Kuukausi: marraskuu 2020

Julkaistu

Ruotsalaiset osaavat ”yllättää” – apua annetaan vain, kun sitä ei tarvita…

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637124.html

”Verkkouutiset: Ruotsin uusi laki sotilasyhteistyöstä on ongelmallinen – Suomelle”

”Verkkouutiset kirjoittaa Rebasin huomauttavan, että Ruotsin hallitus saisi tukea Suomea asevoimin, mutta vain silloin kun Ruotsi ei ole itse sodassa ja jos Suomen alueella ei ole käynnissä aseellista konfliktia.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Ruotsi voisi lain mukaan auttaa Suomea ainoastaan rauhan aikana.”

Ruotsalaiset kielsivät talvi- ja jatkosodan aikana kaiken avun kuljetuksen Ruotsin läpi tai tanskan salmien kautta Suomeen varmistaen samalla omien bisnestensä sujumisen kaikkien kanssa.

Nyt ovat huolissaan omasta selviytymisestään ja tekevät sopimusta, missä suomalaiset historialliseen tapaan taas puolustaisivat Ruotsia henkensä kaupalla.

Sen sijaan se, että ruotsalaiset tulisivat Suomen avuksi mahdollisen konfliktin aikana on täysin suljettu pois.

Jotkut kehuvat suuna päänä tätä ”yhteistyötä” ja kuinka Suomella on tukea ja apua.

Taitaa taas olla suuri puhallus meneillään…

Julkaistu

Loistavaa logiikkaa huulipunahallitukselta

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b4170b5e-a632-4d43-960c-4da5551d91ce

”Marinin koronalausunnoille kritiikkiä – Suomi ei itsekään noudata EU:n suosituksia”

”–Suomessa edes ministerit eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, millaiset matkustusrajoitukset pitäisi olla. Nyt lausunnolla oleva esityskin on virkamiesten tekemä.

–On aika iso harppaus peräänkuuluttaa eurooppalaista isoa yhteistä linjaa, kun Suomessa ei edes hallitus pysty näistä asioista keskenään sopimaan, Virkkunen päättää.”

Marinin sakki ei edes keskenään pääse sopuun, mutta suureen ääneen vaaditaan sellaista muilta mailta.

Sinänsä en haluakaan kyllä tuota yhteistä linjaa, koska se johtaisi hallitsemattomaan pandemiaan.

Julkaistu

Pikkulinnut yms.

Kuinkas moni onkaan pistänyt merkille lintulaudalla vierailevien vähäisen määrän.

Meillä on ollut tähän asti varpusia ja pikkuvarpusia runsaasti, tiaisia, peippolintuja vielä tähänkin asti, punatulkkuja ei ole näkynyt, oravatkin vähissä.

Mistähän oikein  kyse?

Julkaistu

Satavuotiaalle kotikunnalleni

 

 

Sulkuejärvi, jonka kupeessa kirkonkylä

kirkonkylässä raitti

sen kahta puolta taloja

kauppoja, apteekki

entisiä liikerakennuksia

vanha kansakoulu

vieressään kirjasto

kaksi kunnantaloa

arkkitehtuuriltaan ainutlaatuiset noppatalot

siinä seisoo meidän ikioma keskustaajama

 

kirkonkylää ympäröi monet eri kylät

joissa ennen oli vilinää

kouluineen, monine kauppoineen, peltoineen, metsineen

sinne synnyttiin, muutettiin evakkoina

elettiin, kuoltiin

kirkonkylän Katarankankaan multiin haudattiin

 

kylillä yhä asutaan

paluumuuttajineen, uusine asukkaineen

talot vaihtaneet omistajia

sopeutuneet kihniöläisiksi

lapset ja nuoret rientävät aamuisin tienvarteen

koulukyytiä odottamaan

isät, äidit lähtevät töihin

työnsä tehneet eläkeläiset virittelevät hellojaan

enää ei tarvitse lähteä pelloille, työpajoihin, nevoille

leivän syrjään kiinni

 

Kihniöstä on lähdetty työnperässä, puolison mukana

kuka mistäkin syystä

vaan ei ole lähtijöiden sydämistä kaikonnut kotikunta

ylpeänä ovat kertoneet olevansa Kihniöstä

tilanneet paikallislehden, lukeneet oman kuntansa kuulumisia

viettäneet lomansa kotiseutunsa tantereita tallaten

muistellen menneitä, tavaten ystäviä, tuttuja

kihniöläisiä

 

Meidän Kihniö täyttää sata vuotta

se kätkee tuhansia ja taas tuhansia tarinoita

kihniöläisistä, sen kauniin karusta luonnosta

työstä ja taisteluista

kihniöläisyyteen kasvamisesta

maaperäämme juurtumisesta

kotiseutuumme rakastumisesta

tänä päivänä kamppailusta

oman kuntamme olemassaolon puolesta

kuten niin monta kertaa aiemmin

 

juhlavuosi on lopuillaan

jouduimme viettämään sen koruttoman vaatimattomasti

syistä joihin emme voineet vaikuttaa

mutta johon olemme tottuneet

satavuotiaan historiamme aikana

elämään vaatimattomasti, mutta ylväänä

omaa kuntaamme rakastaen

kihniöläisittäin

karun koruttomasti.

 

Julkaistu

Aivan mahtava kuva

Tässä jo aamuyöllä etähommat aloittanut ja tauko paikalla kuuman kahvikupposen kanssa. Tuli vastaan PV:n sivuilta aivan mahtava valokuva.

Ampumaleiriltä, taustalla revontulet.

(Kuva: Maavoimat)

Julkaistu

Uni

Näin unta kuolleesta ystävästäni. Hänellä pyyhki tuonpuoleisessa hyvin ja oli onnellinen. Unessani asui talossa jossa oli pitkä pihakäytävä. Pyysi unessani minulta apua pihakäytävän kivettämisessä ja loppua unta en enää muista.

Niin, en ole kristitty hartaimmasta päästä, mutta en myöskään usko siihen että matkamme päättyy tähän lihalliseen maanpäälliseen elämään, vaan että matka jatkuu.

Julkaistu

Niin paljon, niin turhaan?

Koronavirus on melkoinen vitsaus ja se tuli selväksi jo alkuvuodesta, kunhan ymmärsi lukea asiantuntijoiden eikä poliitikkojen puheita. Koitin noudattaa ohjeita, varovaisuutta monenlaista, enkä minä siitä mitalia ansaitse, ihan vain itsesuojeluvaistoa. Silti tuntuu aika tyhmältä nyt, kun tilanne on räjähtänyt täysin käsille.

Inhimillisyys selittää

Turhaan etsin selitystä ihmisten päämäärätietoisesta pahansuopaisuudesta. Aika pieni kourallinen on kansalaisia, joiden intressissä on levittää tartuntatautia. Ihmisten käytös on ns. lajityypillistä käytöstä. Ketut leikkivät, sudet metsästävät, ihmiset kokoontuvat. Lajityypillisen käytöksen vastustaminen vaatii strategiaa, pään sisään menemistä, erityisen osaavaa porkkanan ja kepin yhdistelyä.

Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin on, miten eri tavoin käsittelemme tilannetta. Moni tietenkin menee pandemiasta paniikkiin, se on ymmärrettävää. Osa on kovin varovaisia, osa taas ei vaan jaksa varovaisuutta, ehkei alunperinkään tai ehkä taisteluinto loppui kesällä. Liian moni on kuitenkin heittänyt pyyhkeen kehään. En syytä heitä, mutta haluaisin tottavie ymmärtää heitä ja vielä tärkeämpänä haluaisin valtiovallan ymmärtävän heitä, jotta jotain voisi tehdä. Voiko olla niin, että tiukat täyssulut ovat ainoa tapa ohjata joitain ihmisiä? Olemmeko me niin joustamattomia, vai sietääkö käyttää sanaa – typeriä?

Jos olet tähän asti lukenut, lienee jo selvää että tässä blogauksessa ei ole jyrkkiä vastauksia, lähinnä kysymyksiä. Internet on täynnä vastauksia, toinen toistaan tohelompia, mutta kysymyksiä kaivataan lisää. Kenties valtiovallankin, esimerkiksi THL:n, pitäisi hieman laajentaa kyselytutkimuksiaan ymmärtääkseen kansalaisten käyttäytymistä ja motivaattoreita. Kun tiedämme mikä ihmisiä motivoi, voimme ohjata lempeästi näitä motivaattoreita johtamaan ihmiset turvallisempiin valintoihin. Suora käsky on aina kankea keino ja parempi tulos saadaan keinoilla, jolloin ihmiset kokevat itse tekevänsä valintansa ja pitävät niitä hyvinä.

Riski vastakkainasetteluun on suuri

Moni koronasta eri tavoin kärsinyt on vihainen ja moni, aina toimittajia myöten, osoittelee sormella ihmisiä. Milloin syyllinen ovat perussuomalaiset lihavat miehet, milloin nuoret punavihreät opiskelijat, milloin ruutupaitaiset ja milloin vasenkätiset. Nyt jos koskaan vastakkainasettelu on hengenvaarallista, sillä se voi ajaa ihmisiä tekemään typeryyksiä pelkästään vihapäissään.

Ehdotan akuutiksi koronan hoitolääkkeeksi vanhaa ja arvostettua reseptiä, jonka nimi on armo. Nyt on aika olla kanssaihmiselle armollinen, ymmärtää häntä, auttaa häntä ja tukea häntä toimimaan niin, että tämä painajainen päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Turhaan odotamme valtiojohdon tekevän tätä puolestamme, mutta se ei ole ongelma. Armoon kykenee meistä jokainen.

Julkaistu

Oikeusvaltioperiaate lyö suomalaisia korville.

Ruotsissakin ovat johtavat sosialidemokraatitkin jo myöntämässä, että perseelleen on mennyt heidän vapaa rajat auki taivasta myöden maahanmuuttopolitiikkansa.

Viimeksi näin teki demarien ex-pääministeri Göran Persson ( suomen uutiset )  joten näkyy se järjen valo lähtevän Perssonillakin sitten vasta tuikkimaan, kun on päivänpolitiikasta luopunut.

Suomessa sitävastoin kaikki vain painavat entistäkin voimakkaimmin kaasupoljinta mamujen ( haitallisten ) tuomiseksi leivättömän pöydän…eiku seisovan pöydän antimista nauttimaan, vain perussuomalaiset seisovat jarrupolkimella, kun näkevät mihin ollaan suomessakin menty/menemässä, kun matkitaan ruotsia ”vankileirien saaristoon”  monikulttuurisuuden kultteja kumartaen.

 

Julkaistu

Hottamuikkua.

Minulla oli 60 m ja kolme korkeata, 8mm verkkoa pyytämässä; halusin nimittäin tuota pikkuista hottamuikkua.

Tulihan sitä, tänään syötiin paistettuna, ruisjauholla leivitettyä pikkumuikkua; suuri herkkuni, savustettuna, suolattuna ja paistettuna.

En oikein osaa ymmärtää miksi muikun pitäisi olla yli 15 cm pitkää, semmoisesta en oikein välitä.

Edellisen vuoden kudusta syksyllä saatava hottamuikku on herkku. Siitä saa muikkupihvejä, suolamuikkua, savumuikkua ja lisäksi se on aivan oivallinen kuivattava kala.

Jostain syystä ihmiset eivät halua ostaa tuommoista alle 10 senttistä muikkua; en jaksa ymmärtää.

Toisaalta. pääasiahan sitten kuitenkin on, että saan haluamaani. Muut ostakoot mitä haluavat.

Muuten meidän Mirritkin ovat intohimoisia muikun ystäviä … sanonta, sellainen koira kuin isäntäkin; voinee soveltaa kissoihinkin.