Yhdessä päässä on täysi kyynisyys ja välipitämättömyys, keskellä on kohtuullisuus, toisessa päässä murheisiin hukkuminen. Matka tällä janalla on haastava, enkä usko tarkkaa vastausta löytyvänkään. Minua tämä on kuitenkin haastanut kovasti, joten ajattelin että ajatuksia ylös kirjoittamalla voisi ehkä saada umpisolmuja avattua.
Pikapaniikki vastaan Minhajin ohje
Olen vuosien varrella oppinut olemaan ottamatta kierroksia aika monesta asiasta, mitkä aiemmin veivät suoraan tangentin suuntaan. Tämä oli hyvä harjoitus. Vakavia asioita mainiolla huumorilla käsittelevä Hasan Minhaj antoi aikanaan vinkin: tiputa murheittesi listalta pari semmoista asiaa, josta sinun nyt ei vain tarvitse välittää. Välitä, huolestu, mutta älä kaikesta. Tiputa pari turhinta asiaa listalta. Tämä on julmetun hyvä vinkki. Valitse taistelusi. Joskus se on toki helpommin sanottu kuin tehty.
Vaan entäpä kun voi vain hävitä? Olen törmännyt pari kertaa tilanteessa, jossa pitäisi joko pettää elämäni tärkeimmät perusarvot, tai pettää lähimpien ystävien luottamus. Ja ei, ystävät eivät ole ne jotka laittavat tähän asemaan, tarkennettakoon heti. Myydäkö arvot vähiten tarjoavalle vaiko jäädä haukuttuna yksin makaamaan korkeampien moraaliensa kanssa? Tämä jos mikä on niitä elämän tilanteita, joissa kannattaa hakea isoin lapio ja lähteä kaivamaan maata, kunnes löytyy kolmas optio. Usein se on kunniallinen perääntyminen: häviä itse, mutta älä vie muita mukanasi. Olen joutunut kerran elämässäni tekemään tällaisen valinnan, jossa lopputuloksena minulta meni maine ja rahat, mutta seisoin ystävän puolella. Se oli karmiva kokemus, mutta en ikimaailmassa suostu vihaamaan itseäni siitä. ”Kato ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista”. Kiitos, Juice.
Joskus tarvitaan perusteluja
Joskus, kun tärkeimmät arvot ovat koetuksella, sitä asettuu voimakkaalle puolustuskannalle. Tässä kohtaa minut heitti puolustuskannalle halu puolustaa perhettä – liekö voimakkaampaa motiivia? Vastapuoli oli kuitenkin ymmällään, sillä ei nähnyt mitä tarkoitin ja mitä ajoin takaa. Tällaisessa tilanteessa voi riita puhjeta kukkaan joka ei koskaan kuihdu. Joskus on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja perustella kantansa. Se ei ole periaatteidensa myymistä, vaan ymmärryksen lisäämistä. Et voi olettaa toisen ihmisen tietävän sinun taustoja, sinun ajatuksia, sinun tietoja. Jos et kerro mitä ajattelet, on turha kuvitella muiden kykenevän kunnioittamaan arvojasi, vaikka miten hyvä ihminen olisi kyseessä. Tieto peliin.
Jos kyse on perustavanlaatuisista arvoista, niissä olemme yllättävän tasapaksuja tässä maassa. Vaikkapa maahanmuuttopolitiikasta ollaan montaa mieltä, mutta kahta puolen tätäkin argumenttia allekirjoitetaan perustasolla ihmisten koskemattomuus, taustastaan riippumatta. Sosiaaliturvastakin on puolia, mutta työnteon keskimääräinen mielekkyys yhdistää silti markkinaliberaalin ja kommunistinkin. Esimerkkejä piisaa – isoja riitoja on lopulta vähemmän kuin voisi kuvitella. Erot tulevat siinä, mitkä ovat prioriteetit. Toiselle jokin asia on maailman tärkein, toiselle vasta listan kymmenentenä. Kysymys taas on tämä: onko henkilö paskiainen, jos sinun tärkein asia on hänellekin tärkeä, mutta ei vain kaikkein tärkein? Vai onko hän ihan hyvä tyyppi, koska kuitenkin pitää asiaa tärkeänä? Jokainen vastatkoon tähän sydämessään.
Joskus tarvitaan näppäimistöä
Olen huomannut, että stressinlievityksenä näppäimistö on vertaansa vailla. Enkä sano tätä vain siksi, että käyttämäni näppäimistöt ovat alkuperäisiä klassikoita ja kestävät siten vaikka lukuisia nyrkiniskuja. Tarkoitan tällä sitä, että asioiden kirjoittaminen – vaikka ihan muidenkin asioiden – lievittää stressiä. Kirjoitin tässä parina viime päivänä kokoon julmetun pitkän ja lähes sata lähdereferenssiä sisältävän hyötyblogauksen ja voi veljet, se helpotti mieltä. Saatte lukea sen lähipäivinä jos uskallatte.
Mieltäni rauhoittaa tieto siitä, että olen usein väärässä. Sieluni lepää, kun voin pyytää anteeksi ja kun tiedän, etten ole paisuttanut riitaa määräänsä enempää. Väärässä oleminen ja tiedon puute ovat viisauden alkulähteitä. Kaksi kolmesta vastapuolesta käyttää nöyryyttäsi hyväkseen, mutta se ei lopulta ole kuin pikkuvika. Kun oma mieli kestää haasteet, voi jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita. Voittamalla jokaisen taistelun ei välttämättä siihen pääse.
