Esitän lyhyitä ihmettelyjä ns. vanhojen työntekijöiden kohtelusta.
Edelleen vakuutusyhtiöiden lääkärit ovat jumalia. Puolikuolleita ihmisiä roikotetaan työvoimareserveinä vaikka kaikki muut lääkärit, useissa tapauksissa työnantajat ja ihmiset itse tietävät olevansa työkyvyttömiä. Miksi valta ja voima on annettu vakuutusyhtiöiden lääkäreille?
Jos työnantajat lomauttavat ja irtisanovat työvoimaa, miksi he sanovat irti tai lomauttavat juuri heitä jonka perään he myöhemmin poraavat? Jos minä olisin työnantaja ja vanhat työntekijät olisivat kultaakin kalliimpia, ilman muuta pitäisin heistä huolta, enkä heittäisi heitä ”susille”.
Jos työntekijöitä laitetaan eläkeputkeen, kun töitä ei vaan kerta kaikkiaan ole, miksi heitä ei suosiolla päästetä pois kitumasta suoraan eläkkeille? Pitkän työuran tehneitä, terveytensä työhön uhranneita roikotetaan putkissa ja reserveissä, ikään kuin rangaistuksina pitkistä työurista, eikä kuitenkaan haluta heitä takaisin – ainakaan vanhoilla palkoilla ja tuskin vanhoilla työehdoilla.
Entä työnantajien vastuu? Kun työntekijät ovat nostaneet usein 40 vuoden työurien aikana yrityksiä kukoistukseen, luoneet töillään omistajilleen vankat varallisuudet, eikö oikeus ja kohtuus olisi, että yritykset kannattelisivat vanhoja työntekijöitä vaikeuksien yli? Nyt he kylmän rauhallisesti heittävät yhteiskunnan kontolle – vaatien ja saaden yhteiskunnalta miljardien tukia ja helpotuksia erilaisiin maksuihin.
Kun nämäkään toimet eivät heille riitä, haluavat he irtisanottuja tai lomautettuja vanhoja konkarityöntekijöitä yhteiskunnan taholta rangaistavan ja nöyryyttävän. Kyllä maailma makaa kummallisessa mallissa, en muuta sano.