Miten käy kuntavaalien?

 

 

Puolueet ovat jo täysillä hankkimassa ehdokkaita kevään kuntavaaleihin. Pidetäänkö vaalit jos Koronavirus jatkaa jylläämistä syksyn, talven ja kevään? Jos pidetään koronasta huolimatta, niin miten reilu ja tasapuolinen siitä saadaan? Isot puolueet kyllä pärjäävät rahan voimalla, koska heillä on yllin kyllin varaa mainontaan.

 

Kevään vaalit ovat monella tapaa tärkeät. Paikallisesti kunnissa joudutaan pohtimaan keinoja joilla selvitä yhä kurjistuvista talouksista. Valtakunnallisesti taas vaaleilla on suuri merkitys, koska puolueet haluavat tukea omille päämäärilleen kuinka valtion taloutta ja koko yhteiskuntaa tulisi hoitaa ja minkälaisilla arvovalinnoilla.

 

Oma valtuustoryhmäni Kyykystä ylös yhteislista aikoo osallistua vaaleihin nykyisen ryhmän nimellä. En ole hakeutumassa muiden puolueiden ehdokkaaksi, eikä yhteislistalla voi myöskään tehdä vaaliliittoja. Nähtäväksi jää moniako ehdokkaita saamme mukaan. Kaikilla puolueilla on pienellä paikkakunnalla varmasti omat vaikeudet saada listoja täyteen.

 

Uskon, että olen omalla ryhmälläni tuonut piristystä kunnallispolitiikkaan, ulospäin suuntautumista, asioita kuntalaisten tietoon sekä asukkaiden viestiä viedyksi päättäjien tietoisuuteen. Olen otettu kuinka minuun on jatkuvasti tämän noin neljän vuoden aikana oltu yhteydessä, olen saanut yhdessä jakaa huolia ja murheita, yrittäen auttaa ja kannustaa ihmisiä. Avoin keskustelu ja mielipiteiden vaihto ovat olleet tärkeitä sekä pitämää asukkaat ajan tasalla eri asioista.

 

Mitä ensi vaalikaudella on edessä? Sosiaali – ja terveyspalvelut, niiden säilyminen kunnassamme niin kuin meille luvattiin ja sopimuksissa sovittiin, ovat yhä vankasti mukana, jos se minusta riippuu. Kihniöläiset ovat yhä käärmeissään sairaalan alasajosta ja syystä. Sitä ei pidä lakaista maton alle. Parkanoa ja Kolmostien terveyttä ei saa päästää kuin koiraa veräjästä, vaikka ehkä jotkut kuvittelevat ajankulun vievän sen unholaan.

 

Taloutemme on saatava kuntoon jotta voisimme olla tasavertaisia kumppaneita, kun edellä mainituista palveluista neuvotellaan. Vesilaitoksen yhtiöittäminen on hätälaastaria kunnan talouteen. Jo se, että kunnan palveluja yhtiöitetään ja vaikka kunta omistaa yhtiön 100 prosenttisesti oli se meidän ryhmälle vaikea päätös.

 

Jos kuitenkin yhtiöittämisellä saamme lisäaikaa korjata taloutemme siihen kuntoon, ettemme ajaudu huutolaiseksi johonkin isompaan kuntaan, emmekä saa päättää omista asioistamme, on mielestäni yhtiöittäminen ajanut asiansa.

 

Pääseekö uusi Sote maaliin tällä hallituskaudella ja mitä se taas merkitsee pienille kunnille ja niiden sosiaali- ja terveyspalveluille? Jos Sote tulee, niin mitä ilmeisimmin sopimuksemme jatkuu sovitun ajan loppuun saakka. Mutkia matkassa on edelleen, kun sopimusriidasta Parkanon kanssa ei ole edistytty, koska hovioikeudessa käsittely on kesken. Meidän päättäjien on tiukasti, jämerästi ja yhä puolustettava omien palveluidemme säilymistä ja hintojen kohtuullistamista.

 

Pyhänimeä ja teollisuusaluetta kehitetään. Kovalla ja määrätietoisella työllä voimme saada pyörät pyörimään ja niiden myötä uusia yrityksiä ja asukkaita kuntaamme. Myös koronaa on hyödynnettävä. Ihmiset hakeutuvat maalle turvallisiin asuinympäristöihin ja siihen meidänkin on tartuttava.

 

Tuulivoimaa suunnitellaan meille ja käsittääkseni valtuustoryhmät ovat yksimielisesti hankkeen takana. Olen kuitenkin toistuvasti maininnut ja kirjoittanut, että ilman laajaa kuntalaiskäsittelyä emme saisi edetä. On saatava kaikki tahot paikanpäälle jossa asukkaat saavat tentata onko tuulivoima ympäristöystävällistä, mitä kunta, kuntalaiset ja yritykset hyötyvät eli halpeneeko sähkön hinta jne.

 

Paljon on siis tapahtumassa. Toivon tietysti listallemme rohkeita ihmisiä ehdokkaiksi, jotka ovat kiinnostuneita omasta kunnasta ja sen tulevaisuudesta. Mitä vahvempi ryhmämme tulee olemaan, sitä paremmat mahdollisuudet on vaikuttaa asioihimme.

 

Hannu Tiainen

Kihniö

Kyykystä ylös yhteislistan kunnanvaltuutettu.

 

 

No nyt tuli valkoista maahan

No sen pysyvyyteen en kyllä usko mutta mutkistaa asioita kuten rengaan vaihtoa ei kiinnosta mennä sitä tekeen

vaikka sitä lunta ei toki ole kun centti jos sitäkään

No vaihdetaan sitten kun tuo on sulanut pois ja toisaalta ei ole tarvetta autolle ihan heti

Näillä nyt mennään tiet näyttää olevan vielä lumettomia mustaa jäätä varmaan on varokaa sitä ettei muovi rytise

No on sekin tietysti työllistävä vaikute mutta varokaa seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Jussi Halla-aho ei ole juutalaisvastainen, mutta Lauri on valehtelija

Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina jutun, jossa toimittaja Lauri Nurmi yrittää loata Jussi Halla-ahoa juutalaisvastaisuuden raskaalla leimalla. Nurmen kirjassaan esittämät syytökset ovat suoranaista valehtelua. Nurmi on poiminut ainoastaan omaa kantaansa tukevia virkkeenpätkiä, ja jättänyt Halla-ahon tekstikokonaisuudet ja julkiset kannanotot kokonaan huomiotta.

Lauri Nurmi antaa tahallaan väärää kuvaa Halla-ahosta. Hän poimii pitkistä teksteistä mieleisensä sanat ja kääntää tekstien varsinaisen sanoman päälaelleen. Väärän kuvan antaminen on valehtelua. Lauri Nurmi on siis valehtelija.

Tällaista asiaa en sano mielelläni, mutta Nurmen tapauksesa kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta. Nurmi näki PS:n 2019 vaalivideossa omiaan, ja raportoi omista luuloistaan totuutena. Toimittaja valehteli tarkoituksella vaalien alla, ja hän valehtelee jälleen. – –

Nurmi leimaa Halla-ahon täysin kestämättömällä tavalla edistääkseen oman kirjansa myyyntiä. Helsingin Sanomat toistaa lokaväitteet niitä tarkistamatta.

Nurmen kirjaa jakelee punavihreä Into-Kustantamo, ja taustalla häärii Pekka Haaviston (vihr) kampanjavastaava. – –

Lopuksi: Nurmen kirjoittama ”Halla-ahon elämäkerta” ei anna oikeaa kuvaa kohteestaan. Jos haluaa saada käsityksen siitä, mitä Halla-aho tarkoittaa, on järkevintä kuunnella ja tai lukea tämän mielipiteitä itse. Ilman median ta punavihreiden mediapajojen tahallaan vääristeleviä välikäisiä.
———————————–
Blogini lähteenä olen käyttänyt Suomen Uutisten artikkelia 20.10.2020, artikkelin otsikko sama kuin tässä, kirjoittaja Matias Turkkila.
————————————
Kun Jussi Halla-aho sai vuonna 2012 sakkoranrangaistuksen Islaminuskoa loukanneesta ja kansanryhmän halventamasta blogikirjoittelusta, filosofi Jukka Hankamäki sanoi :”Ainoa ”rikos” mihin Halla-aho on syyllistynyt, on se, että hän on opettanut suomalaisia ajattelemaan analyyttisesti”.

”Suojatut” sivustot? – http:// versus https://

Nykyiset selaimet näyttävät selaajille ”turvattomina” http:// alkuiset sivustot ja ”turvallisina” https:// sivustot.

Olisi hauska tietää onko ne vaikkapa http://jput.fi/ aikuisten oikeasti sen turvattomammat kuin https://jput.fi/ sivustot.

Vielä muutama päivä sitten sivustoni jput.fi oli ”turvatonta” tyyppiä http://jput.fi. Siitä uudemmat selaimet varoittivat. Vaihdoin sivustoni ”turvalliseen” tyyppiin https://jput.fi. Nyt selaimet näyttävät sivustoni turvalliseksi (lukonkuva tunnisteen edessä). Sisältö on kuitenkin täsmälleen sama, esimerkiksi:

https://jput.fi/Syvarin_kelirikkotaisteluissa_hu.htm

Ainoa ero on se s-kirjain linkin alussa.

Oliko se artikkelini ennen s-kirjainta turvaton ja nyt s-kirjaimen kanssa turvallinen?

Sota on aina huono ratkaisu, aina!

Olen syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella.

Suomi oli kohtuullisen köyhä maa vielä tuolloin. Neuvostoliitto oli ihanne, vaikka porvarit kuinka propagoi sen huonoutta. Tottakai propagoi, koska eihän porvarit sosialismia Suomeen halunneet, eivätkä halua edelleenkään.

Neuvostoliitto oli vauras maa. Suomeen verrattuan ainakin.

Neuvostoliitto olisi ostanut Suomen tyhjäksi kaikesta, mitä vain Suomi olisi myynyt. Ja Neuvostoliiton ansiota on ollutkin Suomen vaurastuminen.

Sotakorvausten loputtua, Neuvostoliitto osti Suomen tuotantoa, vaikka mitä, ja ylihintaan…

Synnyin köyhään perheeseen, jossa leipä oli niukassa.

Sota oli jättänyt syvät arvet Suomen kansaan, ja ne vaurot näkyivät myös meidän perheessä. Vaikka Isäni sodassa ei ollutkaan. Syntyi sodan alla kylläkin.

1930 luku oli kovaa aikaa Suomessa, jonka porvaristo oli kiinnittäytynyt Hitlerin Saksan kylkeen.

Sotien jälkeen, jossa Suomi oli Saksan rinnalla ja liittolainen, oli opittava elämään Neuvostoliiton naapurissa, rauhanomaisesti, liittoutumattomana ja riippumattomana.

Porvareille se oli traumaattista aikaa. Aatelkaas nyt! Elää rauhassa Neuvostoliiton naapurina!

Ei porvarit ole koskaan ajatelleet, miten helvetillistä sota on, koska porvareiden eliitti ei sodi, vaan eturintamaan pistetään työläiset. No onhan sinne työntyneet sotahulluimmat porvarit ampumaan ryssää silimien välliin juu…

Minä näin ja koin sodan seuraukset, psyykkiset ongelmat, niin pienenä kuin ihan edelleenkin, isona.

Sota rampauttaa ihmisen sielun syvältä. Ja pitkäksi aikaa, monien sukupolvien ajaksi.

Sota on raakaa peliä, eikä ihan oikeasti ole minkäänlaisia sääntöjä, paitsi tappaa vihollisia mahdollisimman tehokkaasti.

Ihmisen psyyke ei kestä. Ei vain yksinkertaisesti kestä.

Se sairastuttaa ihmisen ja monia tulevia sukupolvia.

Sota on aina, ihan aina politiikan tekoa toisin keinoin.

Sodassa on ollut ja on edelleenkin kyse politiikasta. Niin se vain on.

Sodalla on tietty luonne, on ollut ja on edelleenkin.

Sota on omaisuuden jakamista, sen väkivaltainen muoto.

Kun sotaa ei voida käydä avoimesti, tai sitä ei voida käydä, käytetään sijaistoimintaa tai keinoja.

Joskus sotaa käydään rajoitetusti jossain kolmannessa maassa, kuten nyt on tehty.

Toinen maailmansota, jota käytiin ihan Neuvostoliiton tuhoamiseksi, sosialismin tuhoamiseksi, työväenvallan tuhoamiseksi, lopetti siirtomaajärjestelmän. Ei olisi loppunut, ellei Neuvostoliitto olisi voittanut sotaa.

Toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi otti ihan toisenlaisen taktiikan käyttöön, koska Neuvostoliittoa ei saatukaan tuhottua.

Pelko oli, että sosialismi leviää Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se pelko oli aiheellinen.

Toisenlaisen taktiikan ansiosta lopulta sosialismi saatiin pysäytettyä ja peräti lähes tuhottua.

Yksityinen omistusmuoto (kapitalismi) sai yliotteen yhteiskunnallisesta omistuksesta (sosialismi).

Neuvostoliitto teki kestäviä tavaroita, ei ehkä niin esteettisiä, mutta käytännöllisiä ja hyvin edullisia.

Suomi oli haluton ostamaan Neuvostoliiton tuotteita. Ei siksi, että olisivat olleet kalliita tai huonoja, vaan millä selittää porvareiden propagandaa surkeasta Neuvostoliitosta joka ei osaa mitään…

Paitsi öljyä ostettiin, ja jalostettiin Suomessa, josta Neste nousi suureksi yhtiöksi.

No niin, tullaas taas tähän päivään…Suomen sotaporvarit luovat uhkaa vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta on kapitalistinen Venäjä, se nyt uhkaa Suomea hirveästi, ja sotaporvarit haluaa taas kerran rautaa rajalle, ja USA:sta otetiin yhtiökumppani, kun Saksa on liian pieni.

Sotaorganisaatio Natoon halutaan, mutta Suomen kansa ei halua. Porvaripropaganda Suomessa takoo Suomen tyhmän kansan päähän, että Venäjä hyökkää, täytyy aseistaa, Suomen uhkaa vastaan.

Onko mitään opittu?

Toivottavasti on. En haluaisi ajatella, että jos Suomi selviää edes sodasta, että Suomen hieno kansa kärsii psyykksiä vauroita vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen niistä sodan traumoista, jälleen kerran.

Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.

On vain häviäjiä.

Olen Syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella, ja olen elämäni aikana nähnyt, mitä kaikkea vauroita sota on jättänyt Suomen kansaan.

On vain pakko katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.

”Elämä on kivaa, kun sen oikein oivaltaa.”

Markku Huhtala. Lempäälä

Pedon merkki

TV5 esittää tänä iltana Jaakko Pakkasvirran ohjaaman elokuvan ”Pedon merkki” vuodelta 1981,  joka perustuu Olavi Paavolaisen kirjaan ”Synkkä yksinpuhelu”.   Helsingin Sanomien tämänpäiväinen arvostelu luonnehtii elokuvan olevan tunnekylmä, raskassoutuinen ja jäykkä.”

Jos on elokuva ”Pedon merkki” tunnekylmä, raskassoutuinen ja jäykkä oli tätä myös Olavi Paavolaisen kokemus jatkosodasta. Hieno oivallus on ollut ohjaaja Pakkasvirralta jakaa päähenkilö Paavolaisen hahmo kahdeksi eri roolihenkilöksi. Vanhempi (Esko Salminen) kuvaa Paavolaisen kirjallista puolta ja nuorempi (Hannu Lauri) maailmanmies-hurmuri dandya. Elokuva on varsin uskollinen Paavolaisen ”Synkkä yksinpuhelu” kirjalle.

Muuten: kirjaa ei ole saatavissa lähes mistään lyhentämättömänä. Sellainen on vain sen ensimmäinen painos joka julkaistiin kahtena niteenä. Kaikki monet myöhemmät painokset ovat Paavolaisen itsensä lyhentämiä. Olen lukenut myös lyhentämättömän ja sen antama kuva on selvästi rikkaampi tunnelmakuvauksessaan sisältämättä kuitenkaan mitään sen enempiä ”paljastuksia” tms.  Kirjassa ei ole sensaatioita paitsi että kirja itsessään on (oli) sensaatio.

Elokuvassa voidaan todeta miten tähtinäyttelijä Vesa-Matti Loirin koomikon roolit ikävä kyllä ovat tehneet hallaa hänen esittämälleen totuutta tavoittelevan rehellisen ja vakavamielisen TK-miehen roolille. Tämän roolihahmon esikuva lienee ”Synkän yksinpuhelun” Gunnar Johansson,  Hufvudstadsbladetin toimittaja jolle Paavolainen omisti teoksensa. Johansson kaatui rintamalla – ei tehnyt itsemurhaa kuten elokuvahahmo.

 

 

Kiinalainen ja ”kiinalainen”.

Aiemminkin olen jo kirjoitellut mm kanadalaisesta savustimesta, luulin ostaneeni kanadalaisen vaan pakkauksen avatessani, huomasin ostaneeni Kiinassa valmistetutun tuotteen.

Asia ei ehkä juurikaan niin yksinkertainen liene. Valmistetaanhan Volvojakin Kiinassa.

Tosiasia lienee se, että, vaikka brändi valmistuttaakin tuotteensa tai osia Kiinassa, silti brändi valvoo laatua; kyllä Kiinalaisetkin jo nykyään osaavat.

Toinen asia sitten ovat nämä ”aidot kiinalaiset”, esim kännykät, joihin ei esim päivityksiä ole saatavissa = halpa hinta.

Ostamani peilikaukoputki on ehdottomasti amerikkalainen brändi, valmistus vain pääosin tapahtuu Kiinassa ja laadunvalvonta USA:ssa.

Celestron on mm URSA:n myymä merkki.

Kukahan meistä edes oikeastaan tietääkään, ostamiemme tuotteiden valmistusmaata?

Asiahan on esim ruokavalmisteissa; Foodies vs Pirkka, ei aivan helppoa liene valmistusmaan selvittäminen.

Hyvä esimerkki lienee suomalaiseksi mielletty Reissumies ruisleipä; voi osoittautua Eestissä, Latviassa tai Puolassa valmistetuksi.

Ota näistä nyt selvää!

Persujen ”järjenkäytölle” on mahdotonta löytää selitystä – ratikan jatko

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti ylivoimaisella enemmistöllä jatkaa ratikan rakentamista kohti Lielahtea äänin 56-11.

Vastustajia olivat tietenkin persut ja tapu, joka on käytännössä persujen apuosasto. Kristilliset ja yksi kokkari Axen, joka on tunnettu kaiken vastustamisesta. Yksi demari Anneli Kivistö, jota ihmettelen. Marin oli mukana äänestyksessä kannattamassa.

Lylyn ja asiantuntijoiden vedenpitäviä perusteluja:

  • Henkinen päätös tehtiin jo ykkösvaiheen päättämisessä
  • Työn kustannukset ovat reippaasti alittuneet
  • Työprosessi välineineen, osaamisineen ja työntekijöineen ovat paikalla ja käytettävissä heti,  myöhemmin ei ja toisin kuluin
  • Työllisyys, ja hyvä suhdanne halpoine korkoineen rakentaa infraa
  • Muukin infra saadaan samalla korjattua matkan varrella, joka muutenkin pitää tehdä
  • Mahtuu alkuperäiseen suunnitelmaan valtiontukineen

Vastustajat halusivat koronan syyksi ja lisäaikaa 5 vuotta päättää jatkosta sekä Näsinsaaren täyttöluvan lopullista hyväksyntää, vaikka vaihtoehtoinen reittikin on saatavilla, jos päätös on kielteinen oikeusprosessissa.

Siis, taas kaiken vastustajat,  persut asialla populistisin argumentein hakemassa populistiporukalleen lisää kannattajia. Mitkään järkiargumentit eivät mahdu näiden päähän.

On se hyvä, ettei Tampereelle ole enempää näitä mahtunut. Ja, kun loputkin muuttaisivat ”honoluluun” pysyvästi.

https://www.aamulehti.fi/a/f740309e-e8f7-450f-a5d4-3ea4659480c0?c=1522737894164

Kiinan kauppaa ja kestävyyden dilemma

On aika selvää, että halvan kiinalaisen krääsän tilaaminen Ebayn tai Aliexpressin kaltaisista verkkokaupoista on niin kaukana kun vastuullinen kuluttaminen voi olla. Toisaalta, kauppojen massiiviset valikoimat sisältävät myös ennennäkemättömän varaosien ja tarvikkein saatavuuden, myös vanhemmille tuotteille. Jos ostat krääsää vähentääksesi jätettä, mihin kallistuu moraalipuntari?

Länsi laiskistui

Pieni varoitus: pääosin kaikki oli ennen vanhaan päin helvettiä ja kehitys on kulkenut hyvään suuntaan, mutta joskus sattuu kömmähdyksiä. Aiemmin asioita korjattiin, oli sitten kyse sukista tai kodinkoneista. Toki pahin miinuspuoli oli että laitteet olivat julmetun kalliita, mutta plussana laitteita pystyi huoltamaan, varaosia oli saatavilla ja korjaustyön hinta kohtuullista. Tänä päivänä laitteet ovat halpoja, aika monia yhä pystyisi sinänsä huoltamaan, mutta varaosia saa surkeasti ja korjaustyö maksaa kosmisia.

Tiedän, että Moccamasteriin saa melkein minkä vaan varaosan. Opin myös, että Siemensin imuriin saa teoriassa minkä vaan varaosan, toki pelkkä imurin varsi maksaa saman verran kuin uusi samanmerkkinen imuri. Parhaiten kuitenkin tunnen tietotekniikkaa. Läppäreissä klassinen hajoava asia on näppäimistö, näyttö tai kiintolevy. Kiintolevyt ovat Applea lukuun ottamatta standarditavaraa, mutta kaikki muu onkin mallikohtaista. Saat joko naurun tai ivallisen säälin jos koitat mennä keskivertoläppäriin ostamaan vaihto-osaa kodintekniikan supermarketista.

Sen sijaan jos suuntaan kiinalaiselle Aliexpress-kauppapaikalle ja naputtelen vaikkapa tämän kodin läppärini pohjalta hakukenttään ”Lenovo P40 keyboard Finnish” niin naps vaan, neljäkymppiä ja vitonen postikuluja päälle, suomenkielinen näppäimistö tulee (koneen OVH uutena n. 2 300 EUR, näin taustainfona). Melkein mitä vaan läppäriosia vähänkin käytetymmille koneille löytyy kiinalaisista tavarataloista. Viime aikoina on näppäimistöjen lisäksi tilattu näyttöpaneeleja, erinäisten laitteiden kaapeleita, kuulokkeiden korvanappiosia ja vaikka mitä. Kaikki ehtaa kiinalaista halpakauppakrääsää – josta en suostu tuntemaan morkkista. Ounastelen osaltani vähentäneen elektroniikkajätettä tänä vuonna yhden peräluukullisen, ja siihen tarvittiin yksi kauppakassillinen varaosia.

Voisimme tehdä sen itsekin

Kiinalaiset ovat nähneet markkinaraon länsimaisissa tee-se-itse näpertelijöissä. Useampikin työkaveri on tilannut osia monenlaiseen koneeseen ja vehkeeseen, säästäen rahaa ja mielenrauhaa. EU on pitkään harkinnut meinaavansa tehdä laitteiden huollettavuudelle ja varaosien saatavuudelle jotain, eikä se totta puhuen ole edes paljoa vaadittu. Jokaista osaa ei jokaisessa laitteessa tarvitse vaihtaa uudeksi joka vuosimallilla. Jokaista kiinnitystä ei tarvitse liimata, ruuvitkin toimivat. Ennen kaikkea, pitkäaikaista asiakassuhdetta ei pidä halveksia.

Päädyn hymyilemään siinä tiedossa, että maailma on monimutkainen paikka. Kiina voi olla kertakäyttökrääsän koti, mutta samalla myös ratkaisu kertakäyttökrääsää vastaan. Lopulta markkinat tuottavat sitä mikä tekee kauppansa. Ehkäpä sen lisäksi pitäisi vielä tehdä laitteiden korjaamisesta trendikästä ja mediaseksikästä. Ideoita?