Kyllä nyt ollaan melkoisessa vaaliputkessa suomessakin, kun ensin käytiin Yhdysvaltain presidentinvaalit ja keväällä on kuntavaalit ja jo seuraavana vuonna maakuntavaalit ja siitä sitten vuoden päästä eduskuntavaalit.
Se on jatkuvaa vaalitaistelua ja valtataistelua eduskunnassakin, kun puolueet koettavat äänestäjiään vakuutella mustan olevan valkoinen ja päin vastoin.
Verissä päin taistellaan puolueiden kesken, mutta varmasti ne verisemmät taistelut käydään omien puolueiden sisällä ja ennenkaikkea omien vaalipiirien sisällä saman puolueen ehdokkaiden kesken.
Ennenkuin tämäkin vaalisuma on läpi kahlattu, niin tullaan näkemään useampia puheenjohtajavaihdoksia, koska torjuntavoitot eivät kannattajia kiinnosta, niin naamaria vaihtamalla se vanhakin ( arvot ) näyttää nuoremmalta.
Vapaavuoren luopuminen tulee Helsingissä nostamaan vihreät 1.seksi.
Pääministerin kuntavaaliehdokkuus pitää demarit ykkösenä Tampereella.
Valtakunnallisesti, vaikka toivonkin perussuomalaisten nousevan kuntavaalien ykköseksi, niin taitaa demarit ja kokoomus kuitenkin keskenään voitosta taistella ja perussuomalaiset pokkaavat pronssin noin 16% kannatuksella, joka on edellisiin kuntavaaleihin verrattuna noin puolet paremmin.
Hjallis syö pormestariehdokkuudellaan koomuksen laariin Helsingissä tuntuvan loven.
Mutta Jussi Halla-aho ei tavoittele pormestarinpaikkaa perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana Helsingissä, mutta en paljon väärässä ole kun sanon hänen nousevan kirkkaasti äänikuninkaaksi pääkaupungissa kevään vaaleissa.
Arvi on yleensä tarkempi. Presidentinvaalista on puolet takana päin valitsijamiesvaalien tuloksen tultua. Vaikka koronakuolematkin voivat aiheuttaa henkilövaihdoksia.
Jos v-miehillä on yhtä paljon valtaa kuin Suomessa oli, niin voivat valita vaikka Clintonskan presidentiksi.
Monet vaalit tuo sitä vaaliväsymystä muutenkin laiskassa äänestyskunnassa.