Jotta pääsee pilkille. Viime talvena en käynyt kertaakaan kun jäät olivat yhtä vesisohjoa. Kaira on valmiiksi terävänä, kun teroitutin sen jo viime syksynä Erä-Lindroosilla, enkä sen jälkeen ole vielä käyttänyt sitä kertaakaan-
Ensimmäisenä on Lahdessa jäätynyt merrasjärvi, joka on ollut aina alkutalvisin pilkkijöiden suosiossa. Se sijaitsee valtatie 24 varrella ja on suht matala. Syvin kohta on muistaakseni vain 4 metriä,
Kyllähän talveen lumi kuuluu, muttei metritolkulla.
Samaa mieltä olen; talvisin kaipaan enää pilkkireissuja. Ammattikalastus kun on taakse jäänyttä elämää.
Minä en kaipaa kumpaakaan. Tämä on juuri sopivaa, kun vielä aurinkokin paistaa.
Hiihdeltyä on tullut joka talvi. Toissa talvena oli ennätyspitkät hankikantoset hiihtoa varten.Viime talvena ei tainnut olla lainkaan.
Syövästä ja leikkauksesta huolimatta tuli hiihdeltyä lähemmäs kaksisataa kilometriä ja vauhdin hurmaa löytyi järviluistelusta.
Sain jälkeen päin videon lärvikirjaan retkiluistelusta Tampereelta Kuruun. En löytänyt videota youtubesta. Niin loistavia olosuhteita, mitkä reitillä vallitsivat, harvoin esiintyy. Ei tainnut kukaan edes molskahtaa.
Itse loukkaannuin pahasti jäähiihdossa, kun parinkympin nopeudessa suksiside osui sauvaan. Siinä maattiin solmussa muutama minuutti ennen kuin pääsi ylös. Olka melkein sijoiltaan ja mustana pari viikkoa ja jalkaa oli nivusvaurion takia vedettävä perässä kuukauden verran. Onneksi en kolhaissut kalloa. Olisi voinut tulla noutaja. Kypärä olisi hyvä noissa vauhdeissa.
Nyt on ollut anemiaa kesällisen leikkauksen ja verenmyrkytyksen jäljiltä, mutta viiden kilsan sauvakävely päivittäin nostaa kuntoa ensi talven koitoksia varten.