Marinilla profeetat on, THL.än konttoris, sieltä nootit moninaiset, kansa mieltä morkaten.
Kulmuni se rahasalkun, päällä istuu iloiten, vaikka arkku tyhjää näyttää, velka veljen suojaten.
Ohisalo rajat sulki oman kansan kulkea, ”turisteille” silti kattaa, punamaton kalleimman.
Andersson kun koulut avaa, taudin luulee voitetun, viattomat lapsulaiset, pelinappuloina on.
Henrikson ei mitään mieltä, ole mistään tietenkään, porvarina paikka säilyy, tovereita ylistää.
Kokoomus jo kammareissaan, hallitukseen halajaa, kunhan ensin kepukenttä, tupaillois heräjää.
Halla-aho tyynnä istuu, kissalauma kisailee, laarit täyttyy kansan tahtoo, toverit kun lymyää.
Rokotuksen labroissansa, sanovat jo löydetyn, Apinat sen piikin otti, ihmiskuntaa kiroten.
Toivotaan ett kansa antaa, jatkokauden Sannalle, neljä vuotta lyhyt aika, saattaa kansaa Kelalle,
Hallituksen runko myöskin, jatkokauden ansaitsee, vihermyrkyn vitamiinein, kansan ikä lyhenee.
Kokoomus on katkerana, kepun suuntaan tietenkin, kepussa kun punakuoroo, palvoo mummo maatonkin.
Orpo poika valssiin joutuu, itseänsä pyytämään, Halla-ahon joukot tanssii, säkkijärven sävelmää.
Enemmistö porvareita,eduskunnas ”lymyää”, arvot heillä arvottomat, punakiima sikiää.
Kepu eikä kokoomuskaan, Halla-ahoo kelpuuta, mieluimmin he pestin ottaa, punakuoron vankina.