Kirjoitin muutama päivä sitten, että kaikista paras keino on vähentää ulkoparlamettaarisen korporaation, eli SAK.n valtaa yhteiskuntamme päättäjien pöydissä on erota tästä ”vapaamuurareiden” punaisesta suojeluskunnasta.
Ja ilokseni huomasin tämänpäivän lehdestä, että laillani ajattelevia on kymmenin tuhansin, jotka tämän sisäänlämpiävän täisaunan ovat jättäneet.
Kolmen vuoden aikana eronneita on ollut lähes 70000 ja tämänkin vuoden aikana noin 20000 henkilöä.
Jokainen SAK.n jäsenyyden jättänyt heikentää tämän konklaavin valtaa ja tämän mahdollisuutta pitää eduskuntaa pilkkanaan.
Yli 33v. sitten aloittaessani yrittäjänä kauhistuin ammattiyhdistysten, johon itsekin olin kuulunut, valtaa, joka niillä on. Sanoin silloin, että ay-liike tulee ajamaan yrittäjyyden ja koko maan alas, pakottamalla kaikki yrittäjät mahdottomiin yleissitoviin työehtosopimuksiin.
Ammattiosastoon oli käytännössä pakko liittyä, mikäli aikoi pysyä sovussa työ”tovereiden” kanssa.
Hyvä että nykynuoret ovat edistyksellisiä, eivätkä hyväksy enään kolmatta pyörää ( AY ) sotkemaan heidän ja työnantajan välistä, molempia hyödyttävää sopimusta.
Sana on täällä(kin) rajoittamaton ja vapaa. Huumorimies ei pääse roolistaan silloinkaan kun sitä yrittää (vrt. Esa Pakarisen kupletti Pekka Puupää).
Ei kannata kommentoida vastustamisesta puhumattakaan. Sellainen johtaisi vain helppohintaiseen vastaukseen: ”jotkut eivät kestä kuulla totuuksia ym ym”.
Ei kannata kommentoida, mutta aivan yleisluonteisesti voi todeta että kun ovat viime aikoina aina eduskuntaa myöten keskustelleet Kokoomuksen ja Perussuomalaisten eroavuuksista, on tässä eräs sellainen. Avaus ei edusta kokoomuslaisuutta, mutta mitä suurimmassa määrin perussuomalaisuutta. Työnantajajärjestöjen puolella se ei ole EK:n kanta mutta kylläkin Suomen Yrittäjien, tuon työmarkkinakentän rähinöitsijän.