Saksalaiset olisivat voineet helposti tuhota mottiin jääneen brittiarmeijan Dunkerquessa, mutta Hitler päätti pysäyttää hyökkäyksen ja englantilaiset pääsivät evakoitumaan.
Tarina kertoo että Göring halusi kunnian, ja pyysi Hitleriä pysäyttämään maavoimien hyökkäyksen ja antaa Lufttwaffen tuhota britit Dunkerquessa ja sehän ei onnistunut. (Korjatkaa jos olen väärässä)
Olisiko koko sodan kulku ollut toinen, jos Hitler olisi toiminut toisin??. Sitähän emme saa koskaan tietää.
Hitler oli vain korpraali joka oli lääkkeiden väärinkäyttäjä, ei olisi ikinä onnistunut maaliin agendassaan.
Britit olisivat voineet menettää satoja tuhansia parhaita sotilaitaan. Sota olisi voinut pitkittyä. Ehkä USA olisikin ehtinyt käyttää atomipommia Saksaa vastaan?
Hitler olisi silti hävinnyt. Tyyppi luuli voivansa käydä ensimmäisen maailmansodan uusiksi ja voittaa sen koska nyt ”juutalaiset ja kommunistit eivät pääsisi puukottamaan selkään”. Sota, pari mitalia ja korpraalin natsat olivat kai parasta mitä elämä oli Aatulle suonut ja siksi oman armeijan tappio oli pyyhittävä pois.
Hitler ”harjoitti diplomatiaa”. Hän pyrki koko ajan erillisrauhaan Englannin kanssa. Hän ei mokannut, koska hänellä ei ollut missään vaiheessa mitään todellista mahdollisuutta voittaa koko sotaa.
Tuskinpa olisi ollut kun sodan pidentävä vaikutus ja sitäkin aika lyhyen aikaa kyllä lopputulos oli jo Hitlerillä tiedossa terv tepivaari
Tietysti oli virhe päästää englantilaiset ja myös ranskalaisia pakenemaan Dunkerquesta Englantiin. Se on sitten taas ihan eri asia miten se olisi vaikuttanut sodan kulkuun.
Kannattaa huomata, että Hitler ei olisi halunnut ollenkaan sotia Englantia vastaan. Hitlerin mielestä Saksan olisi pitänyt liittoutua Englannin kanssa, tai jos se ei mitenkään onnistu, niin sitten Saksan piti liittoutua Venäjän kanssa – kuten toteutuneessa historiassa tapahtui.
http://jput.fi/Englanti_Ranska_Saksa.htm
Jos Leningrad olisi antautunut suomalaisille, olisi tänne tullut valtava nälänhätä ja samanlaiset luurankoihmiset kuin Saksassa sodan jälkeen.
Pietari ei voinut mitenkään antautua Suomelle, kun Suomi ei edennyt Pietariin, eikä edes osallistunut Pietarin piiritykseen, vaikka Saksa suorastaan rukoili sitä Suomelta.
Suomalaiset joukot olisivat tykistöllä kyenneet sulkemaan Leningradin huoltotien, mutta se kiellettiin jyrkästi.
Samoin suomalaiset joukot kävivät jopa Leningradin kaupungissa tiedustelemassa, mutta kaikenlainen operaatio oli kielletty.
On väärin miettiä että jarruttelemalla sotatoimia ryssää vastaan olisimme jotenkin saaneet hyötyä kun 1944 rauhanehdot lueteteltiin Stalinin toimesta Suomelle.
Olisi pitänyt keskittää kunnolla joukkoja mm Murmannin radan saamiseksi toimintakelvottomaksi jottei Yhdysvallat olisi saanut huollettua ryssää, näillähän aseilla sodittiin sitten Suomea vastaan.
Leningrad olisi pitänyt pistää polvilleen saksalaisten kanssa, monta muutakin asiaa olisi pitänyt tehdä kylmän rauhallisesti kun pystyi tekemään.
Historiaa kirjoitettiin jälestä YYA aikaan sen ajan ilmapiirin mukaan, kaikenmaailman ajopuuteoriat on puuta heinää paxkaa, olisi pitänyt tehdä enemmän.
Airo, Lagus ja Raappana laativat suunnitelman Sorokan valtaamisesta. Sen laskettiin onnistuvan kolmea divisioonaa käyttäen. Airo totesi heti suunnitelman valmistuttua että näin Sorokka voitaisiin kyllä hetkellisesti vallata ja Muurmannin rata katkaista mutta suomalaisten olisi sotilaallisesti täysin mahdotonta pitää rataa hallussaan. Niinpä suunnitelmaan kuului että heti valtaamisen jälkeen suomalaiset luovuttaisivat Sorokan saksalaisille. Kyynisesti realistinen Airo jatkoi että ei se hallussapito heiltäkään onnistuisi.
Suunnitelmaa ei koskaan alettu toiminnallistaa. Mannerheim ja viime kädessä Ryti kielsivät suurvaltapoliitisista syistä (USA) sen. Suunnitelman isänä pidettävä Airo teki sen koska ammattisotilaan logiikkaa, filosofiaa ja etiikkaa noudattaen katsoi että kun kerran sotaa käydään pitää sitä käydä kaikkensa yrittäen. Vastuuta hän ja muut kenraalit eivät sotilaina toimintansa seurauksista ottaneet. Sen saivat kantaa poikkiteloin asettuneet ylipäällikkö ja presidentti. Oiva todiste siitä että maan kohtaloa ei voi koskaan uskoa kapeasti katsoville sotilaille vaan vain siviilijohdolle.
Ilmavoimilla oli jyrkkä kielto, että ei saanut edes lentää Pietarin yllä, puhumattakaan, että olisi saanut esimerkiksi pommittaa.
Suomalaiset sotilaat seisoivat kuvaannollisesti sanoen kivääri jalalla ja odottivat sodan päättymistä.