Vaikka uskoni ei ole kovin vahva, niin uskon tuohon ja olen miettinyt seikkoja josta tuon tunnistaa,
- Sielunvihollinen on pelimiehiä(- naisia), eli pyrkii vetämään välistä vähän joka asiassa.
- Ei ilmestyessään muistuta Lordia, sillä viisuvoittaja lordihan on lähinnä hauska, vaan pahimmillaan piru ilmestyy ihmisille/ihmiselle puoleensa vetävän komeana tai kauniina. Kaikkein pahimmillaan piru on kun se ilmestyy valkeuden enkeliksi naamioituneena ja puhuu kauniita sanoja , joiden takana on kuitenkin petos.
Olen melko varma että lapsena näin pirun Lahden Liipolassa ollessani noin 5-vuotias. Minulla on siitä vahva muisto.
Tuleepa Timo avauksestasi mieleeni tuo W Vysotskinin laulu: Totuus ja valhe.
”Piru sinut periköön”
”Mikä piru sinua riivaa”
”Nyt on piru irti”
.. eikös kuulu tutulta, piru siellä, piru täällä.
Velimies muutti uuteen asuinpaikkaan, kulki siinä sitten lasten leikkipaikan ohi, jossa oli alta viisivuotias likka seisoskelemassa. Sanoi velimiehelle: ”Sinä olet perllkele.”
Velipoika vastasi: ”En kyllä ole. Olemme muuten vain saman näköisiä.”
Pikkulikkaa oli varmaan jo pitkään mietotyttänyt, miltä perkele mahtoi näyttää.
—–
Kerran velimies kuljeskeli kaupungilla. Näki väkijoukossa ihmeen tutun näköisen miehen. Pohti, että missä ihmeessä oli miehen aiemmin nähnyt. Kotiin päästyä vihdoin valkeni: ”Hiilipussin kyljessä!”. Taisi olla kyse Lucifer-hiilistä, Lucifer-grilliin.
—–
Juutalaisten kirjoissa kuvaillaa monen näköisiä henkiolentoja. Meidän Kirjaamme eli Raamattuumme on otettu kuvauksia lähinnä ”valkeuden enkeleistä”. Juutalaisten ”vain kuiskauksin sukupolvilta seuraaville sukupolville” välitetyllä Mustassa kirjassa, eli Mustassa Raamatussa kuulemma kerrotaan niistä Jumalalle uskottomista hengistä, itsetietoisista, Universaalia Jumalaa vastaan kapinoivista hengistä.
Jotkut tuntemattomat uskovaiset ovat tulleet luokseni jopa halailemaan ja ovat kertoneet tunteneensa pikemminkin valkeuden värähtelyjä.