Sopivan mansellismielinen blogialusta
Viime viikkojen aikana on alkanut tulemaan toistuvia roskia aina vain samoilta huijareilta, joka tarjoavat ties mitä voittoja linkkien klikkauksella, mitä en koskaan tee jne.. ? Lähettävän osoitteeseen ei voi vastata, vaikka se on oikean näköinen.
En käy koskaan missään epämääräisillä sivuilla.
Mistä ne ovat onkineet e-mail osoitteeni ?
Eli, miten voi estää tietyt samat roskat suoraan ”helvettiin”, etteivät edes kuormita roskiskansioita ? G-mailissa näitä ei tule.
Yöt alkavat viiletä ja politiikan tunteet kuumeta, ellei peräti roihuta. Että ihan nuori nainen on pääministerinä. Kyllä Suomalaisella klubilla sikareita kuluu, kun herrakööri pohtii kuinka saisi kammettua Sanna Marinin pois pääministerin paikalta.
Ihan mahdotonta kuinka pääministeri antoi ottaa itsestä kuvan pelkkä takki päällä ja Kalevala koru kaulassa. Elinkeinoelämän päämajassa Palace 10 suunnitellaan laittaa Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo taas kerran asialle. Hän saa esittää epäluottamuslausetta Sanna Marinille, koska pääministeri on esiintynyt lehtikuvassa ilman rintamaskia.
Oletteko kuulleet, että nykyään voi vaihtaa pään? Ohi on mennyt minultakin tuo kirurginen uutinen. Tänään huomasin Ilta-Sanomien otsikon jossa F1 kuljettaja Daniel Ricciardo ilmoitti pitävänsä päänsä. Syytä en tiedä päänsä vaihdon perumiseen.
Taloustieteen Nobel on jaettu kahdelle huutokauppateorian tutkijoille. Eivät sitten suomalaiset älynneet esittää Palsanmäkeä Nobelin saajaksi. Kait häneltä olisi teoria löytynyt siinä missä noilla tutkijoilla. Eikös se niin mennyt, että olkaa hiljaa ja huutakaa?
Joku julkkisnainen oli uutisen mukaan itkenyt viikonloppuna silmät päästään! Siinä se taas nähdään, kun meitä miehiä mollataan kun emme itke. Ei ole kyse siitä, etteikö tosimies itkisi, mutta tosimies osaa pitää myös itsestään huolta, eikä suin surminkaan aio itkemällä luopua silmistään.
Korona huomioita:
On tuo ihmisen aivokapasiteetti kummallinen. Kirjoitin edellisessä päiväkirjassani, ettei ole hajuakaan joulurunosta. Eilen sitten aamulla aloin työstämään, mutta en ollut yhtään tyytyväinen ja jäi kesken muhimaan. Illalla sitten petissä kuin salamaniskusta sain aiheen, jonka tallensin visusti mieleeni ja tänä aamuna sen sitten naputtelin. Jostain kummasta se kumpuaa kun alkaa olla pakkorako.
Kevennys:
Naapurin rouva oli todennut Erkille, ota mallia Hannusta, hän suutelee Mirjamia aina lähtiessään. No mutta kultaseni, sanoi Erkki, mitä Hannu siihen tuumaisi jos menisin suutelemaan Mirjamia.
Tässä vajaa tunti sitten ajattelin mennä lisäämään kanoillemme vähän lisärehua.
Tulin ulos ja vilkaisin Pikkumirrin mökkiä, ei tullut ulos, joten huhuilin Pikkumirriä. Ei vastausta, se ei ilmestynyt mistään.
No Pikkumirripä oli minua fiksumpi ja siirtyi siitä takaani etumaisemiini. Ilme oli sen näköinen; ”tässähän minä, etkö muka huomannut”?
Joskus tuntuu siltä, että noiden omien eläinteni käyttäytyminen lienee huomattavasti edistyneenpää kuin omani.
Meillä on EU-parlamentissa meppi, joka säteilee valoa maailmalle, Laura Huhtasaari. Hän Suomen meppinä ehdottaa, että Trump saisi rauhan Nobel palkinnon. Jotta en nauruun kuolisi enkä käytä enempää laatusanoja, josta tällainen ”älyn jättinen” suojistaan säteilee, mainitsen virallisen meppiryhmän:
Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) – Perussuomalaiset
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006666845.html
Olin jotain 14v, kun tykkäsin rakennella kaikenlaista, elektroniikasta ja sähköstä.
Sain kavereilta ilmaiseksi epäkuntoon menneitä kasettisoittimia.
Korjasin niitä, myin ne, joillekin toisille kavereilleni tai tutuille.
Yhden pidin itselläni.
Muistan hyvin, kun olin ostanut Nazarethin Loud n proud kasetin.
Kuuntelin sitä aina vaan uudelleen ja uudelleen. Joskus, joskus hyvin harvoin nauha alkoi mennä sotkulle koneessa. Varovaisesti otin kasetin pois koneesta , maltillisesti nauhan sain pois koneesta, kelasin sormin takaisin kasettiin, ja jatkoin kuuntelemista.
Muistan, kun Tesoman kaverit tykkäsivät Nazarethista myös. Kerrostalon alakerrat oli nuorille monesti pieneen hintaan vuokrattu ikäänkuin kämpäksi, jossa hengailimme.
Itse en enää asunut Tesomalla (asuin Takahuhdissa Linnankadulla), mutta kaverit jäivät, joita kävin tapaamassa niin usein kuin se oli mahdollista.
Olin kiinnostunut elektroniikasta, ja siksi hain ammattikouluun tv ja radio asentajaksi, mutta en päässyt. Jäi 2:sta pisteestä kiinni, etten olisi päässyt. Silloin oli ammattikouluun pääsykokeet, ainakin vuonna 1975.
Hakemukseen en laittanut kuin yhden ainoa vaihtoehdon, eli TV ja radio asentajaksi, mutta Tampereen ammattikoulu Pyynikillä laittoi minut levyseppähitsaaja linjalle.
Pyynikin kansalaiskoulussa ollessani kävimme tutustumiskäynnillä tuossa ammattikoulussa ja sanoin kavereille, että kun olimme käyneet Levyseppähitsaaja pajalla, koneistamossa ja valimossa, että näihin en sitten kyllä suurin surminkaan tule menemään.
Niin vain kävi, että minut laitettiin levyseppähitsaaja linjalle.
Kävin silloiselle rehtorille, Hämäläläiselle (mikkihiiri) ihan rohkeasti valittamassa, etten halua levyseppähitsaaja linjalle.
Mikkihiiri, eh… Hämäläinen sanoi, että mitäs, levyseppähitsaaja on arvostettu ammatti, hyvä palkkainen, ei ne mersua huonommalla autolla ajele….
Minua kiinnosti työ jota teen, enemmän kuin mersu, jolla en edes halua ajaa.
Motivaatio loppui siihen, kun jouduin levyseppähitsaaja linjalle.
Koulu meni perseelleen, ja päivääkään en ole alan töitä tehnyt, eikä niitä ollut edes tarjollakaan.
Tosin työttömänäkään en ole vasten tahtoani ollut päivääkään.
Osaamista on ollut eri alojen yrittäjänä, ja vieraallakin olen ollut kokeilemassa. Jossa järjen käyttö olisi ollut suotavaa ja toivottavaa, muillekin kuin minulle. Korkeakoulussakin olin ollut, peräti atk opettajana, keittiön kautta. Tietokoneita rakentelin iltaisin ja viikonloppuisin. Paloin pahasti loppuun.
Nooh…sellaista sattuu paremmissakin piireissä.
Olen aina ollut utelias, ja asenne kaikkea kohtaan, ”jos ihminen on sen rakentanut minä voi sen itseasiassa korjata jos tarvii”.
Olen tykännyt osata kaikkea ja opiskella aina uutta.
Siksi kai minusta tuli sellainen, että missään en ole hyvä, mutta osaan kaikenlaista.
Mitään opetusta tai ”no pasaran” meininkiä on turha hakea tästä jutusta. Tämä on puhtaasti minun omaa ajankuvaa, omasta elämästäni.
Välillä teen vääriä valintoja ja ratkaisuja, jotka harmittavat jälkeenpäin, mutta ovat olleet silloisia ratkaisuja joihin ajauduin tai päädyin, kun muutakaan en keksinyt.
Menin pitkästä aikaa kirjaston hyllyille, joissa on sotamuistelmia ja -elämänkertoja.
Vanhojen tuttujen kirjojen joukossa havaitsin ensimmäistä kertaa uudehkon (suomeksi ilmestynyt vuonna 2018) kirjan: Richard von Rosen – Panssariässä.
Kirjailijan nimi ei tuntunut tutulta panssarisodankäynnin yhteydessä, joten otin kirjan käteeni ja saman tien olin varma, että tämä kirja kannattaa lainata ja lukea. En ole katunut päätöstäni, kirja on todella hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Se ei ole panssaridivisioonien, panssariarmeijoiden, jne. yhtymien operaatioiden ja sotatoimien kuvausta vaan noin 18-vuotiaana Toisen Maailmansodan kurimukseen joutuneen saksalaisen aatelisen kuvausta näkemästään, tuntemastaan, kuulemastaan, lukemastaan ja ennen kaikkea kokemastaan. Kyseessä on tavattoman hyvin kirjoitettu kirja, jossa on hyvin runsaasti kuvia.
Kirja on ilmestynyt saksaksi vuonna 2013 nimellä: Als Panzeroffizier in Ost und West – Im Panzer III, Tiger und Königstiger in Russland, Frankreich und Ungarn. Kirjoittaja ei suinkaan väitä olevansa ”Panssariässä”, vaan se on suomalaista keksintöä.
Vapaaherra Richard von Rosen syntyi 28.6.1922 ja pääsi alokkaaksi Panssaritäydennyspataljoonaan 35 Bambergissä 25.10.1940 – vähän sen jälkeen kun oli täyttänyt 18 vuotta. Silloisessa Saksassa aateluus ei ollut meriitti, vaan pikemminkin painolasti. Kouluttajakorpraalit höykyttivät nuorukaista ihan perusteellisesti.
1.3.1941 von Rosen sai ylennyksen kadetti-korpraaliksi – noin kolmen kuukauden upseerikoulutuksen jälkeen. Karkeasti puolen vuoden sotilaskoulutuksen jälkeen hän oli jo mukana panssarivaunun (Pz III lyhytputkisella 50 mm kanuunalla) ampujana operaatio Barbarossan alkutaisteluissa. Hän sai ylennyksen kadetti-alikersantiksi 1.7.1941, taistelussa osoitetun urhoollisuuden perusteella.
1.6.1942 von Rosen ylennettiin samana päivänä kadetti-vääpeliksi ja heti perään luutnantiksi.
Luutnantti von Rosen toimi taisteluissa panssarivaunupuolijoukkueen johtajana, joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä ja taisteluosaston ”komentajana”. Hän haavoittui sodassa viisi kertaa – oli todella hyvää onnea, että selvisi hengissä. Sodasta hän kotiutui miehitettyyn Saksaan vaikeasti haavoittuneena yliluutnanttina, kokien miehittäjien toimesta monenlaisia ”iloja”.
Myöhemmin von Rosen astui Bundeswehrin palvelukseen yleten kenraalimajuriksi – hän siirtyi eläkkeelle 30.9.1982.
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Siitä löytyy lisää yksityiskohtia mm. Saksan ennakoivaan iskuun Venäjälle, Operaatio Zitadelleen, Unkarin taisteluihin, jne. On mukana erinomaisia huomioita myös eri siviiliväestöjen suhtautumisesta saksalaisiin sotilaisiin. Richard von Rosen joutui myös pelastamaan lukemattomia kertoja Tiikereitään uponneina pehmeään maastoon – usein vihollistulen alla.
Pienenpieniä puutteitakin on. Nimittäin von Rosen pitää myös Ukrainaa Venäjänä ja ukrainalaisia venäläisinä. On huomattavissa myös suomettumista, kun kerrotaan sodan yleistilanteesta – von Rosen ei ollut natsi, joten on selvää natsivastaisuutta ja SS-vastaisuutta. Richard von Rosen luulee ja uskoo, että Saksa olisi hyökännyt Venäjälle ilman sodanjulistusta – se ei pidä paikkaansa. Silti kyseinen kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Itselläni on tarkoitus ostaa von Rosenin kirja saksankielisenä.
Hämäläinen, tarkemmin sanottuna itä-hämäläinen kun olen, niin kaksikymmentä vuotta olen pohtinut tuota Millenium -juhlintaa.
Vuoden 1999 lopussa uudenvuoden aattona maailmassa vietettiin Millenium- juhlallisuuksia. Juhlittiin kolmannen vuosituhannen alkua. No minä en juhlinut, vaan minulla vuosituhat vaihtui vasta vuotta myöhemmin eli vuoden 2000 lopussa siirryttäessä vuoteen 2001.
Perustelen tätä seuraavasti.
Ensimmäisen vuosi tuli täyteen vuoden 1 lopussa. Kymmenen vuotta täyttyi vuoden 10 lopussa. Sata vuotta täyttyi vuoden 100 lopussa jne, kunnes vuosituhat tuli täyteen vuoden 1000 lopussa. Näin tultiin vuoden 1999 loppuun, jolloin minun päätelmieni mukaan toinen vuosituhat oli vielä vuoden vajaa.
Kysymys arvon blogikollegat kuuluu; Onko minun logiikassani pahakin virhe? Olenko ollut kokonaiset kaksi vuosikymmentä täysin väärässä? Jätättääkö minun ajanlaskuni kokonaisen vuoden? Olenko aivaan turhaan kuluttanut suunnattomat määrät kahvia ja tupakkaa moista pohtiessani?
Aikanaan tästä asiasta esiintyi asiantuntijoidenkin kesken kahtaa mielipidettä.
Sinänsä tälläiset pohdinnat lienevät omalta osaltani turhia, koska seuraavaa vuositunnnen vaihdetta tuskin näen, joten on se ja sama juhlitaanko sitä vuoden 2999 vai vuoden 3000 lopussa.
27.10.2020 siirrytään talviaikaan silloin siirretään takaperin kelloja ja kenties lapioidaan lunta. Tänä vuonna ei talvi ole vielä antanutkaan itsestään minkäänlaista merkkiä, vaikka yleensä tähän aikaan vuodesta on ollut jo monenlaista tuskaa. Sitten siitä vajaa viikko eteenpäin alkaa marraskuu ja 01.11.2020 talvirengasajat.
Silloin se alkaakin autoilijoilla miettimisen ajat uuden 01.06.2020 voimaan tulleen liikennelain kanssa. Siinä on erittäin paljon uutta, niin myös rangassäännöt on laitettu uusiksi silloin alkaa talvirenkaiden pakollinen käyttäminen ja jatkuu maaliskuun loppuun ensi vuonna. Se pakollisuus jää autoilijoiden ja poliisin harkittavaksi, riippuen siitä vaatiiko kulloinenkin keli niiden käyttöä. Talvirenkaiksi katsotaan renkaat joiden kyljessä on MS merkintä, se pitää löytyä niin nastarenkaista, kuin kitkarenkaistakin.
Monena vuonna tähän aikaan on ollut jo pahatkin kelit, joskus jopa lunta, mutta monena aamuna sitä niin sanottua ”mustaa” jäätä. Sehän se sitten on se vihonviineinen arvuuteltava amuisin, että onko sitä, vai ei. Pitääkö sitä oikein lähteä etukäteen tutkimaan maantien matalat notkot ja siltojen rampit. Kukas sitten sen olemassaolon päättää, jos sitä minun mielestäni ei ole, mutta poliisi saattaakin olla eri mieltä ja antaa sakon. Näin syksyisin ja tietysti vielä talvisinkin saattaa keli muuttua yht, äkkiä, joten vaikeaksi menee.
Kuka aikoo sinnitellä ja vaihtaa renkaita edestakaisin, minä en ainakaan. Jos se olisikin niin, että saisi pitää niitä kesärenkaita ympäri vuoden, mutta kun ei ole. Talvikelillä on siis pakko ajaa talvirenkailla ja sitten seuraavana päivänä, jos on hyvä keli niin kesärenkailla.
Tässä on valmiina taas soppa, jota ei helpolla selvitetä, en muista oliko tämäkin Bernerin aikaansaannoksia.
EU-komission 24.9.2020 esittelemä turvapaikka – ja maahanmuuttopaketti avaa Euroopan ovia massasiirtolaisuudelle.
Identiteetti ja demokratia-europarlamenttiryhmä kertoo julkaisemallaan internet-sivustolla.
Sivuston tarkoituksena on kerätä allekirjoituksia vetoomukseen, jonka avulla EU-komission suunnitelma Euroopan muuttamiseksi massasiirtolaisuuden kohteeksi voidaan haastaa.
Brysselin suunnitelma voidaan haastaa vetoomuksen avulla, jos miljoona henkilöä 7 EU-maasta allekirjoittaa sen.
———————————
Blogini lähteenä olen käyttänyt: verkkolehti Kansalainen 10.10.2020, artikkelin otsikko sama kuin tässä, kirjoittaja Petri Sarvala.
Mielestäni IL:n n.s. raportti on puhdasta mielipidemanipulointia. Vapaudenpatsaaseen ei liity pelkästän kauniita tapahtumia. Euroopasta tulleet ihmiset valtasivat alkuperäisväestö asuinalueet. Tappamalla puhvelit lähes sukupuuttoon intiaaneilta vietiin saman tein niin ruoansaanti, mahdollisuus rakentaa asunto (tipi) ja tehdä vaatteita. Osan heistä tappoi aseet tai Europasta tuodut taudit.
*
Alma Median (HS, YLE) toimittajien olisi pitänyt tajuta, ettei väestön lukumäärän loputon kasvattaminen ole tie onneen missään päin maailmaa. Esimerkiksi Meksikossa huoltosuhde on kohdallaan, mutta ovat asiat maassa kohdallaan?
On ymmärrettävä että Yhdysvaltoihin eteläisistä valtioista tulleiden ihmisten elinodote on samaa luokkaa kuin maassa jo pitkään asuneiden ihmisten. Latinoiden jatkuva virta maahan ei ratkaise pitkällä aikavälillä huoltosuhdeongelmaa. Heikko huoltosuhde kehittyneissä maissa on seurausta ihmisten eliniän kasvusta. Porukan määrän holtittomalla kasvattamisella maahanmuuton avulla ei ratkaise ongelmia, vaan siirtää ne eteenpäin.
On myös huomattava, että kansakunnan hyvinvoinnin taustalla on maan luonnonvarat ja niiden riittävyys.
Muutama vuosi sitten oli mediassa esillä väite, että Yhdysvaltain viimeisetkin preeriat on laitettu viljelyskäyttöön.
………………………………………………………………………………………………………………………………………………
https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_02_03_vilj.html
Maittain tarkasteltuna laajimmat viljelyalueet on Yhdysvalloilla, Intialla, Kiinalla ja Venäjällä, kullakin runsaat miljoona neliökilometriä. Yhdessä ne kattavat 41 prosenttia maailman viljelyalasta. Lisäksi kolmen muun maan, Brasilian, Australian ja Kanadan, viljelty pinta-ala ylittää Suomen kokoisen alueen. Seitsikolla on hallussaan yli puolet eli 51 prosenttia maailman viljelysmaasta.
******************************************************************************************************
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/28498b61-ef3e-4ba0-8842-c8b22e9e8d95
10.10.2020
Reportaasi Meksikon rajalta: Trumpin muuri korvasi Vapaudenpatsaan USA:n maahanmuuttopolitiikan symbolina
Yhdysvallat on samassa tilanteessa kuin Suomi: huoltosuhde on huolestuttavalla uralla. Samaan aikaan valtiossa käydään suurta maahanmuuttodebattia.