Nyt eletään mätäkuun aikaa, joka kestää heinäkuun lopusta elokuun loppuun.
Mätäkuusta sanotaan, että silloin avoimet haavat eivät parane ja niiden arpeutuminen on ”herrassa”.
Nyt kepu ei taida tätä kansanviisautta mätäkuusta sisäistää, tai pitää sitä huu-haana, kun on puheenjohtajataistosta tekemässä avointen haavojen politiikkaa ja kun on mätäkuu, niin nämä haavat ovatkin niin syviä, että ne vuotavat isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ( ainakin kepussa, kun ovat perhekunnittain sitoneet itsensä jäsenyyteen )
”Antaa arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa menee kuuroille korville kun vallasta taistelee nuija ja tosinuija.
Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta ymmärtääkseni Kepussa on edelleen olemassa melko iso ”konservatiivisiipi” ja hieman sitä pohdin, että kumpiko nyt kisaan ilmoittautuneista sopii paremmin heidän arvomaailmaansa, vaiko kumpikaan?
Edellisellä en tarkoita, että konservatiiveilla olisi valtaa valita puheenjohtaja, mutta äänioikeus heillä vaaleissa on.
Vaiika vaikutta vahvastisiltä, etä kisaan ei ilmottaudu muita ehdokkaita, niin olisiko se kuitenkin mahdollista?
Löytyykö yhtään varteenotettavaa, ehkä jopa eri sukupuolta edustavaa konservatiivia ehdolle?
Kulmuni on enemmän väyrysläisiä, Saarikko sipiläläisiä.
Anne Berner voisi mennä puheenjohtajavaaliin ”mustana hevosena”.
Saarikko vie kepua yhä lähemmäksi vihersosialistien ”arvoja”, eikä se Kulmunikaan ole mikään ihanneminiä kansallismieliselle anopille.
Mika, Kepussa on kaksi siipeä: konservatiivit ja patakonservatiivit.
Sitten pari kolme tilastovirheenä näkyvää liberaalia.
Kyuu, onhan se vähän noinkin.
Nyt vaikuttaa siltä, että kisaajia on tulossa enemmänkin ja hyvä niin.
Jos Saarikko valitaan, niin se ainakin tietää sitä, että kepu kuihtuu vielä nykyisyydestäänkin, sillä eihän siellä ”vihreällä veralla” ole enään paikkoja kuin pallonputsariksi.