Voiko ihanammin päivän enään alkaa, onko ihanampaa tapaa kuin on tää, rakkaimpani vierelläin……….
Ja kun astelen kohti Karjalan Pyhäjrven rantaa, jossa jo lokit kuorossa runoilevat minulle aamun avauksensa, tiedotaessaan pian minun helle tarjoilemastani aamupalasta, jotka pyydyksistäni heille loihdin.
Käkikin kukkuu lähikoivikossa, joka lämmön myötä hiirenkorvistaan luopuu ja täydessä lehdessään houkuttelee minut kesän ensimmäisen saunavihdan tekoon. Toki sen juuri avautuneet lehdet eivät pehmeydessään kestä vielä vihtomista, mutta tuoksu, se saa satakuntalaisen saunanparvessa istujan sanattomaksi.
Kirkasvetinen ja tyyni Pyhäjärvi houkuttaa talviturkin poistoon, mutta vielä sen kauneuskaan ei saa minua turkistani luopumaan.
Pari katiskaa kun vaihdoin pariin verkkoon , ajatellen ottaa vähän syvemmästä loput isommat kutuahvenet talteen, niin näin myös tapahtui, mutta kun raitapaitojen lisäksi, joita oli noin parikymmentä ja neljä siikaakin oli ”eksynyt” joukkoon, niin kyllä minä noiduin, kun särjet särkivät atmosfäärini, kun olivat joukolla ( 42kpl ) tulleet tanssimaan verkkoni ”selvitystilaan”. Ahven on vielä, vaikka piikikäs onkin, niin helpohko päästää verkosta, mutta särki kun pyörittää ja vatkaa verkon ”solmuun” ja kun se työntää päänsä vielä niin syvälle verkonsilmään, että et tiedä peruuttaisitko vai ottaisitko sätkijän sittenkin etuperin irti.
En sitten tiedä kunka syntiseksi lainrikkojaksi minut luetaan, kun annoin särjet niitä enemmän rakastaville runoilijoilleni, joista jo alussa mainitsinkin.
”Kauan etsin kauan kuljin, kunnes löytyi tyttö karjalan”………nyt 42 yhteistä vuotta kuljettu samaa saunapolkua.
Kun ensimmäisen kerran tulin vävymiehenä näille karjalan kunnaille, niin ajattelin, että olen varmasti edellisessä elämässä täällä elänyt, niin kotoiseksi tunsin oloni heti. Toki karjalainen vieraanvaraisuus ja hersyvä haastelu, vaimostani puhumattakaan olivat satakuntalaiselle kuin voita leivän päälle.
Nyt eläkeukkona ja akkana täällä vietämmekin kesät talvet, Tamperella käymme vain kun asiat sitä vaativat, olipa korona tai ei.
Jos se on sama Pyhäjärvi, kun Kesälahdella, tuttuja lapsuudenmaisemia.
Sama on ja varmasti muistat Heikki Pyhäjärven kirkkauden ja ehkä vieläkin kirkkaampi on Puruvesi, molemmat järvet ovat osa Kesälahtea.
Kesälahti-Sulkavalla ovat isän puolen sukujuuret. Myös molemmat järvet ovat minulle erittäin tuttuja siis ”Kermäki” Puruvesineenkin.
Karjalaisia on täällä Kesälahdellakin ”pilvin pimein”, eivätkä silti ole toisilleen sukua ei syntyjä.
Heikki, eikös se Pilajavesikin huuhdo, Kerimäen rantoja.
Kyllä.
Lähempänä Punkaharjua.
Kirkkaita järviä löytyy Hämeestäkin; Tammelan – Lopen rajalla esim monia upean kirkkaita järviä, Saaren kansanpuiston tiimoilla moniakin upean kirkkaita pieniä lampia. Siikaa löytyy kaikista ja runsaasti.
Näin on Kalle, melkoisia aarreaittoja suomi täynnä.
Tuossa parin kilometrin päässä on kaksi metsälampea, noin parinsadan metrin päässä toisistaan, toisessa on kristallinkirkasta vesi, kun toinen edustaa sitä normaalimpaa tummempaa plaatua, joita varmaan suurin osa metsälammistamme edustaa.