Mielestäni ruotsinkielisten kuntien erityiskohtelua ei enää kannattaisi puida. AL:n mielestä puiminen kannattaa lainaamalla manipuloivaa n.s. tutkimusta.
AL:n artikkelin otsikossa puhutaan myytistä ja heti perään selvin luvuin osoitetaan, ettei mistään myytistä ole kyse.
Sotien päättyessä Suomen väkiluku oli noin neljä miljoonaa. Neljänsadantuhannen evakon asuttaminen Suomen kuntiin merkitsi niiden asukasluvun kasvua n. 10 prosentilla. Vaan kasvu ei kohdistunut kaikkiin Suomen kuntiin tasa-arvoisesti. Ruotsinkielisiä kuntia suojeltiin lailla. Suomenkielisten määrä näissä kunnissa sai kasvaa vain kahdella prosenttiyksiköllä.
Vain 2,5 prosenttia 400 tuhannesta evakosta sijoitettiin ruotsinkielisiin kuntiin.
( 10 000/ 400 000 )
Se siitä myytistä.
*******************************************************************************************************
Tuomas Tepora ja Aapo Roselius tuoreessa kirjassaan:
”Jatkosodan jälkeen Suomen piti asuttaa 400 000 kansalaista, jotka evakuoitiin uuden rajan taakse jäävästä Karjalasta.”
”Lakiin kuului kielipykälä: ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen pitäjien kielisuhteet saisivat muuttua enintään kaksi prosenttiyksikköä sotia edeltävästä ajasta.”
”Muukalaisten invaasio – Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950. Siinä he kirjoittavat, että Etelä-Suomen ruotsinkielisiin ja kaksikelisiin kuntiin asutettiin noin 10 000 suomenkielistä evakkoa.”
*********************************************************************************************************
Aamulehti 20.9.2020 : Ilkka Hemmilä STT, Helsinki ( osa artikkelista )
Ruotsinkielisten nihkeys evakkoja kohtaan on myytti
- Suomenruotsalaisten kuntien haluttomuus asuttaa karjalaisia evakkoja on yksi suuri Suomen sotavuosiin liitetyistä myyteistä. Se ei tosin pidä paikkaansa, kirjoittavat historiantutkijat Tuomas Tepora ja Aapo Roselius tuoreessa kirjassaan.
Jatkosodan jälkeen Suomen piti asuttaa 400 000 kansalaista, jotka evakuoitiin uuden rajan taakse jäävästä Karjalasta. Asian ratkaisemiseksi eduskunta sääti maanhankintalain. Lain mukaan heille lunastettaisiin uudet pientilat olemassa olevilta viljelmiltä.
Lakiin kuului kielipykälä: ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen pitäjien kielisuhteet saisivat muuttua enintään kaksi prosenttiyksikköä sotia edeltävästä ajasta.
– Yleiseen julkisuuteen levisi käsitys, että ruotsinkieliset pääsivät tämän kielipykälän takia helpommalla, ja joidenkin mielestä jopa kokonaan vastuusta, Tepora sanoo. Teporan mukaan väite elää edelleen. Hän kertoo törmäävänsä siihen yleisötilaisuuksissa ja julkisessa keskustelussa. Tepora ja Roselius ovat selvittäneet evakkojen vastaanottoa tuoreessa teoksessaan Muukalaisten invaasio – Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950. Siinä he kirjoittavat, että Etelä-Suomen ruotsinkielisiin ja kaksikelisiin kuntiin asutettiin noin 10 000 suomenkielistä evakkoa.
Niin, mikähän se myytti oikein on? Ylekin uutisoi samasta aiheesta vähän samaan sävyyn. Kielipykälä mainittiin, mutta ei sitten viitsitty kertoa millainen se oli. Haluttiin antaa kuva, että ruotsinkieliset kunnat olisivat kantaneet vastuunsa samalla tavalla kuin suomenkieliset. Sitä perusteltiin silllä, että ylipäänsä muutamia evakoita oli asutettu ruotsinkielisiin kuntiin ja toisaalta sillä että ilmeisesti ruotsinkielinen Porkkalan alue piti vuokrata Neuvostoliitolle.
Omituista propagandaa on väittää myytiksi ilmeistä tosiasiaa: ruotsinkielisiin kuntiin ei evakoita haluttu.
Kyllä RKP:n kaverit kantoivat vastuun. Kaiken vastuun joka heille annettiin.
He vain huolehtivat ennalta että heille annettiin aivan helvetin vähän vastuuta.
RKP:n ykkösäänitorvi Hufvudstadsbladet talvisodan jälkeen:
”Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä.”
Edellä olevasta lainauksesta selviää, että ruotsinkielisten kärsimykset olivat suuret. Ehkä monet juoksivat järveen.