Joulumuori oli ymmällään. Aina kiltti ja hyväntuulinen Joulupukki ei ollut entisensä. Kesästä saakka Joulupukki oli sutinut valkoista partaansa mietteissään, äreänä, kulmat kurtussa. Elettiin jo sentään lokakuun alkua ja tontut vain pyörittivät peukaloitaan. Vihdoin viimein Joulumuori rohkaisi mielensä ja otti asian puheeksi:
- Mikä sinun on kallis siippani? Olet jo kauan ollut puhumaton, pyöritellyt partaasi, että kohta on enää haivenet jäljellä, eihän sinua lapsetkaan pian tunne. Istuppas nyt siihen Pukin tuoliin ja kerro huolesi.
Pukki istahti, hän ei koskaan ole uskaltanut olla Joulumuorille vastaan. Huokaili, puistellen päätään. Köhisi ja murisi, kunnes sai avattua suunsa:
- Ei taida tulla lapsille joulua. Ei pääse tontut liikkeelle, pukin aika alkaa olla ohi?
- No hyvänen aika, mitä se pukki nyt horisee, totesi muori.
- Etkö sinä muori hyvä seuraa aikaasi, vastasi pukki tuohtuneena?
- Katsos kun tuli se viheliäinen virus. On kuulemma Korona nimeltään. On kerrottu olevan vaarallinen peto ja koko maapallon väki on suunniltaan sen edessä, jatkoi pukki vaikerrustaan.
- Minä en semmosia usko, omiaan höpiset, epäili muori kahvia ryystäessään.
- Pukin naama punehtui entisestään, löi kävelykeppiään lattiaan ja möreällä äänellä lausui: Sanohan muoriseni, olenko koskaan horissut tai puhunut höpöjä, olenko, sano nyt?
- Et, et ole lepytteli muori pukkia. Sen vaan sanon, että olipa sellainen Korona olemassa tai ei, niin koskaan ei kukaan ole uskaltanut nousta Joulupukkia vastaan, eikä nouse nytkään, usko pois.
- Mitä minä sitten teen, kun kaikki ovat karanteenissa, eivät uskalla liikkua, kun se virus pomppii ihmisistä toisiin sairastuttaen heidät, pukki huokaili. Nousi seisomaan levittäen kädet ja jatkoi: Miten voin lähettää tonttuparat noihin koronapesäkkeisiin? Joululahjatoiveet toki saan sähköpostilla, jos lähetän täältä Korvatunturilta viestin perheisiin. Mutta miten onnistuu ikkunoista kurkkiminen, ovatko lapset olleet kilttejä, mitäs siihen sanot, keksippä nyt hyvä keino Joulumuori?
- Kerro sinä, kun olet niin tietäväinen, miten ihmiset liikkuvat, tuhahti Muori myös hieman hiiltyen.
- No niillä on sellaiset kankaat suun edessä, pesevät käsiään ja pitävät turvavälejä toisiinsa. Miten pukki voi jakaa lahjoja jos täytyy olla kaukana lapsista, sanoppa se, kun tunnut kaikki tietävän, kysyi pukki parta tutisten.
- Elä nyt hyvä pukki hermostu, enhän minä nyt millään pahalla. Kyllä kaikki järjestyy, kun aletaan toimeen. Laitetaan tontut ompelemaan punaisia suojia suun eteen. Ovat komeita punaiset tonttulakit päässä. Ja kuule, minä Muori teenkin sellaiset liemet, että ei uskalla tulla virus lähellekään, olipa minkälainen ulkomaan elävä tahansa, hihkui Muori innoissaan.
- No jopas on Muorilla konstit ja keinot, innostui myös Joulupukki. Hetken päästä kuitenkin lysähti takaisin istumaan, huokaisten taas syvään. Entäs porot, millä minä ja tontut aattona kierrämme jakamassa lahjoja? Kai se Korona on myös porojen kimpussa, eikä niille voi suun eteen laittaa mitään, tukehtuvat vielä juostessaan, mietti pukki alistuneena.
- Pukki jatkoi vielä yksinpuheluaan, entäs Petteri, minun rakas poroseni – punainen kuono jo valmiina. Ihmiset kurkkivat ikkunoista pukkia odottaessa ja jos näkevät vilauksenkaan Petterin kuonosta, eivät aukaise ovea, mitä sitten tehdään, pohti huolten täyttämä Joulupukki?
- Kuules nyt tarkkaan mitä Muori sinulle sanoo ja paina mieleesi: Lapset ja aikuiset tietävät kuinka Joulupukki ei koskaan vaarantaisi lasten, eikä kenenkään terveyttä. Olet elänyt jo yli neljäsataa vuotta, etkä koskaan ole tuottanut lapsille huolta ja murhetta. Päinvastoin, olet tuonut koteihin iloa, rauhaa ja hyvää tahtoa.
Niin Joulupukki ja Joulumuori nousivat, ottivat toisiaan kädestä, muiskauttipa pukki vielä partaisen pusun Muorille, rientäessään Tonttujen luo. Ja pian alkoi Korvatunturilta kuulua kalina ja kalske kun joulua alettiin valmistella. Tontut riensivät iloisina matkaan ja kuinka ollakaan, kohta ikkunoiden takana nähtiin kummallisia jälkiä ja tuoksuja. Oli nimittäin Joulumuori keittänyt ihanan hajuista lientä jota oli suihkuttanut tontuille ja joka varmasti piti viruksen kaukana.
Jouluaattona tontut valjastivat porot, syöttivät ja juottivat hyvin, Joulupukki silitti Petteriä joka punaisella kuonollaan johdattelisi taas kerran Joulupukin lapsien luokse. Mutta vielä Joulumuori riensi suojain kädessä rappusilta porojen luo ja tarjosi sitä pukille. Joulupukki nauroi ja sanoi, että hänen valkoinen partansa suojelee pukkia. Lähtivät matkaan huiskuttaen muorille hyvän joulun toivotukset, lasten jo kiihkeästi sydämet pamppaillen odottaen Joulupukin tuloa.
