Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti……….
Jos jonkun, niin tämän virren myötä KAIKKIEN suomalaisten muistot palaavat lapsuuteen myönteisessä mielessä.
Sanotaan, että aika kultaa muistot ja uskoisin jos kysytään, niin olipa nyt syntynyt ennen sotia, sodan aikana tai sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, niin yhdeksän kymmenestä mainitsee oman vuosikymmenensä parhaaksi ajaksi niin oman kuin yhteiskunnankin näkökulmata
Onnellisuutta nyt tietenkin voidaan mitata mitä moninaisimmilla mittareilla ja nykyajan onnellisuusmittarit näyttävät uskovan materian ja omistamisen kaikkivoipaisuuteen, kun esimerkiksi 50 luvulla jossa itse olen syntynyt, niin raha oli hyvä renki, nykyään se on valtaosalle ihmisistä isäntä, joka on syrjäyttänytkin kaikkivoipaisuudessaan Taivaan Isänkin.
Moraali, mitä sekin nyt sitten tarkoittaa ja jos sanon, että omassa lapsuudessani, olipa Jumalaan uskova tai ateisti, niin pyrittiin kuitenkin noudattamaan kymmenen käskyn opetuksia parhaansa mukaan ja omista lähtökohdista. Yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys muodostivat onnellisuuden kivijalan.
Nykyään taitaa kymmenen käskyä olla jo koulun opetus-suunnitelmissa kielettyjen listalla.
Kyllä ”Suvivirsi” soi ihan yhtä raikkaana nykyään, kuin joskus ennenkin, lapsena.
Jos saisin
jos ma saisin taas olla siellä,
käydä riemuiten pihatiellä,
kotiportista sinne mennen,
kuin lapsena ennen.
Kaivoin eilen esiin jo ”joutui armas aika” ja piano lauloi…ja me !