Sopivan mansellismielinen blogialusta
Se on sitten talvipäivän seisaus; kevättä kohti mennään. Koronatartuntoja/vrk 309, HUS:n alueella, 140 ja Helsinki 65; englannista tulossa uusimuotoinen korona. Maa on lumeton ja lumiraja näyttää kipuavan koillisen suuntaan. Vesistöt sulina.
Marinin hallitus ei näyttäisi tekevän mitään ylläolevien suhteen.
Haasteellinen uusi vuosi näyttää olevan tulossa.
En ole nauttinut alkoholi pitoisia juomia muutamaan vuosikymmeneen jotenka teen joulujuomani itse
Teen sen maltaista jotenka silloin siitä tulee aitoa kotikaljaa ei mitään kiljua kuitenkaan
Näitä uute kaljoja en tee
Ja se on minulle perinne mutta oikeasti perinteeseen kuuluu kotikalja ja sahti ne ovat Suomessa perinne juotavat jouluaterian palanpainikkeeksi
Sinne ei kuulu punkut taikka samppanjat jotka kumpikin ovat silkkaa kuravettä
Ruoka ryyppyt ei liioin ole Suomalaista joulupöytä perinnettä
Mutta on meillä vielä sitten se karvanaama joka tulee jouluna mutta nykyään sen vaateparsi on hondan punainen
Ihan upee väri mutteipa ole Suomalaista perinettä vaan on tuotu ulkomailta
Ihan perinne on aina ollut Suomessa että se joulupukki on tullut harmaassa lammasturkissaan joka on käännetty väärinpäin
Useimmiten pukilla on jalassaan joko lapikkaat taikka nutukkaat makunsa ja sijaintinsa huomioiden
Hyvää joulua kaikille toivottaa tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Siskoni ja siskonmies toivat minulle tänään joulutervehdyksen.
Mieleni on nyt melko hyvä. Joulu tulee menemään perinteisen kaavan mukaan, paitsi haudoille viemään kynttilät en näillä näkymin tänä jouluna pääse koska ei ole kyytiä tiedossa. Sytytän sitten kynttilät kotonani menehtyneiden läheisteni muistoksi.
”Suomeen tuotu sunnuntaiaamuna kaksi aikuista naista ja kuusi lasta al-Holin leiriltä – kone teki matkalla hätälaskun
Suomeen tuotu sunnuntaiaamuna kaksi aikuista naista ja kuusi lasta al-Holin leiriltä ”
Haavisto huseeraa ideologiansa mukaan piittaamatta mistään.
Potkut äijälle ja pian.
Jos olisit kehäkolmosen City vihreä ja joutuisit oikeasti elämään kuten ” Vihreän” pitäisi…
Enää muutamia öitä jouluun, sieltä se tulee, oli maa mustana tai ei ja koronasta huolimatta. Tänään haen kinkun Maurintorilta, oman kylän kaupasta, itse asiassa kaksi, kun velipojan pitää possua saada, myös pöytään.
Ihmettelevät jotkut, miksi et hae Tuurista, siellä kun on halvempaa? Vaikka olemme köyhiä, köyhyysrajan alla eläviä, säästämme kaikesta muusta mistä voimme, mutta omien kuntiemme palveluja käytämme.
Missään ei ole niin helppoa käydä ostoksilla kuin tutussa kaupassa. Aivan viimeisen päälle ihana henkilökunta – palvelu erinomaista. Sisko joskus kävi Helsingistä kylässä ja kävimme kaupassa täällä. Ihmetteli kuinka on niin leppoisa ja mukava tunnelma, myyjät, kuin olisi aina tunnettu, ei vaan Helsingissä voisi kuvitellekaan.
Eilen oli kuulkaa erinomainen Pasi Kauniston konsertti Alfa – kanavalla. Vaikka Alfa TV on tietyn kohderyhmän kanava, josta en välttämättä pidä, mutta paljon se tarjoaa hyviä ohjelmia juuri minun ikäryhmälle. Ai ai, miten mahtavaa oli kuunnella ja katsella Pasi Kaunistoa. Aluksi esitti upeita slaavilaisia lauluja ja toisella puoliskolla omia tuttuja hittejään. Tuli nuoruus elävästi mieleen.
Hyvä kun on edes yksi kanava joka lähettää meille aikuisväestölle mukavia viihdeohjelmia. On ollut Esko Rahkosen muistokonserttia, Eino Gröniä, Romanttisten laulujen iltaa jne. Näitä ei enää Ylen kanavat lähetä, puhumattakaan kaupallisista kanavista.
Tuhkat pitäisi ottaa molemmista pesistä. Sanokaa ystävät, miksi teen monista asioista itselle niin vaikeita? Näitä tarinoita kyllä näpyttelen, mutta annas olla kun katselenkin uuniin päin, niin kiemurtelen ja etsin syytä tuhkapesän tyhjentämisen siirtämiseen. Laitoin piruuttani uuniin tulen ja nyt muka manailen, etten voikaan tänään tyhjentää, kun tuhkat ovat tulikuumia. Näin helppo on itseään pettää ja siirtää huomiseen sen minkä olisit voinut tehdä tänään.
Naurattaa tuo Vilma kissa, hän kun tarkkailee ikkunalla kun aamulla lähden huussiin ja liiteriin puita hakemaan. Kaula pitkällä kääntelee päätä kahta puolin ikkunan karmia kun silmä tarkkana seuraa, mitä se ukko meinaa ja mitä touhuaa. Ei kai vaan aio mennä autolle ja jättää minua, pikkukisua päiväksi sisälle. Voiko aamut paremmin alkaa kuin Vilman kanssa höperehtiessä. Tietysti voisi kun vielä Mirjam olisi luonani, mutta hänelläpä on kaksi kisua, jotka pitävät hänet kissojen nuhteessa.
Hieman koronasta:
Vähän kevennystä: Kuntavaalit lähestyvät. Siitä tuli mieleen kun eräs politiikan veteraani opetti minulle puheen pitämistä: Muista sitten, että puheen pitää olla kuin naisen hame: Riittävän pitkä peittääkseen olennaisen, mutta sopivan lyhyt, herättääkseen mielenkiinnon.
Kyseinen kuva ehkä hieman selventää; miksi ihan aikuinen mies menee nurin pienehkön kissan takia.
Tämä kuuluu sarjaan ”kissan kepposia”.
Tässä nyt tulkoon mainituksi, Pikkumirri, aina kun pysähdyn, kipaisee nopsaan puskemaan sääriäni, ja saattaa olla niin kiinteästi, että tasapainoni helposti ehkä häiriytyy liikkeelle lähtiessäni.
Ymmärrän aivan hyvin; se on selkeä kiintymyksen osoitus. Tänäkin aamuna, postipolullemme mennessämme, siellä laatikolla, otsalampun valossa vilkaisin, minnehän Pikkumirri, seuraavassa hetkessä sääressäni tunsin pehmeän pökkäyksen; siellähän se Pikkumirri, nilkkojeni välissä.
Vaimokin on jonkun verran yrittänyt kalastella Pikkumirrin kiintymyksenosoituksia, ei kauhean paljon mutta kuitenkin, jos en ole pihassa, Pikkumirri seuraa kyllä vaimoani autolle, siis kehitystä on havaittavaksi määrin.
Minä kun kuten maininnutkin olen, kissoista aika vähän tiedän, nyt olen aivan äimistynyt pienen kissan leimautumisesta ja juuri minuun. Se on hyvin erilaista kuin koiran leimautuminen omistajaansa; monessakin mielin.
Eilen oli eräs huvittava piirre, koskien vanhaa Mirriä; kun ostin kaupasta puolisen kiloa silakkaa kissoille; kuinkas ollakkaan ei kauan kestänyt kun vanha Mirri oli jo saunan terassilla vaatimassa osaansa.
Tämän aamuisissa koronaluvuissa oli mielestäni mielenkiintoisia lukuja.
Suomessa koronatartuntojen määrä lon pitkästä aikaa alle 300, nyt 271.
Näinkin hyvään tulokseen ei tietenkään hallituksen toimilla ole mitään merkitystä, ei tietenkään kun on tämmöinen hallitus.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö näkyy olevan, että HUS:n alueella on enemmän kuin puolet maan vuorokautisista tartunnoista; mistähän kertoneekaan?
Kun seurailen myös kotimaan tilannetta, samalla myöskin tuota Eestin vastaavaa.
Tänä aamuna (eilinen päiväys) tarttuvuusluku/100 000 asukasta; Suomi 102,4, Eesti 453,1. Melko järkyttävä ero. Mistähän sekin kertonee?
Jamendo SA on Luxemburgissa toimiva tekijänoikeusjärjestöistä riippumaton musiikin lisensointiyritys. Todennäköisesti et ole koskaan kuullut heistä ja yhtä todennäköisesti olet kuunnellut heidän välittämää musiikkia. Heidän positiivinen toimintansa ansaitsee blogauksen verran tilaa.
Reilua bisnestä
Aloitetaan oleellisesta. Jos hankin perinteisten tekijänoikeusjärjestöjen kautta oikeuden käyttää jotain musiikkikappaletta vaikkapa videossa tai televisiossa, se maksaa aika paljon rahaa. Tästä paljosta rahasta artisti saa tilanteesta riippuen jotain välillä ei mitään ja muutama prosentti. Jos ostan vastaavan oikeuden Jamendon kautta, artisti saa 65 prosenttia summasta. Lisäksi Jamendon kautta osto on äärimmäisen suoraviivainen. Klik-klik-valmis. Yhdestä biisistä pitää maksaa kymmenen euroa henkilökohtaiseen käyttöön (esim. oma youtube-video), viisikymppiä yrityskäyttöön, satanen alueelliseen tv-käyttöön ja kolmesataa laajamittaiseen käyttöön.
Jamendon järjestelmässä on erittäin helppoa löytää sopivaa musiikkia. Avainsanoja, tyylejä, valmiita listoja, genrejä ja haluttuja instrumentteja voi valita. Valikoima on ”vain” neljännesmiljoona biisiä, eli toki murto-osa tekijänoikeusmafian valikoimista, mutta enpä ole kertaakaan jäänyt vaille useampaa sopivaa ehdokasta. Ei toki haittaa yhtään että biisiä voi testata tuotannossaan maksutta, maksu pitää suorittaa vasta kun haluaa virallisen käyttöoikeuden.
Lisäksi pidän kovasti heidän taustamusiikkipalvelusta, joka noudattaa myös ihailtavaa yksinkertaisuutta. Hinta määräytyy toimitilan neliömäärän mukaan. Pieni kauppa saa musiikin vitosella kuussa, kun tuhannen neliön tilasta maksetaan kuussa parikymppiä. Ei radiolupia, ei teoston mafiosoja tarkistuskierroksella. Sitten vain valitsemaan haluamansa musiikkityyli tai -tyylit: rokkia aamulla, kantria päivällä ja jatsia illalla? Olen huomannut sekaan mahtuvan todella mielenkiintoista musiikkia ja lauletuissa biiseissä esiintyy ihailtavasti eri maailman kieliä. Soittolaitteistonkin saa itse valita, oli se sitten tietokone, mobiililaite tai erillinen soittolaite.
Välikäsillä on väliä
Koko 2000-luvun on kasvanut keskustelu musiikkiteollisuuden epäreilusta toiminnasta. Perinteisesti musiikin kuluttajan ja muusikon välissä on levy-yhtiö, sen emoyhtiö, useampia kansainvälisiä lobbarijärjestöjä ja muita juridisia elementtejä, kaikilla hurjat kulut ja voiton tavoitteet. Muusikolle ei vaan jää paljoa käteen. Ei Jamendo tietenkään hyväntekeväisyyslaitos ole vaan ehta firma, miljoonaluokan liikevaihdolla. Kyllä sielläkin pomoille paistirahat löytyvät, paistin syöjiä on vaan muusikon ja maksajan välillä pirusti vähemmän. Ehkä tässä onkin se punaisen langan kovin ydin. Markkinatalous ei ole vihollinen, vaan innovaattori, oli tarve sitten koronarokotteelle tai terveemmälle musiikin jakelumallille.
Ketterä yritys tarjoaa ratkaisun vanhanaikaisille monopoleille ja Jamendo on malliesimerkki siitä. Jos aihe kiinnostaa, käy koekuuntelemassa. Musiikin kuuntelu ja artisteihin tutustuminen ei maksa mitään, ei edellytä tunnusten tekoa, eikä tyrkytä mainoksia naamalle. Ja jos satut olemaan muusikko itse, voit löytää tätä kautta lisätienestejä. Osaltani totean, että niin työssä kuin vapaa-ajallakin aion hankkia musiikkilupia Jamendolta yhä enemmän.
Muistuupa mieleeni lapsuuteni jouluista ison ja runsassilavaisen kinkun lisäksi sian pää, tai oikeastaan pään puolikas. Pari päivää ennen joulua otti äitimuori esiin ison kolhiintuneen alumiinikattilan, viritteli tulet keittiön puuhellaan. Laski sianpään puolikkaan kattilaan, lisäsi vettä, suolaa, sipuleita, lipstikkaa, maustepippureita ja jokusen laakerilehden. Vieläkin vähän puistattaa kun muistan kuinka kelmeä sian silmä kattilasta tuijotti.
Väristyksiä herkässä lapsenmielessä aiheutti myös kun jo aika kypsän pään poskilihat olivat revenneet ja pari porsaan syömähammasta pilkotti esiin syntyneestä aukosta.
Lisäili äiti hellaan aika ajoin pilkkeitä, kurkisti välillä kannen alle, pitkään antoi kiehua, on porsaan päässä näet sitkeitä purulihoja,
jännetuppia, rustoja ja luukalvoja jotka vaativat pitkän kypsymisajan.
Nosti sitten kahdella isolla puukauhalla päänpuolikkaan tiskipöydälle jäähtymään. Vielä vähän lämpimästä päästä sitten erotteli lihat luista. Suurella mielenkiinnolla me sisarrukset seurasimme toimitusta, tuli siinä porsaan pään monimutkainen anatomiakin lapsille tutuksi.
Paloitteli sitten lihat, en muista tuliko myös porsaan kärsälevy mukaan, ja erikseen keittämänsä maksan suunnilleen sormenpään kokoisiksi paloiksi porsliiniseen pilkkumiin.
Sitä en muista miten valmisti liemen mutta keitinvettä siinä oli mukana minkä kaatoi lihojen päälle ja vei hyytymään kellarin rappusille.
Siinä se oli aladoobin synty myös tytiseväksi sitä kotipuolessa sanottiin, jouluaaton ruokapöydän herkku. Maksapaloista aivan erityisesti pidin, muistan elävästi kuinka kaivelin niitä jokusen erikseen lautasen reunalle ja sitten herkuttelin. Oli senverran suuritöinen eväs tämä aladoobi että lähinnä vain jouluksi äiti sitä valmisti.