Vaikka Suomi nyt onnistuisikin päätöksillään ja toimillaan kukistamaan koronan niin, että voisimme palata takaisin ”vanhaan hyvään aikaan” , niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että talouden rattaat lähtevät saman aikaisesti jauhamaan maallemme uutta valuuttaa ulkomailta.
Sillä kun maailman tilannetta ja tautikehitystä seuraa muiden maiden osalta, niin kovin ruusuiselta ei näytä ja kun nämä ”tautipesät” ovat vielä niitä maita, joista suomi on riippuvainen ulkomaankaupassaan ja ulkomailta suuntautuvine investointeineen.
On tietysti vielä kovin aikaista maalata suomenkaan tulevaisuudesta taudinosalta mitään rousgadenia, siksi hapuileva on hallituksen ”nyrkki” ollut.
Pessimisti ei pety ja yhä todennäköisemmältä nyt näyttää, että korona jatkuu ja laajenee yhä uusine aaltoineen ja ainoastaa rokote on se, joka pirun tappaa.
Pitkä ja kivinen tie on edessä ja kukaan ei tiedä, olipa minkälainen Kassinen hyvänsä, soditaanko toinen kolmekymmenvuotinen sota.
Ja jos nyt joku maa ihmisineen tästä pirusta ottaa selkävoiton, niin se on kyllä suomi, joka daavidin lailla suuntasi kivilinkonsa ”karhun” kalloon ja nyt se karhu on vain kirjainyhdistelmä Lenin-mausoleumissa.
Tietyt alat kärsivät koronasta, jotkut toiset taas voisivat menestyä. Telakat ovat luultavasti kärsijöitä, kuka nyt haluaa risteilylle. Jos suojavarusteiteita yhä tehtäisiin Suomessa niin menekki olisi varmaa. Myös verkkokauppaan liittyviä tuotteita tekevät yritykset, kuten pakkauspahvia valmistavat tehtaat, kuulunevat voittajiin, Nyt pitäisi käyttää luovuutta ja pyrkiä mukauttamaan tuotantoa siihen suuntaan minkä kysyntä vahvistuu. MIkä se suunta om sitä kannattaisi yrityksissä ja tutkimuksen tasollakin pohtia.
Ruoka voi nousta maailmalla hintoihinsa, mutta mitäpä myyt, jos tännekin tulee katovuosi.
Kuivuus ei ehkä kasvukautena vaivaa, mutta liika märkyys ja hallat voivat uhata.
Kataisen hallitus tyri päättäessään puolittaa elintarvikkeiden varmuusvarastot.
Onneksi maamme metsissä on 2500 karhua alkupaloiksi ja ääretön määrä supeja. Grillattu minkki voisi olla kurmeeruokaa.
Eikös seitsämän veljeksenkin pääriista ruuaksi ollut juuri karhunliha
Härän lihakin maistui veljeksille – Viertolan mailla ammutujen.
MÄKELÄ. Härjät käyskelivät koreasti Viertolan omalla, aidatulla maalla.
**********************************************************************************
https://fi.wikisource.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_veljest%C3%A4:_Yhdeks%C3%A4s_luku
On eräs syyskuun aamu; muutama päivä on mennyt sitten kuin veljesten vaikea retki päättyi. Aholla he istuvat nyt kiehuvan lihapadan ympärillä. Kaksi vuorokautta olivat he matkan päästä vartioinneet lihoja korvessa, mutta kenkään ei käynyt niitä korjaamaan, ja näkyi siis tulevan tuosta verraton haaskio. Silloin päättivät he käyttää hyödyksensä noita muhkeita kasoja metsässä ja elää oikein jalosti lihapadan ääressä aika tuonnemmaksi.
TIMO. Kiitos Viertolan herralle tästäkin atriasta.
JUHANI. Kiitos ja kunnia hänelle!
*********************
Koska he viimein aamulla heräsivät sikeästä unestansa, seisoi pirtissä lautamies Mäkelä vierasmiehen kanssa. Tuli hän Viertolan herran lähettämänä, käskien heitä keräjiin härkien surmaamisesta. Äänetönnä tuijoitellen kuultelivat veljekset lautamiehen käskyä, nousivat tuosta vihdoin, pukivat päällensä, vähitellen seljiten unen häiriöstä. Kyhneili tukkaansa äkeä Juhani ja lausui morisevalla äänellä.
Taisi romaanin aikoihin olla karhut ja hirvet vähissä niillä seuduin. Ehkäpä Taula-Matti saattoi karhun kaatoa muistella. Kurkia ainakin Matti muistaskseni metsästeli ja olisikohan pakuriakin keräillyt. Joutsenia, kurkia, valkoposkihanhia ja kanadanhanhia voinee vähän verottaa nälänhäfän yllättäessä. Naakkaa ja räksääkin on tarjona.
Kyllä sitä ennen Mage, tulisi opetella valmistamaan villikalastamme, ihan jokaisen vesistön lähellä asuvan suomalaisen, maittavaa ruokaa.
Katovuosina särki pelasti suomalaisen nälkäkuolemalta.
Nyt vain on pääsääntöisesti niin, että särjestä ei edes osata valmistaa kunnollista ruokaa.
Rehevöitymisen seurauksena kalaa lienee tarjona enemmän kuin koskaan ennen.