Oli yhden tuttavani edesmennyt isä. Hän toimi lääkintäkersanttina jatkosodassa ja oli siellä keskellä pahimpia rytinöitä rintamalla. Kuulemma tunsi myös kenraali Ehnrootin. Puna-armeijan suurhyökkäyksen aikana hänelle tuli niin kova paikka, että joutui uimaan vuoksen yli ja silloin hän päätti että jos siitä selviää, niin ei astu enää jalallaankaan veteen. Tuon piti eikä sodan jälkeen koko loppuelämänsä aikana ikinä mennyt uimaan.
Veteraanikeräyksestä hän ohjeisti poikaansa, eli tuttavaani, ettei anna koskaan siihen rahaa sanoen sitä pummien keräykseksi, koska hänen mielestä oli häpeällistä että veteraaneille joudutaan keräämään keräyksillä rahaa, kun sen asian olisi ja on sisällyttyvä valtion budjettiin itsestäänselvyytenä. Sitä paitsi hän tiesi sanoa, että niistä keräyksen rahoista ei juurikaan sotaveteraaneille päätynyt, eikä päädy. Vaan menivät ja menee kiltajärjestölle jolla on jo kymmeniä miljoonia rahaa.
Kunnia hänen muistolleen.
Samaa minä olen sanonut, en oikeastaan anna enää yhteenkään julkiseen keräykseen. En anna edes Yhteisvastuu keräykseen, lopetin täysin senkin. Tuli silloin 90- luvulla, kun minäkin olin vielä vahvasti yrittäjä naishenkilö ja sanoi keräävänsä rahaa konkurssin tehneiden yritysten ja yrittäjien hyväksi. En taatusti anna sanoin ja rouva nyrpisti nenäänsä, no miksi et. Omilla eväillä minäkin olen aina ollut, eikä yhtään ole kerjuulla eletty. Silloin se pisti niin vihaksi ja niin on eletty.
Taitavat nuo tarinat kiltajärjestöjen miljoonista olla kateellisten narinaa.
Viimeisten julkisten tietojen mukaan niiden varallisuus on aika olematonta.
No. Minä olen vain kuullut, mitä olen kuullut.
Olen osallistunut varusmiesten tekemiin keräyksiin sotaveteraaneille kuljettamalla kerääjiä autollani keräysalueella – tietysti myös itse lahjoittanut rahaa niihin keräyksiin. Raha on mennyt pääsääntöisesti veteraanien hyväksi.
Olen myös joskus aiemmin ollut kuskaamassa paperia ja pahvia tehtaalle, tuotto on mennyt sotaveteraaneille.
Viime vuosina olen lahjoittanut rahaa valtakunnallisiin keräyksiin mielestäni merkittäviä summia. Tänä vuonna ilmoitin kuitenkin, että en enää lahjoita kun oikeita sotaveteraaneja on enää niin vähän jäljellä.
Olen minäkin antanut aikaisemmin veteraanikeräyksiin rahaa avauksestani huolimatta. Mutta en anna enää. Muutama vuosi sitten ovelleni tuli naissotilas , sanoin sille että en nyt osallistu keräykseen, mutta annan sinulle kympin jolla voit ostaa sotilaskodista jotain itsellesi.kun on hienoa että olet mennyt inttiin. Ihmetteli siinä vähän aikaa, mutta huoli sen kympin ja poistui.