Valmispitsapohja johon tomaattipyrettä, enmmentalraastetta, salamia kimpaleina, sipulirenkaita ja suppilovahveroita. uuniin 15 minuutiksi.
;Mausteeksi ; Oreganoa ja valkoisipulimurskaa. Ketsuppia ei pitsa kaipaa,
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Suppilovahvero on huippumaukas sieni, roiskeläpän jalostukseenkin.
Pitsassa pitää olla hyvä ohut ja suussa sulava pohja, paljon herkkusieniä, jalapenoja, jauhelihaa, tomaattia, juustoa ja valmistuksen jälkeen hyvälaatuista pizza maustetta päälle. Mitään roiskeläppä pitsaa en suuhuni laittaisi.
Itse tehtyyn taikina pohjaan joka on ohut laitetaan hyvät aineet ja mulla on kanttarellit ykkönen ja toisena tulee suppilovahvero
Sopivasti juusto raastetta ja mausteet mm oreganoa plus muita pizzaan sopivia mausteita herkkusienet on mulla pannaan julistettu sienien pitää olla aitoja luonnon tuotteita terv tepivaari
Meillä vaimo tekee tuon taikinan 00-pizzajauhoista, tulee muuten maittava pohja. Täytteeksi meillä ei herkkusieni kelpaa, paitsi villit herkkusienet. Nuo viljellyt ovat mielestäni mauttomia.
Elämäni ehkä parhaan pizzan olen syönyt Italiassa, ei ollut paljon täytteitä; hieman kinkkua, valkosipulia ja parsaa, oli sitä etelä-italialaista tyyliä, siis paksupohjainen, eri kuitenkaan mikään pannupizza.
Katselin kun kokki sitä teki; käsin taputteli pohjan, tomaattipyreetä päälle ja täytteet ja sitten uuniin.
Täsmennän etten tehnyt pizzaa roiskeläppään, vaan valmiiseen ohueeseen pizzapohjaan. Tykkään valmistaa muuten kokonaan itse pizzaa ja muita ruokia, mutta leipominen ei ole minun juttu ja siksi käytin valmispizzapohjaa,
Tämä Kallelle ja Markolle täsmennykseksi.
Tämähän selvittänee paljonkin; valmispohjaa käytetään ihan yleisesti ja ihan hyvä pikaratkaisu.
Jos valmispohja on laadukas, täytteitä nyt ei niinkään paljon vättämättä tarvita.
Meikäläisen mielestä aivan herkullisen pizzapohjan saa hyvästä, isosta ja ohuesta ohrarieskasta. Eräs täkäläinen leipomo tekee todella hyviä. Siihen vain omat suosikkitäytteet päälle ja uuniin.
Oikeaa italialaista Napolin pizzapohjaa ei voita mikään. Siis ravintola Napoli.
Tampereella asuessa tuli muutaman kerran testattua Napoli. Yliarvostetuksi väittäisin.
Olen siellä käväissyt, varsinkin viimeisimmällä kerralla havaintoni mukaan valmispohjille pizzat tehtiin ja muutenkin; Tampereella löytyy kyllä parempiakin pizzapaikkoja.
Rovaniemen maalaiskunnassa Norvajärvellä oli mummola. Sillä paistettiin erinomaisia ohuita rieskoja oikeassa vanhassa kiviuunissa. Se rieska ei tarvinnut päälleen mitään täytteitä, vaan sipaisun voita – ja oli varsinainen gourmetherkku valmis.
En ole mikään pizzafani, mutta Timon tapa kuulostaa hyvältä.
Itse tykkään ennemmin tehdä ruisleipäpohjaisia lämpimiä voileipiä. Vaikkapa Reissumiehistä.
Lautaselle kaksi voilla voideltua reissumiespalasta, Siihen isoista valkosipulin kynsistä siivuja, vaikkapa Prisman Kotimaista lenkkimakkaraa ja oikeaa rasvaista kermajuustoa päälle.
Lautanen mikroaaltouuniin noin puolella teholla 3 minuuttia ja onkin herkkuateria valmis. Halutessaan voi vaihteluksi joskus laittaa majoneesia hieman päälle.
Tai sitten erinomainen välipala:
Yksi reissumiehen puolikas voilla voideltuna lautaselle. Päälle suuresta sipulista noin 5 mm paksu suurikokoinen siivu. Sen päälle kaksi viipaletta Huittisten Palvia ja Palvin päälle kermajuustosiivut. Mikroon 300W teholla 1 min. Vie kielen mennessään.
Se tuo pizza mielletään semmoiseksi ”mättöruuaksi” ja sitähän se varsin usein Suomessa on.
Tuo Timon systeemi, jalostaa valmis pizzapohja mieleisekseen, se on hyvä systeemi. Laadukas pizzapohja on muuten pitkähkön kehittelyn tulos. Hyvän pizzapohjan valmistaminen kestää rapiat 24 tuntia ja siihen valikoidaan tarkasti aineet ja tekoprosessikin on oltava huolellinen.
Valitettavasti meillä Suomessa aitoja napolilaisia pizzauuneja (puilla lämmitettäviä) löytyy vain harvoja.
Jostain syystä viime kesänä tuonne Forssaan ilmestyi pizzeria, jossa sellainen aito uuni on. Uunin kivet, hiekat ja laasti tuotettiin Italiasta, samoin muuraritkin.
Se puilla lämmitettävä (jatkuva tuli uunin takaosassa pitää lämmön siinä 450 – 500 asteisena). Tuo napolilainen pizzauuni on vähän sukua nepalilaiselle tandooriuunille. Pizza viipyy uunissa runsaan minuutin ja sitten ulos ja täytteet päälle ja joutuin pöytään. Napolilaista pizzaa paistaa kerralla kolme pizzakokkia; yksi rakentelee pohjat, toinen paistaa ja kolmas asettelee täytteet ja tarjoilee pöytään.
Napolilainen pizza on ruokataidetta niin laadullisesti kuin visuaalisestikkin.