Trump sekoilee ihan aineissa!

Äijä lähtee ilman lääkärin lupia (lupa saatu kuulemma 😆) ajelemaan kartsaa ja altistaa turvamiehet. Trumpista pyörii video uutisissa julkisesti missä se viittoo käsillään ja kehuu olevansa elämänsä kunnossa, itseasiassa se on aineissa !

Tässä ote Trumpin kirjoittelusta Twitter seinälleen tänään ja lisää tulee kokoajan. Onko tämä pilvessä ja nyt ei puhuta ”pilvi palvelusta” 😂😂😂

Kuinka noloa. Kuinka noloa!!!

(Kuva Trumpin julkiselta Twitter sivulta)

Tässä lisää:

Kommentti: Trumpin ajelu kertoo epätoivosta https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006658836.html

Tiedämme MITÄ, kun pitäisi kysyä MIKSI

Kiitos median, kiitos tieteen, kiitos somen ja aktiivisten kansalaisten, tiedämme todella hyvin mitä tapahtuu. Protesteja diktatuureissa, poliisien tohelointia Helsingissä, kuumetta Valkoisessa talossa. Sen sijaan kysymme kovin harvoin miksi tapahtuu ja vielä harvemmin ilman ennakkoasennetta.

Kysy ja seuraa kysymystä

Minulla on ajatus: mitä enemmän on tilaa asialliselle keskustelulle, sitä vähemmän on tilaa asiattomalle keskustelulle. Mitä enemmän on luottamusta demokraatiaan ja instituutioihin ilmassa, sitä vähemmän on intressiä demokratian ja parlamentarismin ulkopuoliselle toiminnalle. Aina tulee toki yhteiskunnissa olemaan sivuraiteille päässeitä ja aina kun niin käy, pitää kysyä miksi. Lisäksi tulee kysyä itseltämme ainakin tätä: onko yhteiskunnassa rakenteita, jotka rohkaisevat ihmisiä pois ääriryhmistä, vai rakenteita jotka rohkaisevat ihmisiä ääriryhmiin? Olemme vakaasti jälkimmäisellä linjalla, eikä viattomia löydy yhdestäkään puolueesta tai mediatalosta.

Miksi sitten ihmiset kokevat haluttomuutta asioiden muuttamiseen demokraattisesti? Vastauksia on monia, jotka johtavat lisäkysymyksiin, mutta aloitetaan yhdellä teorialla, jonka nimi on sankarinpalvonta. Matti Nykänen välttyi aikanaan negatiiviselta mediahuomiolta, vaikka kaikki tiesivät miten hän kännipäissä tunaroi. Alexander Stubbin tiedettiin olevan koulu- ja työpaikkakiusaaja, mutta media piti häntä sankarina eikä antanut hänen uhreille ääntä. Juha Sipilästä tuli sittemmin sankari, vaikka hänen firmoissaan työntekijöiden myrkytystapaukset hoidettiin korruptiolla hiljaiseksi. Hiukan on merkkejä että Sanna Marin saa vastaavaa kohtelua nyt. Vai pitäisikö katsoa historiaa kauemmas? Sanoiko joku presidentti Kekkosen nimen?

Yhdysvalloissa yksi monista likaisen vallanpidon muodoista on korkein oikeus, johon puolueet nakkelevat omien arvojensa edustajia pitämään valtaa pysyvästi, vaikka oma puolue äänestettäisiinkin pois. Haukumme jenkkejä, mutta katsommeko peiliin? Täällä niin valtion kuin kaupunkien hallituksetkin pistävät viranomaisasemiin pitkäksi aikaa uusia nimiä vain ja ainoastaan puoluekriteerein, eikä asiantuntemuksella ole etäistäkään merkitystä valinnoissa. Viranomainen jää töihin pitkäksi aikaa, tekemään haluttua politiikkaa, vaikka rekrytoinnin tehneet päättäjät äänestettäisiin vaaleissa pois. Tämäkin on yksi monia vastauksia siihen, miksi demokratiaan ei luoteta. Tämä on myös itseään ruokkiva sykli, sillä jokainen valtaan tullut puolue lupaa korjata ongelman, mutta käytännössä päätyy rekryämään politiikkansa suojelijoita kahta härskimmin. Kansa vihastuu enemmän, päättäjät pelästyvät ja vallan menetystä pelätessään ryhtyvät entistä törkeämpiin keinoihin ikuisen asemansa suojelemiseksi. Suomi ei ole diktatuuri, mutta hyväsisaruskerho on yksi varma askel siihen suuntaan.

Opetelkaa uimaan!

Väliotsikon sanonta on yksi malliesimerkki siitä, miten poliittinen toimija voi hetkessä halveksia huomattavan kansanryhmän merkittäviä huolia ja murheita. Emmekö vieläkään ymmärrä, että huolet, murheet – tunteet – voivat olla aitoja ja huomionarvoisia, vaikka niiden taustalla ei ehkä olisikaan kivenkovaa faktaa? Jos halveksimme huolestuneita kansalaisia, muuraamme vakaan peruskiven demokratian ulkopuoliselle aktivismille, jonka myötä pahimmillaan soitetaan pappia. Suomi on maa, jossa koululaisia murhataan luokkiinsa, uusnatsit hyökkäävät poliitikon kotiin ja ilmastonmuutoksesta huolestuneet nuoret eivät keksi muuta toimintatapaa kuin sodan yhteiskunnan instituutioita vastaan. Totisesti minä kysyn: miksi?

Demokratian sivuraiteille eksyneillä on usein epärealistisia vaateita ja kuvitelmia, mutta usein taustalla on lopulta vain halu tulla kuulluksi, halu keskustella, halu ymmärtää. Meidän ei pidä hyväksyä väkivaltaisia järjestöjä tai ääriliikkeitä, mutta meidän ei myöskään pidä hyväksyä saamattomuutta niiden äärellä. Meidän on kysyttävä heiltä: miksi? – mieluiten ennen kuin on liian myöhäistä.

Elopellet toimivat rikollisesti – huti tutkii poliisia

https://yle.fi/uutiset/3-11577948

”Kaikki Helsingin ilmastomielenosoituksessa kiinni otetut vapautettu – ”Poliisin voimankäyttö arvioidaan”, sanoo sisäministeri Ohisalo”

”Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki pyytää sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr.) olemaan yhteydessä poliisiin. Arhinmäen mielestä poliisi ei voi toimia rauhanomaisessa mielenosoituksessa, kuten se on lauantaina toiminut.”

Huti tutkii poliisia, mutta ei rikollisia elopellejä.

Anarkisti Arhinmäki haluaa mielenosoittajien rikollisen toiminnan vapaaksi.

Kyllä se on demokratiaa.

Ilmojen jättiläisiä

Tällä hetkellä käydään erittäin kovaa kilpailua taivaan herruudesta. Siis siitä osasta taivasta mihin ihminen pystyy hiukankin vaikuttanaan, kyllä se herruus on ihan muualla ppääosin. Kamppailua käydään suurten valtioiden ja isojen konevalmistajien kesken, pääosin siis USA;n, Venäjän, Kiinan ja Ranskan, Ranskan mukana monta muuta Euroopan maata. Alihankkijavalmistajia on pitkin Eurooppaa ja tietysti muillakin mantereilla.

Konevalmistajat kilpailevat ensinnäkin lentokoneiden suuruudella, jonka kärkipaikkaa pitää edelleenkin Venäjän Antonov. Se on monellakin mitalla mitattuna toistaiseksi suurin, eikä sitäkään konetta ole kuin tasan yksi kappale mmaailmassa. Puolivalmis kone löytyy Ukrainasta, sen valmistumisesta ei ole mitään tietoa, ehkä ei valmistu koskaan. Ainoa Antonov on valmistunut joskus 1980 luvun alkupuolella, muutamalla ”kasvojen kohotuksella” sitä on uusittu.

Tällä hetkellä Antonovin ainoa varteenotettava kipailija on 2017- 2018 lukujen taitteessa käyttöön otettu Airbussin Beluga XL, sekin on vaan paranneltu ja suurennettu painos vastaavasta entisestä.

Taitaa vaan olla niin, että lentokoneteollisuuden sekoitti koronapandemia ihan täydelliesti. Se kärsii ehkä vielä pahemmin, kuin itse lentoliikenne.

PS. Kannattaa katsoa tuon linkin taakse, erittäin hienoja kuvia Pariisin illmailunäyttelystä.

Vasurit pienituloisten puolella

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7af5747c-3973-478a-88d1-a3bc3852d942

”Li Andersson tyrmää Orpon puheet veronkevennyksistä – ”Itsekkäät ja lyhytnäköiset ehdotukset”

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson katsoo, että kuntaveronkorotukset olisi parempi vaihtoehto kuin leikkaukset.”

Kyllä vasurit pitävät pienituloisten puolia ihan tosissaan.

Kuntaverohan kiristää menomaan pienituloisten toimeentulos, koska kuntavero on tasavero  ja euro pienituloiselta on sama euro suurituloiselta.

Valtio – me veronmaksajat -maksaa jo kolmasosan suomalaisten vuokramenoista – miksi?

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtio-maksaa-jo-kolmasosan-suomalaisten-vuokramenoista-juuri-suuri-tukisumma-aiheuttaa-taman-tilanteen/7e73b1c1-010a-4007-8864-0be232a85c93?ref=iltalehti:4806&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_kauppalehti_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi

””Vuokraturvan Timo Metsolan mukaan suuri tukisumma ei paranna, vaan heikentää asuntomarkkinoiden toimintaa. Asumistukimenot ovat kasvaneet noin miljardin kymmenessä vuodessa.

Ongelmana on esimerkiksi se, että monen alun perin pienituloisen Ara-asujan tulot ovat myöhemmin nousseet. He eivät kuitenkaan halua luopua halvasta asunnostaan. Tämä taas syrjäyttää Metsolan mukaan sitä väestönosaa, joka tuettuja asuntoja tarvitsisi oikeasti.””

Olisi aika uudistaa systeemi ja pitää kiinni tulorajoista.

Ahneita ei tarvitse elättää.

Se tarkoittaa, että tulorajat pitää tarkistaa vuosittain ja ylittäjälle vuosi aikaa muuttaa ilman poikkeusta.

 

Minun kyläni

 

 

aurinko noussut

syksyiseen aamuun

talot uinuvat vielä

lepopäivään heräillään

kuka mitenkin

kohta joku alkaa lakaista lehtiä

toinen käynnistelee moottorisahaa

jossain nostetaan vielä kuokalla perunaa

onpa pariskunta ennättänyt jo kävelylle

tullessaan ottavat aamun lehden

jostain kuuluu traktorin ääni

haukottelen pihassa

otan puusta omenan

haukkaan ja mietin

tämä on kotikyläni

jota rakastan

kyläläisineen, taloineen

rautateineen, peltoineen

metsineen

lapsuuden muistoineen

haistelen ilmaa

oman kyläni

lempeitä tuoksuja

Työperäinen ja omistajaperäinen maahanmuutto palattaessa tammikuun kihlausta edeltäneeseen aikakauteen

Aamun Helsingin Sanomat uutisotsikoi:

”Yritykset haluavat enemmän määräys­valtaa työehdoista, sanoo Metsäteollisuuden Ilkka Hämälä”

”Hämälä ei lisäisi työntekijöiden osallistumista työpaikoilla Saksan malliin, vaikka työehdoista päätetään jatkossa työpaikoilla.”

Epäilemättä omistajat näin haluavat. Haluamaansa toteuttaakseen he ovat siirtämässä työelämää takaisin ”tammikuun kihlausta” edeltäneeseen aikaan. Miten hyvin he näissä tavoitteissaan onnistuvat, jää riippumaan työelämän muista osapuolista, siitä miten pitkälle nämä ovat valmiit rajoittamaan ”osallistumisensa työpaikoilla” vain tuotannon suorittamiseen työnantajan käskyjen mukaan ilman osallistumista muuten .

Vastakkainasettelu on taas täällä. Sen merkeissä omistajat etujansa ajakseen pyrkivät tuomaan maahan uutta, heidän määräysvaltaansa paremmin tyytyvää työvoimaa (työperäinen maahanmuutto). Tämä johtaa siihen että etujansa ajaakseen työntekijöiden on pyrittävä tuomaan maahan uutta omistajavoimaa (omistajaperäinen maahanmuutto), joka 2020-luvun hengessä on valmis Metsäteollisuuden Härmälän teeseistä poiketen jakamaan määräysvaltaa ja lisäämään työntekijöiden osallistumista työpaikoilla. Tällaista omistajavoimaa on löydettävissä länsimaisesta kulttuuripiiristä. Omistajien haluamaa työvoimaa on löydettävissä sen ulkopuolelta.

 

 

Eipä luulisi….

Eipä luulisi kuvasta päätellen, että tuo ”meidän” Mirri omaa vahvan reviirivietin ja myöskin puolustaa sitä raivoisasti; olen nähnyt sen viimeksi eilen.

Kumma homma, Mirri ei nimittäin kuten jo maininnutkin olen, ei pyydystä pikkulintuja, ei ole uhka meidän pikkukanoillemme. Yhden kerran kuritti Pikkumirriä kun sen käsityksen mukaan pikkuinen meni Mirrin ruokakupille. Nykyisin kuppi on jo yhteinen. Saas nyt sitten nähdä, nimittäin kun tuo Pikkumirrikin on kolli.

Jyrsijät eivät vaan saa Mirriltä armoa, niiden kanssa ei rauhansopimusta solmita.

Muuten, on se aika ihmeellistä kun ikäni olen koirien kanssa elellyt, jopa ihan ammatikseni työskennellytkin, nyt vanha mies onkin tykästynyt yhtäkkiä kissoihin.