Monasti tuntuu siltä, että nykyään ihmiset elävät syödäkseen, kun ennen syötiin elääkseen.
Ennen oli tärkeintä, että ruokaa riitti ja se vastasi koostumukseltaan sitä, että kun pääosa työstä oli fyysisesti kuluttavaa ja raskasta, että sen voimin selviydyttiin aamusta iltaan.
Mukavahan on silti tämänkin sivun ”marttakerhon” kokkaus ja ruuanvalmistustaidoista lukea, vaikka itse voin sanoa ruokanikin osalta, että yksinkertainen on kaunista ( maukasta ) sen enempää sitä kuitenkaan avaamatta.
Olen aika pitkälti Arvo Ylpön ohjetta noudattanut, että kaikki mikä maistuu hyvältä on myös terveellistä ja itse en ole näihin joka päivä muuttuviin terveysfundamentteihin korviani lopsauttanut. Ja kuten Ylppö sanoi, että suolanen ja sakee, köyhän makee.
Juu, kaikilla on oma taipumus syödä makunsa mukaan.
No, ei se Ylppökään näämmä ymmärtänyt omia puheitaan.
Mage,- Ylppö eli yli 100 vuotiaaksi, ehkä elikin juuri siksi niin pitkään, kun ei ymmärtänyt puheitaan
Ryyppäsin hänen kanssaan hänen 100-vuotijuhlissaan lasit tyhjiksi. Ymmärsi hyvän päälle, Lea ei !
Tais Herra Ylpön neuvoista oll se tärkein kun hän neuvoi syökää kaikkia mitä näette mutta kaikkia vähän ja monta kertaa päivässä terv tepivaari
Yli ymmärrykseni menee tämä ruualla leikkiminen ja hifistely. Pensselillä sipaistaan lautasen reunaan rantu soosia, jopa pinseteillä asetellaan omituisia ruoka-aine nokareita annoksiin. Höpötetään michelin tähdistä autuaaksi tekevinä ja hinnat ovat tyystin pienipalkkaisten ulottumattomissa. Eikä tietysti noiden taiteellisten annosten voimalla ruumiillista työtä pitkään tehdä.
Vanamon ja Kolmosen kokkiohjelmat uusiksi telkkariin ja Marttaliiton keitto-ohjeita yleiseen jakeluun ja tavallinen konstailematon läskisoosi ja parkkipotut kunniaan!
Ysinkertainen ruoka on monasti parasta. Hifistellä voi saakelin kalliissa ravintolassa jos haluaa.
Itselle ruoka on polttoainetta, en ole koskaan innostunut kokkailusta. Selviän kyllä, peruskattilat ja vuoat saavat jotain sisältöä. Ei vaan inspiroi siinä missä joitain.
Noh, onneksi tässä huushollissa on yksi jolle ruoanlaitto on kuin pyhä toimitus. Kukin tyylillään.
Näin on.
…”ruoka on polttoainetta”..
Masentava kommentti ruoasta on kuin Tuntemattoman Koskela Suomesta; ”syö rautaa ja paskantaa kettinkiä”.
Vanamon ja Kolmosen kokkiohjelmia on runsaasti nähtävissä Youtubessa laittamalla hakusanaksi herrojen nimet. Silloin tällöin niitä katselen mieleni piristykseksi.
Ravintoloissa olen elämäni varrella syönyt hyvin harvoin. Siis varsinaisissa ravintoloissa. Muutaman kerran kun firma tarjosi joillekin työntekijöille ravintolapäivällisen. Kokemus oli masentava. Hinnoista en tullut tietämään kun firma hoiti laskun. Ruoka oli kyllä maukasta – se vähä mitä sitä oli. Naurettavan pieni kikkare lihaa tai kalaa kummalliseen muotoon puserretun yhden perunan ympärillä ja lusikallinen jotakin soosia. Kun oli laskenut päivän ruokailunsa sen varaan että syödään ”ulkona”, piti ravintolasta poistuttua todellakin syödä ulkona nälän torjumiseksi – grillikioskilla.
Varsin masentavaa olisi nauttia ateriaksi pelkästään lämmitettyjä raaka-aineita tai einesruokia.
Kyllä ruuan tulee olla maistuvaista, herkullista ja hyvin maustettua. Siltikään sen ei tarvitse olla mitään gourmet-tasoa. Aivan tavallinen läskisoosikin voi olla herkullisen makuista.
Kun ruuasta puhutaan; aivan tavallinen ruokakin voi olla hyvin valmistettua ja maittavaa, riippuu ruuan laittajasta.
Eihän ilman hyvää perusruokaa olisikaan mitään ruokakulttuuria, ainakaan rikasta ruokakulttuuria.
Käsite, että ruoka olisi vain ”polttoainetta” on vähintäänkin masentava. ”Roskaruoka” on muuten aivan oivallinen määritelmä, varsin osuva.
Ravintolassa ei välttämättä saa huippulaadukasta ruokaa; vain hinta ehkä saattaa olla ”laadukas”.
Kyllä nämä huippuravintoloitsijat osaavat tehdä oikein ”brutaaliakin” ruokaa. Sitä sain maistaa eräissä pääkokin häissä Helsingin Savoyssa. Se oli 3 päivää haudutettua aitoon venäläiseen tapaan valmistettua Vorsmakkia hillokkeineen valkosipulivoin plus uuniperunan kanssa. Se oli rumaa, mutta taivaallisen hyvää.
Jos ruokaa arvostelee ulkonäön perusteella tuo vorsmakki on varmaan rumiimpia ruokia mitä olen nähnyt
Mutta kuten Heikki tuossa kertoilimaku on taivaallisen hyvää jakyllä kieli on se joka sanoo onko ruoka hyvää ja maku nystyrät kertoo mikä on vähemän hyvää terv tepivaari
Kyllähän suomalainen mies aina on osannut ruokaa laittaa; vaatimattomistakin ainesosista ja vaatimattomissa oloissa, se on aina kuulunut aidon erämiehen perustaitoihin. Esimerkkinä tästä on v 1944 Helsingissä, kirjapaino Lauseen teos ”Korpisoturin keittokirja”, siis tämä on aidon korpisoturin keittotaitoihin perustuva teos, jossa kerrotaan sota-aikojen partio- ja rintamamiesten kokkailiusta rintamaolosuhteissa.
Muutamia teoksia minulla on myöskin erämiesten, tukkijätkien ja muidenkin korvenkulkijoiden reseptiikkaa.
Monet sapuskat on itsekkin tullut kerran jos toisenkin valmistettua ihan koussassa ja normaali tulilla ja takuuvarmasti yksinkertaista perusruokaa.
Ei ole minullakaan ruoka ja se laittaminen mikään intohimo, ei edes harrastus. Pääosin syön sen mitä eteen annetaan ja vaimo osaa kyllä valmistaa monipuolisen aterian. Kulunut sanonta, ”minä syön elääkseni, enkä elä syödäkseni”. Toteutan ihan muita harrastuksia.
Elämässä ja ammatissa vaan on erilaisia asioita; ruuankin suhteen. Jos sinulla on opastettavia esim esim 10 hengen seurue, erillisen eräkokin palkkaaminen ei liene katteellisesti kannattavaa, vaan itse on opittava ja osattava.