Se rokulipäivä oli nimittäin eilen. Maanantai-iltapäivällä kun tulimme saunasta, ulkorapuilla Pikkumirri onnistui kompastuttamaan minut ja niin sitä mentiin betoniin päistikkaa. Minulla on tuommoisissa tilanteissa haastava tapa laskeutua naamapuoli edellä ja kun betonille pysähdytään vaikuttaa se muutamaksi päiväksi vanhankin miehen julkisivuun; vauhtiviivoja tuli ja kun vielä kyynärpää edellä.
No, muutamat vauhtiviivat tämän ikäisen miehen kasvoissa korkeintaan lisäävät katu-uskottavuutta mutta se kertonee katsojalle; ikämies ja harrastelee noin vauhdikkaita lajeja..
Yöllä sitten huomasin pahempiakin oireita, vasen käsi ei toiminut ja särky oli melkoinen.
Aamulla sitten näihin tilanteisiin hyväksi katsomani hoitokuuri. Ruhjeihin itse valmistamaani ”tassuvoidetta”, kolmen tunnin välein Pamol ja yötä vastaan kolmen tunnin välein kaksi Trampalgiinia.
Määräsin itselleni koko päiväksi vuodelepoa ja muutamaan kertaan ”hölväsin” tulehtuneen kyynärnivelen Perskindolilla.
Ruokailun jälkeen sitten kun menin ruokailun vastaiseen toimenpiteeseen WC:hen, piti toimituksen jälkeen kutsua vaimo apuun; yrittäkäähän itse laitella yhdellä kädellä luukkuhaalarit päällenne ja kun vasen käsi roikkuu toimettomana kuin poikki ammuttu sorsan siipi ja kipu oli melkoisen mittava.
Jo eilen iltasella alkoi jo tuntua siltä, että alkaisikohan helpottaa.
Loppukaneettina vielä, en saunassa nauttinut miestä väkevämpää kun saunan jälkeen oli vielä lähtö autolla kylille, vaan suunnitelmat kyllä muuttuivat.
