No, kun en ole mikään viiniasiantuntija, niin ei tuo minun suussa sen kummemmalta maistunut, kuin 8 euron chileläinen merlot, jota useimmiten alkosta ostan. En nyt muista vuosikertaa, mutta olisko ollut 1990-luvulta tuo kallis pullo. Itse en muutenkaan välitä kovin rotevasta punkusta, vaan enemmän noista mehumaisista halpispunaviineistä, joiden alkoholipitoisuus on suunnilleen 13 % luokkaa.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sain läksiäislahjaksi 12 pullon setin Château Latour punaviiniä. Sen hinta oli silloin n. 750 € / plo, nyt lähes 1 500 € . Vuosikerta oli 1990. Se oli niin rutikuivaa että kurkussa rahisi.
Sitä sitten nautittiin kotona milloin minkäkin ruoan kanssa. Sen verran asiantuntijoita vieraamme olivat, että lensivät melkein perseelleen kaataessani maistiaiset.
Täytyy oikaista tuo läksiäisvuoden hinta, joka ei suinkaan ollut silloin vielä euroissa, markoissa tuo pitää paikkansa.
Olen Timon kanssa samaa mieltä; jos nyt ihan pakko on bunkkua särpiä, en kyllä sataa euroa pullosta maksaisi.
Kaikki tuttavani kyllä tietävät, että olen olutkulttuurimies, joskus vodkaakin.
Vielä tuosta punaviinistä; nehän luokitellaan tanniinisuuden mukaan. Tanniininen, lievästi tanniininen ja vähätanniininen.
Tanniinit muuten ovat mm nahanparkitsemisaineita.
Silmämääräisesti tanniinin, ”kuivan” punaviinin erottaa viinin tummuuden tasosta. Mitä tummempaa, yleensä enemmän tanniinia.
Se tanniinisuus on hapokkuutta ihan suomen kielellä.
Minulle taas tuo väri; ei mitään merkitystä vaan maku ja jälkimaku.
Kiitos tiedosta Kalle ja kuten avauksessani totesin, en ole viinasiantuntija. Sen vain olen kuullut että esim espanjalaiset ovat runsastanniinisia.
En ole asian tuntija minäkään mutta inhosin aina tilaisuuksia jossa piti nauttia jotain valkkaria taikka punkkua
Laadut olivat varman hyvää tasoa mutta kumpikin minun suussa kurjen kusta eikä asia nykyäänkään varmaan olisi muuta terv tepivaari
Olen ollut jäsenenä muutamassa viinikerhossa. Se on hyvä paikka opiskella erilaisista viineistä perusasiat ja vähän muutakin.
Se ”teisting” on vain aika iljettävää puuhaa, kun illan aikana arvostelet parikymmentä viiniä.
Ensin arvioit värin, kirkkauden, tuoksun sitten kaadetaan lasiin pieni maistiainen, pyöritellään ja hyöritellään, nuuskitaan ja lopuksi maistetaan ja purskutellaan makua suussa ja syljetään pois kippoon.
Minusta oikea maku tulee oikean ruoan kanssa ja oikeasti juotuna hiljalleen jälkimakuna. Tuo purskuttelu ja sylkeminen pois ei mennyt minulle jakeluun. Se on ns. ammattilaisten tapa arvioida viinit johonkin sapluunaan.
Onhan näemmä niitä olutkerhojakin. Ne ei vissiiin syljeskele 😉
Vähän vielä oluesta; Tampereella muuten pannaan huippuoluttakin, miltei musta, aromikas, 8% Plevna Siperia. Saa vain Alkosta ja hinta sen mukainen, 5,90€/plo.
Toinen samaan kastiin kuuluva eestiläinen Koch Imperator stout, 10%, ei saa lainkaan Suomesta.
Jos minulla olisi huippukallis punaviinipullo niin myisin pois. Ei ole minusta hintansa arvoista.
Kysyin Alkon kouluttajalta ideaa sijoittaa viineihin, jos arvokehitys on tuota luokkaa, hän vastasi, että viini on tarkoitettu juotavaksi eikä pankkiholviin. Eikä sitä oikein viitsisi ryhtyä lestinheittäjäksi.
Kyllä tuon Chatou Latourin -90 pullohinta Alkossa näyttäisi olevan 1490,30€/plo-
Käsittämätön hinta, toisaalta Alkon hinnat tulee aina jakaa kahdella.
Sain taannoin lahjaksi kanadalaista viskiä. Hyvä viski, ei maistunut liikaa viskiltä. Kaikenlaista olen lahjaksi saanut. Carillo kuitenkin parhaiten on makuuni sopinut.
Enää en alkoholia harrasta. Toimii tuo sisäerityspuoli itsestään niin hyvin, ettei sitä voi teknisillä liuottimilla, kuten etanolilla, enää parantaa. Eikä extreme -urheilu enää vanhemmiten kiinnosta. Hippokampuksessa on vielä muutama solu. Säästelen niitä pahan päivän varalle.
Tuolla Timon Lahdesta Anssi Pyysingin Teerenpeli lähti laajenemaan pitkin Suomea. Siellä on upea viskitislaamo, josta meikäläinenkin osti pullon säilytykseen. Taitaa olla jo vanhentunutta, kun siitä on yli 15 vuotta.