Lepopäivä, vaikka toista se oli silloin kun sitä puolustettiin.
(Kuva: Tommi Hynynen)
Tuntematon sotilas.
Avaukseni aiheena on, ei elokuva, vaan kirja.
Kirjan luettuaan siitä voi monikin lukija muodostaa oman käsityksensä; mielestäni kirja on selkeästi pasifistinen, ei sotakirja.
Eilen uutisoinnissa kysyttiin neljältä suomalaiselta käsitystä kirjasta. Vanhin oli 78v, nuorimmat kaksi n 18 ja 17v. Yllättävän moni koki kirjan hieman tai täysin pasifistiseksi, puhtaasti sotakirjana sitä ei kokenut kukaan. Mielenkiintoinen toteamus, jota en ihan siltä kannalta ole tullut ajatelleeksi kuin vasta eilen.
Elokuvana oikeastaan jokainen versio antaa sotaelokuvan ilmeen.
Tänään siis lippu salkoon, Tuntematonta sotilasta en ole vuosiin katsonut enkä katso tänäänkään.
Hädässä riittää vähempikin
Pääministeri Sanna Marinin ja hallituksensa toimia tällä hetkellä arvostetaan yhä erittäin laajalti, vaikka hallituspuolueiden kannatus heikkenee. En tokikaan väitä että maamme johto olisi surkeasti koronaa hoitanut, mutta virheitä on tehty hieman enemmän kuin olisi suotavaa. Voisiko olla niin, että hädän keskellä emme ole niin tarkkoja lasten ja pesuveden suhteesta?
Syyllistä on turha osoitella
Pitää alkuun korostaa, että minulla (tai sinulla) ei ole riittävästi tietoa, analyysiä tai taitoa osoittaakseen absoluuttisella varmuudella juuri missä hallinnon portaassa ja kenen suoralla vastuualueella virheitä on tapahtunut. En siis syytä Marinia sen paremmin kuin ketään muutakaan sormella. Marinin henkilökohtaiseksi virheeksi voi laskea yhteistyöhaluttomuuden ja ajoin hieman ailahtelevan viestinnän. Ne eivät ole kuolemansyntejä. Voidaan toki argumentoida minkä tahansa valtiojohdon virheen ylimmän vastuun kuuluvan ylimmälle johdolle, mutta eipä pääministeri voi käyttää kaikkea aikaansa pyytääkseen anteeksi jokaista vinoon mennyttä t:n viivaa ja i:n pistettä. Edelleen: maan johto saa mielestäni joka tapauksessa tyydyttävän arvosanan koronan hoidosta, eikä summittainen haukkuminen myöskään auta mitään. Keskityttäköön siis ongelmiin. Niitä ei tule lakaista maton alle, vaan tutkia rauhassa ja varmistaa, etteivät ne toistu.
Ensin nostaisin tiedevastaisuuden. Ideologiat, ministeriöiden ja ammattilaisten väliset nokittelut ja suurten egojen taistelut ovat aivan liian usein jyränneet tutkitun tiedon ohi. Tästä johdetaan pian tie viestintäongelmiin, esimerkiksi hoitajien ammattijärjestöt eivät ole koskaan ennen saaneet luuria korvaansa yhteydenotoissa Sosiaali- ja terveysministeriöön. Hoitajia on muutenkin kohdeltu kuin märkää rättiä, ei kunnioitusta, ei solidaarisuutta. Maahantulotarkastukset ryssittiin moneen otteeseen. Työterveyshuollon pääsy koronaseurantaan evättiin. Kesän luvattu valmisteluaika käytettiin ekstrapitkiin lomiin ja yleiseen laiskotteluun – syksyllä tilanne yllätti päättäjät housut kintuissa. Yritysten osalta tilanne on vieläkin sekavampi, osasta on pidetty huolta ja osa on heitetty bussin alle. Osaaminen yritysaiheissa on kenties huteraa, sillä päätökset heiluvat äärilaidalta toiselle. Oma lukunsa ovat sitten tarvikehankinnat, joissa ilmeisesti Sipilän ajalta tuttu linja jatkuu: huonoin tarjous voittaa.
Suomen ei tarvitse hävetä globaalissa vertailussa, olemme keskiarvon yläpuolella koronahoidossa. On myös erinomaista, että hallituksemme saa globaalia näkyvyyttä, se voi tuoda maahamme töitä ja investointeja ajan myötä. Viisas hallinto osaa kuitenkin muutakin kuin esitellä ylemmyyttään. Se on myös sopivasti nöyrä, ymmärtäväinen ja kehittyvä. Se ottaa haasteet vastaan, vastaa kun kysytään ja parantaa kun on parantamiselle tarvetta. Viisas hallinto käsittelee virheet avoimesti, ymmärtää kriisiviestinnän taidot ja julkistaa suoraselkäisesti toimet, joilla vastaavat virheet vältetään jatkossa.
Viisas rakentaa huomista
Ennen kaikkea viisas hallinto ymmärtää, että tänään rakennetaan huomista ja että huomenna maailma on erilainen. Sitä voi osoitella sormellaan taaksepäin ja menneisiin vääryyksiin, tai maalata kuvaa huomisesta, joka on eilistä parempi. Minä haluaisin nähdä tulevaan, mutta niin usein keskitytään milloin menneeseen, milloin aiheen välttelyyn, milloin summittaiseen syyllisten nimeämiseen. Järki on poissa ja tunteet tanssivat pöydällä. En tiedä aloittiko tuon tanssin hallitus, oppositio, virkakoneisto vai jokin ministeriö, mutta kukaan ei pysy tahdissa.
Ehkäpä meillä vaan on nyt niin iso kriisi päällä tässä maailmassa, että moiset murheet eivät juuri kiinnosta. Juuri nyt pääosa meistä tyytyy maamme hallinnossa kovin vähään. Minä haluaisin kuitenkin enemmän.
Jäätiköt sulavat ja alta paljastuu ihmisen asumista ennen sulina olleilla alueilla
https://www.hs.fi/tiede/art-2000007664076.html
”Ikijää suli Norjan vuoristossa, ja alta paljastui jopa noin 6 000 vuotta vanhoja nuolia
Jotunheimenin ikijää Keski-Norjassa on alkanut sulaa ilmastonmuutoksen takia.”
Ikijää on siis korkeintaan 6000 vuotta vanhaa…
Siis alue oli ennen teollista aikaa jo aiemminkin sula, mutta nyt syy on ihmisen.Sama koskee Grönlannin ja Alaskan jäätikköjä.
Niiden sulaessa alta on paljastunut suurten tukkipuiden kantoja ja asumusten jäännöksiä eli ne ovat olleet ihmisen asuttamia jo aiemminkin, kuten tiedetään Grönlannissa olleen viikuínkien asutusta n. 500 vuotta keskiajan alusta sen puoliväliin keskiajan lämpimällä kaudella.
Ilmastohihhulismi räksyttää, vaikka jäätikköjen tilanne on vaihdellut aiemminkin ilman ihmisen vaikutusta.
Jos jäätiköt olivat aiemmin sulia, miten nykyinen sulaminen muka aiheuttaa täydellisen katastrofin?
Obama sai rauhan Nobelin sotaisinpana Yhdysvaltain presidenttinä kautta aikain.
Barack Obamalle myönnettiin melkein heti virkaanastumisensa jälkeen Nobelin rauhanpalkinto.
Ja tästä innostuneena hän vakuutti lopettavansa edeltäjänsä George W. Bushin aloittamat sodat, mutta lisäsikin sotatoimia moninkertaisesti.
Obama on presidentti, joka on sotinut pidempään kuin yksikään presidentti Yhdysvaltain historiassa.
Obama on myös ainoa presidentti, joka on istunut kaksi täyttä kautta maan sotiessa.
Ja nyt, kun Yhdysvalloissa ollaan kokoamassa Obama III, niin saattaa rauhanpalkinnot taas matkata ison veden taakse, jos yhtä sotainen meno jatkuu kuin Obama ykkösen ja kakkosen aikanakin.
”Suomalainen laivateollisuus”.
Laivateollisuus on monasti pelastanut Suomen vientiteollisuuden; muutaman kymmenen vuotta ja tilanne onkin toinen. Laivateollisuus on iso suomalaisia työllistävä elementti, toisaalta, enää ei telakkateollisuus kymmeniin vuosiin ole ollut suomalaisessa omistuksessa.
Helsingin telakan suurtilaus on pienen piirin junailema kauppa – ”brittiläinen” varustamo on telakan venäläisten omistajien pikavauhtia pystyttämä luomus.
Kovin monia ajatuksia tuo uutisotsikko herättää mielessäni, joskin ehkä tärkeintä on se, että suomalainen ”rautakoura” ja muutkin saavat työtä.
Minulle kyllä tuo uutinen herätti muistoja siitä, miten suomalainen telakkateollisuus heräsi henkiin. Sotakorvaukset.
Aluksi puurakenteiset kaljaasit ja jaalat, sittemmin jäänmurtajat, kuivarahtilaivat ja viimeiseksi risteilijät.
Pääomittajat, ehkä varsin tuntemattomatkin mutta yhteinen nimittäjä on; ei suomalainen omistus mutta pääasiassa suomalaisia työllistävä.
Maailman meno näyttäisi nyt vaan olevan tämmöinen, tämä teollisuus kyllä suomalaisia työllistää mutta ansioverojen ulkopuolelta ei Suomeen mitään verotuloja jää.
Tähän kait meidän pienenä toimijana lienee tyytyminen.
Oppositio pois ”päätöksiä” tekemästä, muuten ei kunnian kukko laula.
Ylen tutkimuksen mukaan, kansalaiset eivät ole tyytyväisiä opposition koronahoitoon.
Jokin tässä ei nyt minulle aukea, hallitus saa kiitosta ja glooria kansalaisilta, mutta oppositioon ollaan tyytymättömiä koronan hoitajina.
Mutta yhtään opposition tekemää päätöstä en hyvästä yrityksestäni huolimatta löytänyt eduskunnan pöytäkirjoista ja puhumattakaan niiden huonoudesta.
Oppositio on antanut hallitukselle lähes täydellisen työrauhan pandemian hoidossa ja kun oppositiolla ei ole päätösvaltaa tehtyyn linjaan, niin se on ainoastaan patistanut hallitusta toimimaan mieluimmin etu kuin takapainotteisesti koronan suhteen ja tämä onkin osoittautunut oikeaksi linjaksi.
Varmasti hallitus olisi kansalaisilta saanut onnistumisestaan täydet 100%, mutta huono oppositio ”päätöksillään” veti hallitukselta maton alta, että prosentit eivät ihan täyttyneet.
Mutta kun sitä kiitosta on tullut hallitukselle ovista ja ikkunoista tähänmennessä, niin nyt kun suomi hohkaa tumman punaisena koronasta, niin oppositioko se taas on mennyt soitellen sotaan, takki auki ja nyrkit paljaana.
Anteeksi nyt maalaisuuteni, kun tämä tutkimus ei minulle auennut.
Mikä se laatu on nykyään
Toiset firmat nostaa laatutasoaan toiset taas laskee sitä nostavat kuitenkin hintojaan miksi sellasia vois sanoa
No ennen niitä sai nimitellä nyt en menisi sellasta tekeen en edes kertomaan firmoista joita tarkoitan
On selvä asia ettei minua kuseta edes kertaa haistan nuot öykkäri firmat ja kaukaa
Voisin kertoa firmasta joka on minulle ollut hyvän palvelun paikka ja jota toiset pitää huonona onko kokemusta mitä se on nykypäivänä
Vai onko kyse vaan luuloista niitä kun aina on ihmismielessä
Mutta niinhän se metsäkin vastaa mitä sinne huudat aina tulee suora palaute halusit tai et
Ottakaaapa selvää ei tarvitse arvailla mitään seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Loppuillan huipennus
(Kuvat: pics of days)
Jotenkin niin haluaisin tästä tyypistä jonkun satiirisen elokuvan….!
Pikkasen on alakuvassa Pirkka-Pekka Peteliuksen näköinen hahamo…
Apuuuuva, apuva, apuuva, apuva!
Kuusikymppiset putkeen ja nuoria osaajia putkea pitkin tilalle.
Ohisalo haluaa työllistää kaikki maassamme laittomasti olevatkin ja kai hän seuraavaksi vielä esittää vankiloidemmekin sulkemista, sieltä vapautuisi tuhansin osaajia joka lähtöön ja yrityksien tarpeisiin.
Tämä olisi sitä parasta sosiaali,-ja työvoimapolitiikkaa mitä maamme kaipaa ja peruskorjataan nämä suljetut laitokset heille asunnoiksi ja otetaan rautaiset verhot pois ikkunoista. Ja varmasti se vankilasta vapautumisen sokkikin jäisi pois, kun voisivat vapaina tutut ”huushollit” kalustaa mieleisikseen.
Ohisalo ja pian puhtaaksi harjattu Haavisto hykertelee käsiään, kun Kanarian saarilla odottaa lisää näitä moniosaajia, haettavaksi työvoimapulaamme helpottamaan, kun koronan jälkeinen nousubuumi rantautuu suomeenkin hyvinvointia jauhamaan.
Ollaan nyt valppaana, ettei meitä yllätetä housut kintuissa nousukauden alettua ja otetaan käyttöön Finnairin koneet varikoilta, jotta olemme sitten parhaimmat osaajat valitsemassa ensimmäisenä päältä.
Ja hyvinhän näitä osaajia voitaisiin nyt jo koronankin aikana tänne noutaa, kun perustetaan samankaltaisia kuplia tai putkia heiden suojelemiseksi taudilta, kuten hiihtäjien osalta nyt toimitaan. Pohjoisessakin hotellit huutavat tyhjyyttään, joten täytetään ne näillä toisenlaisilla ”turisteilla” ja toivotaan parasta mutta pelätään pahinta.