Kuukausi: marraskuu 2020

Tunnistatko leffan, tuli mieleen kun koodauksen yhteydessä tähän törmää ”tavallaan”….

Se on tehokas ravinnon ”jalostuslaitos”, joka muuttaa vaatimattoman raaka-aineensa väkivahvoiksi työvälineiksi, on suuri, sillä on oma lämmityslaitos ja eristys, nopea reagoimaan ja esiintyy aina vain itsenään ilman peitteitä.

Jalostuslaitos, jonka raaka-aineen syöttöaukon yläpuolella on kemiallisesti valikoiva raaka-aineiden hajuntunnistin ja tutkat. Sillä on poikkeuksellisen tehokas murskauslaitos ja tavarahissi, joka toimii kahdessa vuorossa ylös ja alas arkena ja pyhänä. Tehdas tuottaa uuden tehtaan kerran vuodessa mini-investoinnein, mutta tuotteet pysyvät samoina.

Tehtaan tuotantolinjalta saa myös villaa, nahkaa, liimaa vegaani-ihmistenkin vaatteisiin. Muille kuin vegaaneille se on laadukas lihavarasto, josta saa ”ostaa” makkaroita, leikkeleitä, juustoa, maitoa, piimää, jugurttia ja viiliä. Se tuottaa lannoituksen kasveille puutarhaan ja metsille. Ilman sitä ihmiset kuolisivat nälkään ja sukupuuttoon.

Vegaanit inhoavat varsinaista vegaanista tuotantolaitosta ja mikä se on ?

 

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Olen kertonut ja runon kirjoittanut läheisestä ystävästäni Markusta, kuinka hänelle tuli yllättäen eteen erittäin hengenvaarallinen sydänleikkaus. Tieto siitä veti mieleni ankeaksi ja elin kuin sumussa. Niin paljon olemme yhdessä tehneet ja kokeneet eri asioita ja lähes päivittäin olemme yhteydessä ja parantaneet maailmaa.

 

Eilen hänet leikattiin ja sain jo iltapäivällä tiedon leikkauksen sujuneen hyvin. Tänä aamuna hänen puolisonsa kanssa viestittelimme ja hän kertoi Markun jo eilen jutelleen ja olleen iloinen ja pirteä. En oikein tiedä miten päin olisin, eivätkä ajatukset tahdo pysyä kasassa, niin hyvilläni olen Markun ja perheensä puolesta.

 

Jälleen kerran joutui miettimään elämän rajallisuutta. Kannattaako sitä uhrata vihanpitoon, ainaiseen riitelyyn tai otsa kurtussa kulkemiseen. Varsinkin politiikassa pitääkin olla eri mieltä ja nostaa ristiriitaisuuksia esille sekä niistä vääntää kättä, mutta siinäkin täytyy muistaa käytöstavat ja toisen kunnioitus.

 

Huono uutinen on tietysti koronaviruksen kiihtyminen. Tämän aamun lukemat pistävät todella miettimään, mihin vielä talven aikana joudutaan. Kovasti tuntuvat tartuntatilastot heittelevän päivittäin, kuten myös eri alueilla. Myös tänne Pohjois-Pirkanmaalle yrittää virus hivuttautua, kuin salaa.

 

Aikamoiset ns. härkäviikot ovat kokouksien osalta käynnissä. Kymmenkunta kokousta tuonne joulukuun ensimmäiselle viikolle, kaiken muun kohelluksen lisäksi. Eihän itse kokouksissa mitään ole, mutta se ennakkotyö paksujen paperinippujen lukemiseen ja sisäistämineen vie aikaa ja hermoja koettelee. Toisaalta tykkään olla mukana vaikuttamassa ja ajamassa heidän asioita jotka ovat sydäntäni lähellä eli yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat. Ja tietysti oman kuntani tulevaisuudesta ja niiden palveluista kamppaileminen on kova motiivi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

 

Vettä lotisee taivaan täydeltä, sähköt pätkivät, mutta mitä sitten? Uunissa tuli ja jos sähköt menevät, laitan hellalla ruokaa. Vilma kissa kävi aamulla nopeasti tarpeillaan ja juostiin yhdessä kiiruusti sisälle. Kurkki hieman myöhemmin ikkunasta ja kävi ulko-oven raossa, mutta totesi, ettei ole pikkukisun ilma ja paineli vinttiin.

 

Tänään on kuulemma miesten päivä. Tähän on tultu. Ennen miesten päiviä oli 365 päivää vuodessa ja nyt enää yksi vaivainen päivä ja sekin keskellä marraskuun synkkyyttä. Ei vaiskaan, hyvä, että olemme päässeet kohti tasa-arvoa ja nainenkin voi sanoa sen viimeisen sanan, kyllä rakkaani.

 

Mutta on miehillä ja naisilla erilainen ajatusmaailma.  Mirjamin vei kerran minut näkötorniin ja kehui: Katso kuinka upeat maisemat ovat tuolla alhaalla? On, totesin, ja siksi en ymmärrä miksi raahasit minut tänne ylös.

 

Huumoria:

Kyllä lääketiede on huimasti kehittynyt, sanoin Taysissa sairaanhoitajalle. Nykyään vaihdetaan jopa päitä, sanoin. Ei nyt sentään, kiisti sairaanhoitaja. Uskokaa pois, äsken kun tulin tänne, niin eräässä ovessa luki: Päävarasto.

 

 

 

Kun puhutaan kuivalihasta; aina ei suinkaan puhuta samasta asiasta. Termejä; aurinkokuivattu, seinäkuivattu (Lappi), pemmikaani, jerky, italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut, … jne.

Aivan tarkasti ottaen puhutaan hieman eri asioista.

Aurinkokuivattua tehdään kauko-idässä, seinäkuivattua lähinnä poronhoitoalueella, pemmikaani ei oikeastaan ole kuin osaksi kuivalihaa,  italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut taas aivan oma ryhmänsä.

Venäjällä, lähi-idässä taas tehdään sitä oman mieltymykseni mukaista jopa viikon umpisuolattua ja  huuhtelu kylmällä vedellä, kuivaus ja sitten maustetahna pintaan ja ilmavaan viileään paikkaan roikkumaan.

Lopputulos on mausteisen (mausteista riippuen) maukas, ei yhtään suolainen,  mietoarominen ja helposti siivutettava.

Kun tuolta netistä lueskelin erilaisia valmistustapoja; tuo umpisuolaus joillain kesti vain päivän, mausteita pintaan ja riippumaan viileäkaappiin.

Kyllä mielestäni se ilmakuivausajan kesto riippuu aivan miten liha on alkanut kuivautua. Alle viikon kuivausaika on aivan liian vähän.

No, tietenkin, kukin tyylillään.

Siihen menomatkaan tarvittiin kymmenkunta mustaa crossover autoa, pari panssaroitua limusiinia. Jokaisessa autossa oli tietysti kuljettaja ja pari raskaasti aseistettua turvamiestä. Kukaan ei tiedä missä autossa itse hän istui ja oliko siinä saattueessa lainkaan. Saattoi olla itse huumediileri, häntä usein käytettiin peitetehtävissä.

Ei ollut pitkä matka, kun saavuttiin yhdistetylle suhdetoiminta ja harrastusalueelle. Siellä odotti useampi sähköinen kulkuneuvo, koska eri työpisteiden välillä saatto olla useampi kymmenen metriä. Hänellä oli tärkeimmät työkalut, muistaakseni neljätoista kappaletta bägisssä, jota kuljetti voimakkain avustaja.

Siinähän se sitten iltapäivä menikin huolimatta suurista työpaikan ja johtajan viran vaihdoista.

 

Juuri tämän aamun lehdestä luin miten hän voi armahtaa itsensä, jos on tullut tehtyä vaikka joitain hämäräkauppoja. Ei tietenkään suoraan, mutta jonkun hyvän kaverin avustuksella.

 

 

Jotenkin niin nautin, olkaa hyvä:

”On niitä jotka lähtee ja on niitä jotka jää, sinä lähdet…”

(Kuvat: Funny pics)

Leukaperiä on jomottanut koko päivän ja sieraimet vuotanut räkää. Lisäksi vilunväreitä ja pientä huimausta. Kuumemittaria en omista.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/51398df7-e4b9-4234-8d85-cf300dfe5eb2

”Elokapina-liike katkaisi liikenteen valtion hallintokorttelissa – tilanne yhä rauhallinen”

Tämä sakki ulos yhteiskunnan tuista ja elättämään itsensä ihan oikeasti.

Olen useasti ajatellut ja ihmetellyt kun sanotaan, että iän myötä ihmiset muuttuvat niin ajatuksiltaan kuin toimiltaankin siitä, mitä nuorena ja villinä ja viriilinä harrasti.

Kuusi,-seitsemänkymmentä luvuilla oli vallalla suuri tanssilavabuumi tangoineen ja humppineen ja nuoret valtasivat kaikki lavat, joita oli joka pitäjässäkin useita ja näin rahoittivat pääsylipuillaan urheilu,-ja nuorisotoimintaa  paikkakunnilla.

Mutta nyt, samat kuusi,-seitsemänkymmentäluvun nuoret ovat edellee ne ryhmät, jotka kuolevaa tanssilavakulttuuria pitävät pystyssä.

Jotenkin tuntuu vaan paradoksaaliselta, kun nuoret parikymppiset artistit laulavat vanhuksille tosissaan rakkauden lurituksia mikrofooniin ja huonojalkaiset yrittävät ”jorata” toisiaan tukien parkettien partaveitsinä parketilla.

En tuomitse enkä arvostele, kukin tavallaan, mutta minua ei enään saisi lavoille kuuntelemaan niitä samoja kappaleita mitä jo nuorena kuuntelin tytön korva omaani vasten ja kun en enään muuten kotioloissakaan iskelmää ja tanssimusiikkia kuuntele.

Ihmettelen myös, että vanhat ukotkin vielä noiden moottoripyörien selkään änkeävät aina kevään tullen ja elävät nuoruuttaan harmaa tukka hulmuten tienpäällä, joilla nyt vielä tukkaa on jäljellä.

Itsellänikin oli parikymppisenä Jawa, mutta enään en moottoripyörällä lähtisi tienpäälle vaarantamaan muiden tielläliikkujien terveyttä.