Kuukausi: lokakuu 2020

Eilen oli mahtava ilta. Tähdet näkyi joita seurasin putken kanssa. Saunottua tuli 4 tuntia, aivan mahtava keli täällä korvessa.

 

 

Aamu valkenee upeana. Maa on kuurassa, pikku pakkanen antaa kauniin sävyn syksyiseen viikonloppuun. Tänään vietetään myös YK: n päivää. Entisaikaan kadut täyttyivät ympäri maailmaa rauhanmarsseilla. Valitettavasti rauhanaate on ollut hiipumaan päin, vaikka yhä soditaan, aiheutetaan tuskaa, tuhoa, kärsimystä ihmiskunnalle ja luonnolle.

 

Moni lukija jo varmaan huomasi mitä tapahtui 20.10 Virtain päivänä. Olin asiasta vihjaillut, mutta tuohon päivään saakka asia piti pitää salassa. Virtain Mielenterveysyhdistys, jonka puheenjohtajana toimin, palkittiin kunniakirjalla. Virtain perusturvalautakunta myönsi kunniakirjan tekemästämme kolmannen sektorin työstä. En muista ulkoa kaikkia perusteluja, mutta pääasia varmaan selvisi.

 

Olimme kovin otettuja kunniakirjasta ja huomiosta tekemästämme vapaaehtoistyöstä. Kunnia kuuluu niin monille, etten lähde luettelemaan, mutta jokaisen mukanaolijan työ ja tuki ovat yhtä arvokkaita. Kiitos Virtain kaupungille saamistamme tiloista ja kaikesta tuesta mitä olemme vuosien varrella saaneet. Siinä on mallia muille kunnille, kuinka ennaltaehkäisevää työtä voidaan huomioida ja ymmärtää sen merkitys.

 

Juu kuulkaa, auto meni sitten kertalaakista läpi. Skoda näytti taas kyntensä ja pitkän nenän omistajalleen, joka aina jaksaa siitä vitsiä vääntää. Talvikumit odottavat vielä navetassa, enkä aio ainakaan vielä viikolla vaihtaa, koska luvattiin todella lämpimiä päiviä.

 

Korona havaintoja:

• eilen hallitus linjasi uusi suosituksia liikuntaharrastuksiin. En tiedä mitä vesijumpalle alueellamme tapahtuu. Altaassa on vaikeaa pitää turvavälejä ja kyllä jumppa pistää hengästymään ja ilmassa varmasti leijuu kaikenlaista. No, jos kieltoa ei tule, huomenna jatketaan jumppaamista vedessä.
• Eurooppa kuhisee koronan kourissa. Kuulemma neljä maata on säilynyt hyvin koronalta. Suomi yksi niistä. Jatketaan samaan malliin, niin ehkä päästään taas säikähdyksellä ja tiukemmilta rajoituksilta.
• Olen yllättänyt kuinka nopeasti suomalaiset ovat omaksuneet maskit ja muut suositukset. Ihmiset alkavat tottua maskeihin, käsienpesuun ja turvaväleihin, kuin ne olisivat aina kuuluneet.

 

Voi voi, taas siirretään kelloja. Jo iltapäivästä alkaa pimetä, eikä päivässä oikein ehdi kunnolla mitään tehdä. Saadaan toki ensiyönä nukkua tunti pidempään. En muista kuinka Vilma neiti kellon siirtoon suhtautuu, mutta epäilen hänen alkavan naukua hyvissä ajoin aamukuuden aikoihin, että pian on päästävä ulos tarpeilleen.

 

Ja kohta myös körötellään talvirajoituksilla vaikka kelit maantiellä olisivat kuinka hyvät ja kesäiset. Yritän kestää kuin mies vaikka kuinka sieppaisi. Tietysti nyt hirvijahtien aikaan kaasujalkaa täytyy himmailla. Ollaan todella varovaisia liikenteessä kuten muutenkin täytyy olla, mutta erityistä varovaisuutta tarvitaan.

 

Pientä kevennystä viikonloppuun:

Vielä ennen hyvään aikaan rautatieasemilla oli lippuluukut josta sai ostaa matkalippuja. Kerran odotushuoneessa vanha ukko viritteli piippuaan. Lippuluukun takaa lipunmyyjä huomasi ukon ja sanoi, ei täällä saa polttaa! Ukko vastasi, mitäs menit sinne.

 

Junasta tuli toinen juttu mieleen. Armeijassa kersantti kysyi: Mitä alokas Tiainen tekisi, jos tulisi käsky tehdä rautatie käyttökelvottomaksi viholliselle?

– Polttaisin kaikki matkaliput, herra kersantti.

 

 

Kirjoitin sähköpostin kautta Uusi Lahti -ilmaisjakelulehden mielipidepalstalle.

Vaikka pyrin olemaan tahdikas ja välttämään alatyylisyyttä, niin yllätyn jos julkaisevat postaukseni, koska 86 %  lehtien toimittajista edustaa vihervasemmistolaisuutta.

Mutta yrittämättä ei saa mitään.

En sitten oikeastaan jaksa ihmetellä, kahden kissan täysin vastaista käyttäytymismallia.

Mirri ilmestyi meille kolmisen vuotta sitten; tuli vaan siihen saunan terassille, oiskos sulla minulle ruokaa?

No olihan sitä ja siitä alkoikin tämä, sanoisinko eräänlainen ikivanha systeemi, jossa paremmin toimeentulevat auttoivat köyhempiä.

Se tuo Mirrin ja meidän yhtyeistyömme on jatkunut jo kolmisen vuotta; edelleenkin Mirri on yhtä luoksepääsemätön.

Riistakameran mukaan Pikkumirri ilmestyi pihaamme pari kuukautta sitten, kertonutkin siitä olen.

Pikkumirri on alati kontaktihakuinen, nauttii silittelystä, reissuillamme aina hakeutuu jalkoihini, haluaa silittelyä.

Miten erilaisia kaksi kissaa voivatkaan olla?

Kummankaan alkuperästä en yhtään mitään tiedä; Mirri vain käy oleilemassa ja syömässä ja häipyy … ties minne?

Saapas nyt nähdä, mitä tuosta Pikkumirristä tuleekaan?

 

 

 

ani harvoin iho nousee kananlihalle

onko maailma, elämä

muuttunut tylsäksi

vai onko kaikki jo koettu

elämyksien mitta täyttynyt

kohokohdat muuttuneet arkisiksi

voimakkaat tunnekuohut

harvinaisiksi

tätäkö on elämän kiertokulku

vai vieläkö syttyä liekkeihin

sydämen hakata rinnassa

ihokarvojen riemuitessa

näyttäen

arjen tasapaksuisuudelle

keskisormea

ihmiselon kummallisuuksista nauttien

yhä tunteita, elämyksiä

kokien

sen tietää vain

heittäytymällä edessä oleviin kiemuroihin

täysin siemauksin

 

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään.

Lainaus on YLE:n Erkka Mikkosen tämänpäiväisestä kolumnista.

Näilläkin sivustoilla esiintyy silmitöntä venäjävihaa ovatkohan kohteena venäläiset vaiko Venäjä so Venäjän hallinto?

Tuo asia näyttää näillä palstoilla olevan suloisen sekamelskaista joillekkin. Sotketaan nykypäivän Venäjä ja kommunismi. Kommunismiin en puutu kun puoluepolitiikasta en paljonkaan ymmärrä.

Toisaalta sitten tuo Venäjäviha on siksi silmitöntä, että ihan oikeasti minua ihmetyttää. Kait ja kaiketi Venäjälläkin asuu ihan ihmisiä; hallinto sitten erikseen.

Toisaalta taas täällä esiintyy melkoisen suurta ihailua esim USA:ta kohtaan; näiden kahden valtion vertaileminen vielä onnistuu mutta ”amerikkalainen”, se sitten aiheuttaakin jo kysymyksiä, en ainakaan minä pysty vastaamaan.

Toisaalta Venäjä on ikiaikainen naapurimme ja ilmeisesti tulee olemaankin. Minun kiinnostukseni kyllä liittyy maahan, jossa en oikeastaan ole edes koskaan käynyt. Sen hallintokaan ei minulle ole yhdentekevä ja syystä kiinnostava.

Ihmisen on helppoa muodostaa käsityksiään ihmisistä, valtioista ja hallinnoista, käsityksiään politiikasta ja valtioiden politiikasta … miltei mahdotonta, ainakin minulle.

Biden voitti väittelyn selvästi. Olipa hauskaa katsoa.

Kansa on huomannut minkälainen show mies Trump on, muuta se ei olekaan.

Kunhan tuo paholainen on saatu ulos Valkoisesta Talosta voi elämä taas jatkua Yhdysvalloissa.

(Kuva Goatboy)

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/29a476c3-ce36-4ef6-af5c-87dc9ae3d9c4

”– Tapauksesta on kerrottu laajasti mediassa, kuten kuuluukin, mutta eräs seikka kiinnitti huomioni: hallituksen riveistä ei kuulunut julkista teon tuomitsemista, vaikka ranskalaiset itse kokevat tämän olevan terrori-isku Ranskan keskeisiä arvoja kuten sananvapautta kohtaan, Meri sanoi.”

Hallitus ei julkiesti tuominnnut terroritekoa, vaikka muiden maiden hallitukset niin tekivät.

Selitykset siitä, että hallitus on ollut yhteydessä Ranskan viranomaisiin, eivät ole julkista tuomitsemista.

Onko hallituksella ideologinen potaska ohjaamassa toimintaa, kuten näyttää?

1,5 l vettä

400g hirvenjauhelihaa

250 g ihraista siankylkeä

750 g keittojuureksia

purjoa, kuivatilliä, mustapippureita, suolaa

2dl kuohukermaa

100g pala koskenlaskijaa

Unohin ostaa lihaliemikuutiot, mutta kaadoin sianläskin ruskistamisesta pannulle kertyneen rasvan keitoksen joukkoon.

Annan keiton muhia pitkään liedellä hiljaisella lämmöllä ja kerman sekä koskenlaskijan lisään sekaan vasta loppuvaiheessa.

Eiköhän tuolla nälkä lähe 🙂

 

Some-kirjoittelu sälyttää jonkinlaisen sadistisen pahiksen viittaa syyttäjä Rappen harteille. Tosiasiassa Rappe ajaa humaanisti juuri syytteeseen pannun varusmieskuljettajan oikeusturvan asiaa, ei suinkaan pitkitä hänen piinaansa.

Käräjäoikeus ei julistanut kuljettajaa syyttömäksi vaan keskeytti jutun käsittelyn ja tätä kautta jätti kuljettajan tuomitsematta. Kuljettaja näin armahdettiin. Rappe on toiminnallaan sillä kannalla että kuljettaja ei saanut oikeutta vaan armoa. Syyllisyyden varjo ilman rangaistukseen tuomitsemista jäi hänen päälleen. Tämän korjaamiseksi hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi jutun edelleen käsittelyn ylemmässä oikeusistuimessa.

Hercule Poirot ja Olavi Susikoski tiesivät että syyttömän voi osoittaa syyttömäksi vain tuomalla esiin oikean syyllisen.

Koko tapahtuman tosiasiallinen syyllinen on istunut kuljettaja-varusmiehen housuilla tulessa. Jokaisella tällaisella puolustusvoimien moottorimarssilla on aina oltava sääntöjen mukaan vastaava kantahenkilökunnan edustaja. Tämä vastaava on ollut mukana marssilla, käskenyt esimiesasemansa nojalla kuljettajan ajaa juuri siitä eikä ole määrännyt vaaralliseksi tiedettyyn paikkaan huonoissa sääoloissa auton ulkopuolelle tähystäjää.

Marssin vastaava on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Edes hänen henkilöllisyyttään ei ole asian yhteydessä mainittu syytteeseen panosta puhumattakaan. Tämä ei ole mikään yksittäistapaus puolustusvoimien toiminnassa vaan yleinen käytäntö. Puolustusvoimien rakenteellista laiminlyöntiä peitelläkseen ko. joukko-osasto ja puolustushallinto ovat täysin vaienneet asian tästä puolesta ja muitta mutkitta olleet sälyttämässä syyllisyyttä käskynalaiselle varusmies-kuljettajalle pesten itsensä puhtaaksi.

Tutkiva journalismi ei ole asian tiimoilta toiminut. Eivät myöskään viranomaiset ja oikeuslaitos – poislukien syyttäjä Rappe.