla, halstrata ja loimuttaa, siiskö kateellinen, mistä?
Itse avaukseen; eikös koko elämä liene uuden opettelua aina silloin tällöin.
Sotilasurani jälkeen opettelin kolmekin ammattia. Suurimmalta osalta omatoimisesti ja siitäkin huolimatta kaikilla kolmella alalla, niitä koskien, tein opetustyötäkin.
Pohjolan samaa katkeraa jankkaamista. Ei voi kuin nauraa 🤣
Nauru pidentää ikää, sanotaan.
Nauruunkin voi kuolla… 🤣🤣🤣🤟🤟🤟💪🤣
Verbi tuossa avauksessa oli passiivimuodossa (pakotetaan). Jeremiadilla olisi ollut enemmän tehoa aktiivilauseena siten että subjektikin olisi ollut siinä mukana. Yhteiskunta ei sinänsä pakota mitään eikä ketään.
Ei vai?
Ainakin pistää pakkorakoon eli opettele sitä ja tätä tai olet ulkona yhteiskunnasta ja palvelut katoavat bittiavaruuteen.
On tosiasia, että elämä ilman internetyhteyttä ja taitoa käyttää tietokonetta alkaa olla melko hankalaa.
P.S.
Kyllä yhteiskunta jotain todella pakottaa – ensinnä tulee mieleen veronmaksu
”Pakotetaan” ja ”Yhteiskunta pakottaa” tarkoittavat aivan samaa eli ei mitään. Pakottajaa ei kumpikaan ilmaisu ilmaise. Kumpikin on helppokäyttöinen mukavuusilmaisu.
Yhteiskunta pakottaa ihmisiä maksamaan veroja.
Yllä olevassa lauseessa sana ’yhteiskunta’ on lauseen subjekti.
[ subjekti, kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekijää ]
Ei se olisi yhteiskuntaamme kaatanut, että vahuksille olisi annettu mahdollisuus elää loppuaikansa ilman joutumista tietoyhteiskunnan palloteltavaksi ja kohtaamaan vain kasvottomat robotit ja ”helvetinkoneet” nettihelvetissä
Sana ”vanhus” on ikävä. Täytän itse suuren ikäpolven kriteerit, mutta koen, että moni 50-kymppinen on jo ihan ikälopumpi ”vanhus” toimintakyvyltään.
Puhutaan ”ikääntyneistä”. Jokainen on jo kakarasta lähtien ikääntyvä.
Siistimpi nimitys olisi ”seniori”, se kuvaa kaikkia noita aika hyvin jopa akselilla kisälli-mestari tuota mestaria, vaikka molemmat olisivat 50-kymppisiä.
Itse olen huomannut monella mittarilla, että nuo ”kakarat” eivät pysy perässä, täytyy vetää perässä kuin tietä lanattaessa.
Heikki,-Itse en pidä vanhus sanaa ikävänä saati loukkaavana jos sitä minusta käytetään ja vaikka olisi minkälainen teräsvaari tai muori hyvänsä, niin jos ei ole eri syiden vuoksi mahdollisuutta omaksua nykyajan vempaimia, niin ei heitä sen vuoksi pidä sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle ilman omaa syytään.
Verojen maksamiseen pakottaa valtiovalta. Valtiovalta ja yhteiskunta eivät ole sama asia. Jos kysytään että kuka pakottaa maksamaan veroja, kelpaa vastaukseksi valtiovalta – yhteiskunta ei kelpaa.
”Pakotetaan” ja ”Yhteiskunta pakottaa” tarkoittavat aivan samaa eli ei mitään. Pakottajaa ei kumpikaan ilmaisu ilmaise. Kumpikin on helppokäyttöinen mukavuusilmaisu.
*
Aikamoista vänkää .. ”mukavuusilmaisu” .. heheh .. mitä lienee
*************
”Verojen maksamiseen pakottaa valtiovalta. Valtiovalta ja yhteiskunta eivät ole sama asia. Jos kysytään että kuka pakottaa maksamaan veroja, kelpaa vastaukseksi valtiovalta – yhteiskunta ei kelpaa.”
*****************
Täyttä saivartelua, sanon.
Valtiovalta on oleellinen osa yhteiskuntaa.
Nykyään puhutaan vanhemmista ihmisistä ihan liian paljon ja vielä halventavaan sävyyn. Kyllä sitä tietoa ja osaamista löytyy ja löytyy enemmän, kuin monella nuorella ihmisellä. Vanhemmat ihmiset vaan ymmärtävät olla hiljaa omista asioistaan ja tekemisistään, sekä osaamisistaan.
Näin on Pentti ja kun koko ajan höpötetään kuinka suuri taakka on tulevaisuudessa väestömme vanheneminen, niin ikäihmiset kokevat olevansa uhkana hyvinvointivaltion kantokyvyssä.
Minusta politikkojen ja puolueiden tulisi lähteä puhumaan nyt eläkkeellä olevista ja pian sinne siirtyvistä yhteiskunnan voimavarana, eikä suhtautua heihin/meihin vain kulueränä ja kapulana rattaissa heidän oravanpyörässään.
Ikäihminen, vanha ihminen, ei ole sen enempää taakka ja uhka hyvinvointivaltion kantokyvyssä kuin yhteiskunnan voimavarakaan. Yksikään ikäihminen ei tosiasiassa näin edes tunne. Eikä kukaan ikäihmistä näin määrittelekään. Tällaista määrittelemistä ei suinkaan ole tutkimustieto ja sen asiallinen esittäminen (kuten tapahtuu) siitä että väestön ikärakenteen vinoutuminen – ikäpyramidin vääristyminen menneisiin aikoihin nähden – muodostuu huoltosuhteen muodossa taloudellisesti raskaaksi.
Kylä se vain on niin, että kaikki tuottamattomat ihmiset ovat taakka tuottaville ihmisille. Sanoisin kuitenkin, että jokainen sivistynyt yhteiskunta huolehtii vanhuksistaan. Ihmisten eliniän kasvu on ongelma, mutta se on hyvin hoidettavissa.
Tässä vähän eräs mielipide:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/heikkisantala/ikaihmiset-aiemmin-taakka-nyt-myos-yhteiskunnan-uhka/
Täällä meidän seutukunnalla oli kansalaisopiston kurssi eläkeläisille netin käytöstä, olisiko ollut jotain vuosituhannen alussa. Niin surkea opettaja oli, että kurssin lopetin jo ennen puolta väliä ja ostin ohjekirjoja, mm exel, Word jne, otin omatoimisesti selvää asioista ja sitkeästi opiskelin ja jopa opinkin.
Kyllä se vaan mielestäni niinkin on, että ei kaikkea ja kaikessa voi olettaa yhteiskunnan auttavan ja lisäksi se maksaakin.
Yrittäjänä ei ollut ketään keneltä apua olisi saanut; itse piti ja pitää ottaa selvää, siten asiat sujuivat.
Katsoen näitä 90-vuotiaita nettipelimummoja ja satavuotiaita somejulkkiksia, sanoisin että koko iän mittainen oppiminen ei ole minkään ryhmän yksinoikeus.
Ja tuotahan elämä on: joko opit koko ajan vähän uutta ja pidät mielesi vireänä, tai kuihdut. Ja jotkut alkavat tuon kuihtumisen parikymppisenä. Jotkut eivät koskaan.
Minä en lähde itseäni kehumaan, mutta jotenkin yritetään pysyä vauhdissa mukana. Harmittaa vaan, kun taas täälläkin suorastaan halveksitaan vanhemman väestön osaamista ja muita taitoja. No, se siitä.
Onneksi minä aikanani jouduin ihan itse opettelemaan näitä digiajan koukeroita. Yrityksessä alkoi olla ihan kaikki ”bitteinä avaruudessa”, ota sieltä ja tulosta, jos haluat. Ihan kaikki alkoi autoistakin olla läppärin kansien välissä ja aina vaan enemmän sinne sotkettiin ja aina vaan kauempaa maailmassa. Se kansainvälisyys oli tätä päivää ja kaikki tarvittava tieto ympäri maapalloa.
Tuli sanottua, että opettelin, se ei tarkoita osaamista, vaan opettelu jatkuu edelleen.
Oleellinen osa yhteiskuntaa ovat myös valtiovallan ulkopuoliset yksityinen sektori (yritysmaailma) ja ns. kolmas sektori (kaikenlaiset yhdistykset laajasti ymmärrettynä). Tämä osa yhteiskuntaa ei aseta ja pakota mitään veroja s.o. yhteiskunta sinänsä ei verota – ainoastaan yhteiskunnan eräs osa valtiovalta verottaa.
Oleellinen osa yhteiskuntaa ovat myös valtiovallan ulkopuoliset yksityinen sektori (yritysmaailma) ja ns. kolmas sektori (kaikenlaiset yhdistykset laajasti ymmärrettynä).
Tähän asti ok
Yhteiskuntaan kuulu myös valtiovalta – m.m. eduskusta, joka todella sanelee pakotteita.