Mustaa joulua pukkaa – päiväkirja 15.12

 

Tovi vierähtänyt päiväkirjan teosta, nyt vasta ensimmäinen joulukuulle vaikka jouluaattoon on enää kutakuinkin viikko. No, sairaus veti mielen matalaksi, josta kirjoitin. Tuli myös rypäs kokouksia joihin piti huolella valmistautua. Myös vanha kehno, eli paniikkihäiriö muistutteli itsestään, joka laittoi riehumisen tauolle.

 

Juuri katsoin säätä ja kovasti yrittää mustaa joulua tyrkyttää. Jollain lailla on tuntuma, ettei joulun tunnelmasta oikein kukaan ole saanut kiinni. Pahuksen korona hallitsee siinä määrin, että ihmisillä on ollut muuta ajateltavaa. Toisaalta hyvä kun aina vain kasvanut markkinahumu joulun ympärillä on ainakin hieman laantunut.

 

On se kuulkaa olemista kun sairaus pistää vilkkaan miehen hiljentämään tahtia. Kyllä useasti katselen sirkkeliä ja mietin, josko alkaisi rykäistä. Onneksi pääkopassa on vielä hitusen järkivähää ja Mirjam toppuuttelee, että sormien syyhyämisestä huolimatta olen pysynyt Mirjamin nuhteessa.

 

Muutama sana paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, josta jo mainitsin. Kovin herkkä kun olen, tarkkailen itseäni liikaa. Se taas saa tuntumaan, että pienikin kipu jossain vartalossa saa mielen kauhun valtaan tyyliin: Nytkö se perhanan hyytymä lähti liikkeelle ja kohta olen kanttuvei. Kirjoitan siitä jossain vaiheessa ihan oman jutun.

 

Siksi iloisia tapahtumia ja hauskoja sattumuksia ei ole oikein kerrottavana. Vilma kisu on parhaansa mukaan lohduttanut, kun on huomannut isännän (mikä hemmetin isäntä minä muka olen) olevan mieli matalana. Tietysti rakas Mirjam on ollut kultaakin kalliimpi.

 

Eilen tein runon sodasta ja sen kauhuista. Huomasin kuinka sodasta ja rauhasta kirjoittaessa sodasta saisi myönteisesti kirjoittaa, mutta rauhan asia on lähes kirosana. Ihan kuin kerjäisi verta nenästä.

 

Siitä tulikin mieleen, kuinka verenohennuslääkitys on alkanut tehota. Äsken herätessä niistin nenää ja toisesta sieraimesta tuli hieman verta. Siitä saat hyytymä, aloit väärälle miehelle kenkkuileen. Tänään käyn flunssapiikillä. Otan sen nyt toista kertaa, viime vuonna otin ensimmäisen kerran.

 

Politiikka saa nyt jäädä pois päiväkirjasta. Aiheita olisi pilvin pimein Trumpista meidän omaan politiikkaan, mutta rauhoitetaan kaikkien mieli näin joulun alla ja höpötellään niitä näitä.

 

Korona:

  • viruksesta sen verran, että lähellä kolkuttelee Kihniötä. Parkanon ja Karvian se pirulainen saavutti. Onneksi ovat saamassa sen kuriin.
  • Virrat on Pirkanmaan ainoa kaupunki joka on säästynyt koronalta. Virtain osa-aikavävynä voin virtolaisten puolesta sanoa, että emme sitä kaipaakaan.
  • Kihniöstä tuli mieleen, että olemme kuin Asterixin piskuinen Gallian kylä, jossa meillä on oma taikajuoma (enkä nyt tarkoita Kihniön kipakkaa), jonka voimalle viruskaan ei mahda mitään.

 

Huumoria:

Olemme Mirjamin kanssa olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Hän halusi juhlistaa sitä käymällä Alkossa ja kysyi myyjältä mitä suosittelisi. Myyjä pahalainen kysyi: Haluatteko juhlia vai unohtaa?

 

Siitä Taysin reissusta vielä: Lääkäri kysyi: Missä se kipu ensin ilmeni? Minä: Kotona.

 

Kuinka pakata joululahja

En tiedä onko tämäntyyppinen sisältö asiallista ja soveliasta tällä  vakavahenkisellä palstalla esittää sillä saahan tämän luokitella satuiluksi ja huuhaaksi. Ehkä välipalaksi raskaan päivänpolitiikan ja elämän syvien peruskysymyksiä koskettelevan keskustelun lomaan. Aikani kuluksi pohdiskelin.

Joulun alla on ehkä paikallaan sanoa muutama sana lahjojen tiimoilta. Ihan itse en nyt mitään viisasta keksinyt niinpä turvaudun ammoin eläneen kuuluisan kiinalaisen Tsun Huan jälkeensä jättäneeseen tekstiin.

Näin on muinoin viisas kiinalainen ajattelija Tsun Huan asiaa pohtinut ja opettanut lahjan antamisen tapahtumaa ja psykologiaa, mitä lahja viestii antajastaan, mitkä ovat vastaanottajan tuntemukset ja sielunliikkeet lahjan saatuaan.

Oppia tästä voisi kiireinen, suoraviivaiseen materialismiin taipuvainen nykyihminen ottaa. Pohtia tykönään Tsun sanomaa, valaistua ymmärtämään että loppujen lopuksi henki voi olla tärkeämpi kuin materia.

Esimerkkinä kirjoituksessaan Tsun käytti naapurin syntymäpäivää. Tuttavansa oli hankkinut lahjaksi hienon pilkkumin. Lohikäärmes- ja lootuskukkakuvioilla herkästi kirjaillun noin yhden kapan vetoisen rypyliäisreunaisen kulhon. Itse lahja oli siis hieno ja epäilemättä naapurille mieluinen esine.

Mutta opetus tulee siinä miten pilkkumi annetaan. Lahjan antajan pinnallisuudesta kielii jos astia ojennetaan töksähtävästi, paljaana ilman minkäänlaista pakkausta. Hyvää kuvaa ei anna sekään jos pilkkumi on kietaistu jo kertaalleen käytettyyn, rasvaiseen ehkä repaleiseenkin sanomalehtipaperiin, käytetystä muovikassista puhumattakaan.

Aidosta antamisen ilosta ja sydämen kyllyydestä kielii hieno kääre. Hillityn herkkäkuvioinen silkkiäispaperi johon hyvällä maulla soinnutettu nauhasidos luo esteettisen ja harmoonisen kokonaisuuden. Tällaisen lahjan saanut naapuri aistii oitis että antaja on paneutunut vaivalla lahjaan ja antamisen tapahtumaan, hienon kääreen viestimänä hänen laittaneen palan omaa sisintään mukaan lahjaansa. Lämmin ja auvoinen tunne leviää syntymäpäiväsankarin sisimpään hänen ymmärtäessään vallitsevan tosiystävyyden.

Sopusuhtainen naapurielo ja keskinäinen luottamus mitä ilmeisemmin syventyvät entisestään kun lahjan antamiseen paneudutaan vaivaa nähden ja sydämen lämmöllä.

Herkkä on virheen hipiä, mutta sittenpähän asia selviää, kun poliisi tekee aikansa mahdollisesti turhaa työtä

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007681148.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=aamulehti.fi&utm_content=promobox

”Kansanedustaja Kärnä tiedusteli vihreiltä Twitterissä, kuka kirjoitti puolueen vastalauseen perustuslakivaliokunnan mietintöön.

”Eihän se vain ollut sama valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, jota PeV [perustuslakivaliokunta] kuuli asiantuntijana”, Kärnä kirjoitti.

Myöhemmin hän jatkoi:

”Kylällä puhuvat tämmöistä. Asia olisi hyvä selvittää. Pitkän ja kattavan vastalauseen lukemalla sekä Ojasen tyyliin ihan jo pelkän tekstianalyysin kautta verraten, ymmärrän epäilykset. Toki puhuvat kylillä aika varmana tietona.””

Väite ja ”väite” ovat mielenkiintoisella tavalla erilaisia.

Saattaa olla, että Kärnän epäilys on tosi tai sitten ei, mutta aika rajoilla se toki liikkuu kokonaisuutena.

 

Soteyhteenveto eduskunta

Menossa parhaillaan.
Vastaväittäjät eivät ole lukeneet soteopusta,
mutta tuovat esiin asioita joista eivät ole itsekään selvillä.
Toisaalta vasta käytäntö osoittaa mitkä asiat ovat onnistuneen
ja mitä on korjattava.
Ilman puoluesidonnaisuutta voitanee todeta,
että hyvä kun etenee.
Toteen on tullut myös että liiaksi yksityiseen painottaminen ei toimi.

Sodalla uhittelu

 

 

Suomi valmistautuu sotaan

hankitaan uutta sotakalustoa

Ylen kanavalta päivittäin naissotilaita

sotilaita merellä

maaperällämme harjoittelevat

vieraitten maiden sotajoukot

naapurin kanssa rauhanomainen rinnakkainelo

on heitetty muistojen joukkoon

kerjätään verta nenästä

ja niin kuin toivoin saavani elää kohdusta hautaan

rauhanaikaa

rauhanlippujen liehuvan

maailman joka kolkassa

nyt vanhana mietin

joudunko kohtaamaan saman kuin vanhempani

sodan kauhut ja julmuudet

evakkotien

herätkää ihmiset

sodalla uhoaminen

sodilla ihannointi

vihan ja riidan lietsonta

johtaa kauhujen yöhön

jossa ei ole voittajia

on vain tuhottuja elämiä

haaveiden, toiveiden

murskaantumisia

loputonta kärsimystä

sukupolvista toisiin

herätkää ihmiset

rauhaa vaatikaa

sen puolesta

kamppailkaa

Joko on kuusen aika?

Minä pari viikkoa takaperin tuolla metsässä kuljin, tarkastelin miten istutetut taimikot jaksavat. Näin yhden taajan ryppään, jossa oli monta poistettavaa noin parin metrin mittaista kuusen alkua. Yksi erottui taajana tasaoksaisena, juuri joulukuusen alkua. Laitoin sen oksaan merkkauspaperin pätkän, jos vaikka sattuu sataan lunta.

Saa nähdä, onko vielä pari päivää ennen joulua tallessa. Kerran menneenä jouluna ei ollut muuta, kuin kolme kantoa peräkkäin istutetussa taimikoissa. Kyllähän se hiukan harmitti, ei niinkään pienen puun arvo, vaan se vaiva mitä oli jo monena vuotena nähnyt. Olisi varas tullut pyytämään lupaa, ei ole ollut tapana kieltää, kun on sovittu paikka ja tapa mistä saa ottaa. Ihan naapureita se ei ainakaan ole ollut, kun on aikanaan sovittu kuusen haku.

Pari päivää ennen aattoa käyn sen hakemassa ja saa olla tuolla meidän konehallin viileydessä odottamassa. Aatonaattona teen siitä oikean mittaisen katkaisen siitä siis pätkän pois, että siihen tulee tuore solukko imemään vettä. Laitan sen vesijalkaan ja kannan sisälle, joku muu koristelkoot.

Minkälaisia tapoja täällä teillä muilla?

 

Tekopyhyys loistaa, kun keksitään tekosyitä, miksi eutanasiaa ei haluta sallia

https://yle.fi/uutiset/3-11675410

”Eutanasian salliminen huolettaa monia asiantuntijoita: kohta ei enää keskustella, onko toisen surmaaminen sallittua, vaan kenelle se tehdään

Ongelma nimeltä eutanasia – moni kaipaa eutanasian sallivaa lakia, mutta miten se määriteltäisiin?”

Minusta ihmisellä on oikeus päättää itsestään myös kuoleman suhteen.

On todella tekopyhää selitellä, kuinka kaikenlainen ”saattohoito” ja muu riittää kovia kipuja kärsivälle ihmiselle.

Oletukset kaikenlaisesta sivuilmiöstä ovat oletuksia ja niihin vetoaminen lienee henkilöiden oman ideologian ajamista, jos lainsäädäntö on oikein ja perustellusti toteutettu.

 

En ymmärrä noita extreme-talvilajeja

Esim lumilautailua ja kumparelaskua; Olkootkin kuinka haastavia tahansa: Niissä minua häiritsee, että ne olivat jo syntyessään läpikaupallisia. Vähän pidän niitä hiphop-musiikkia kuuntelevien lajeina.