Harrastan laatuoluita, mutta humalaan asti juon itseni harvoin. Ostan mielummin 5-6 yli kolmen euron laatuolutta, kuin laatikollisen peruskoffia tai karjalaa. Kyllä nekin joskus menevät ja kaikkea muuta olutta olenkin saanut kurkustani alas, mutta en pirkkaa. Ihmettelen ketkä sitä ostavat, kun minun suussani se maistuu ihan oksennukselta: Täytyisi olla makuaisti täysin turtunut. Pirkka-tölkissä ei ole mitään muuta hyvää, kuin 15 centin pantti.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Olen kuullut Pirkkaa moitittavan, mutta minulle maistuu.
Lapin kullasta en pahemmin perustanut, kun se oli suosionsa huipulla. Myöhemmästä versiosta tykkäsin. Ehkä muut eivät tykänneet tai sitten tuotannossa oli ongelmia. Versio korvattiin uudella, joka ei innosta ostamaan.
Enemmän tykkään nykyään erilaisista koti- ja perhekaljaversioista.
Minun suosikkejani ovat tummat lagerit, lähinnä tsekkilöiset ja eestiläiset tummat oluet. Tsekkiläisten alkoholipitoisuudet ovat usein lähellä 10% ja eestiläiset 6-8%.
Kummassakin maassa olut tehdään hyvin tummista maltaista ja usein tuoksu vivahtaa suklaaseen.
Vaaleiden oluiden miedot maut eivät minua kiehdo.
Jäi tuossa mainitsematta; kyllä minulle maistuvat myöskin portteri tyyppiset, varsinkin balttilaiset portterit, niissä on hieman jopa kitkeräänkin vivahtava maku.
Eipä noiden kaljojen kanssa ole paljon tullut hurjastelua, olisikohan Lapinkulta sitten viimeisin juhannuksena. Ihan hyvin meni yksi keskikalja kurkusta alas, kalja siinä muiden joukossa.
Heinekenin Ale pub, alkoholiton, on hyvää.
Olen minä noita alkoholittomia oluita maistanutkin, vaan en enää edes yritä maistaa.
Minun suuhuni varsin vetisiä, mauttomia ja laatua ei oikeastaan sanoin pysty kuvaamaan.
Toisaalta; makuasia sanoi Musti kun muniansa nuoli.
Monista eri maista lähtöisin olevia hyviä oluita on aivan lukematon määrä, joten miten niitä lähtisi järjestykseen laittamaan, ei mitenkään.
Newcastle Brown Ale, on yksi joka löytyy verrattain monesta kaupasta myös Suomessa, suosittelen tutustumaan.
Totta se on Mika; kaiketi luit kommenttini, makuasia sanoi musti kun muniansa nuoli.
Näin se menee, oluenjuonti on eri asia kuin kaljan kittaaminen. Itselläni oli myös tapana ostella noita kalliimpia ja eksoottisempia oluita. Tallinnassa ne olivat paljon halvempia ja toin niitä aina laukullisen. Eri laatuja aina, ei mitään lager-pakkeja. Kerran kokeilin myös valmistaa olutta itse, pintahiivaolutta, stoutia. Tulihan siitä jonkunlaista, en vaan malttanut antaa sen olla kellarissa kauaa, ehkä olisi pitänyt? Nyt on jäänyt oluen juonti vähemmälle, vaikka en sitä aiemminkaan suuria määriä kitannut, lähinnä viikonloppuisin pullon-pari. Kesällä kyllä tuli taas maisteltua muutamaa lajia ja kevennykseksi ostin myös alkoholittomia oluita. Olen itsekin aiemmin pitänyt niitä vähän litkuina, mutta nyt löysin mielestäni hyvän: Lahden erikois Alen. Siinä on maukas olut ilman alkoholia!
Harvemmin tulee nyt kotiin ostettua, mutta jos menen ulos syömään niin mielellään menen sellaiseen paikkaan josta saa hanaolutta juotavaksi. Ennen koronaa tuli käytyä Englannissa lähes joka vuosi ja siellä oluen ystävälle mahtava paikka on Weatherspoonin pubit, koska hanoja on noin 15 jokaisessa, maailman merkeistä paikallisiin oluisiin ja hinnat 2,5 – 3 puntaa tuoppi, euroissa siis ehkä 3-4 euroa. Ainoa harmi on ettei kovin montaa erilaista voi samana iltana maistaa jos ei halua pilata matkaansa.