…vuonna 44 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä Karjalan kannaksella ja ikuisesti saamme olla kiitollisia nille, jotka siinä tulihelvetissä puolustivat vapauttamme ja uhrasivat henkensä ja terveytensä, että mekin nyt voimme vapaina tälläkin sivustolla ilmaista mielipiteitämme.
KIITOS !
Kyseessä oli Venäjän Neljäs Strateginen Suurhyökkäys, jonka oli tarkoitus johtaa Suomen Armeijan tuhoon ja koko Suomen miehitykseen. Suomi oli laiminlyönyt taas puolustuksensa ja meinasi käydä huonosti:
http://jput.fi/Lapimurto_Valkeasaaressa.htm
Asemasodan aikana oli päästetty byrokratia valloilleen, joten edes tykistön ammustäydennys ei onnistunut yöllä 9.-10.6. – siten kun varsinainen suurhyökkäys alkoi, niin ammukset olivat vähissä. Monta muutakin pahaa virhettä oli tehty.
Eipä tuohon mitään mausteita saa ja oikeasti paikalla olleet ovat tänään yhä harvalukuisempia. Penkin ja tietokoneen välissä oleva ”asiantuntija” elää muiden kirjoitusten ja toisten kertomuksien ja kokemusten omassa mielikuvitusmaailmassa.
Tässä tätä päivää: Puolustusvoimien Taistelukenttä 2020 (kuinka NYT toimitaan kun Suomeen hyökätään. Maakuntajoukkojen tehtävistäkin saatte vähän kosketuspintaa.)
https://youtu.be/bTmWCbcYwb8
Taktisesti aika typerän tuntuinen oli Suomen sotilasjohdon ratkaisu olla uskomatta tiedustelutietoja tulevasta hyökkäyksestä ja jäädä sitä odottamaan suhteellisen huonoihin asemiin. Sodan lopputuloksen kannalta sillä tuskin oll merkitystä kun Neuvostoliiton eteneminen kuitenkin pysäytettiin myöhemmin, mutta sotilaiden henkiä olisi voinut säästyä jos heidän ei olisi tarvinnut jäädä asemiinsa kahdeksi päiväksi armottoman tykistötulen ja pommitusten murskattaviksi.