Sanotaan että se on suorin tie helvettiin, mutta itse en usko että jos ihmisellä on niin paha olo, että on ajautunut lopulliseen ratkaisuun, niin häntä vielä rangaistaisiin siitä tuonpuoleisessa. Itse olen menettänyt kolme ystävää jotka tuon tekivät ja haluan uskoa, että heillä on nyt asiat paremmin jossain rajan takana. En itse ole ateisti, mutta epäilen persoonallisen Jumalan olemassaoloa, vaan uskon että luoja on kaikkialla luonnossa ja ihmisissä. Eli oikea nimitys taitaa minusta olla että olen panteisti, tai jotain sinnepäin. Kasvoin lestadiolaisessa perheessä, mutta se suuntaus ei minuun missään vaiheessa tarttunut, vaan elämänsuuntani on ollut toinen.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
En tiedä, mistä tuo ajatus ”helvettiin joutumisesta” itsemurhan tehneille on peräisin. Ennenhän itsemurhan tehneet haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle, mutta mitkä ovat tuon uskomuksen teolgiset perusteet? Juudaksen kerrotaan tehneen itsemurhan mutta hänen syntinsähän oli Jeesuksen kavaltaminen.
Mielestäni itsemurha on kauhea teko läheisiä kohtaan. Vaikka itse vapautuu tuskasta niin syöksee läheisensä siihen.
Olisi parasta, ettei edes ajattelisi itsemurhaa – eiköhän ongelmiin löydy parempia ratkaisuja, jos haluaa etsiä.
Kukaan ei ole kuolemansa jälkeen tullut kertomaan minne joutui. Eiköhän nämä pilvenhattara ja helvettijutut ole ihmisten omia keksintöjä. Ei kannata moisia miettiä koska se ei johda minnekään. Itsmurha on itselle helppo mutta omaisille suuri suru.
Tuo itsemurhaongelma helvetin suhteen on lähinnä katolisten riesa.