Koulukiusaaminen edelleen sallittua – opettajakunta kääntää selkönsä

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006644387.html

”Ulla Appelsinin kommentti: Saako sinun työpaikallasi hakata työkaveria?

Yhteiskunnassa väkivaltaan suhtaudutaan vakavasti – vai suhtaudutaanko silloin, kun se koskee lapsia ja kyse on kouluväkivallasta”

Valitettavasti tämä toistuu jatkuvasti, kun rehtorit ja opettajat koittavat välttää ottamasta kantaa ”koulun maineen” menetyksen pelossa.

Samoin sossusakki sulkee silmänsä tai koittaa etsiä syytä uhrin omasta toiminnasta.

Pitääkö tässä yhteiskunnassa todella alkaa tehdä rikosilmoituksia rehtoreista ja opettajista, elleivat he kunnolla puutu kiusaamiseen?

Samoin pitääkö noista kiusaajista alkaa tehdä lastensuojeluilmoituksia ennenkuin vanhemmat tajuavat tosiasiat?

Tulipa tänään tehtyä.

Tulipahan tänään vaihteeksi tehtyä taas kanaa, nimittäin Kievin kanaa.

Hieman kyllä omannäköisellä reseptillä. Minä kun en koskaan noita reseptejä orjallisesti noudata, aina pitää kokeilla ja joskus onnistunkin.

Broilerin rintafileestä erotin sen alemman ja pienemmän, isomman halkaisin. Tuli siis kahdesta fileestä kuusi aihiota.

Nuijin kevyesti palaset leivinpaperin välissä, suolasin, hieroin aiemmin valmistamallani valkosipulivoilla, maustepippuria ja suolaa.

Sitten pinaattia palojen pinnalle ja kääräisin tiukaksi nyytiksi. Kolmella lautasella minulla oli vehnäjauhoa, vispattua kananmunaa ja korppujauhoa.

Kierittelin ja hieroin käärön kerrallaan, ensin vehnäjauhoa, sitten kananmunaa ja pari kierrosta korppujauhossa.

Pannulla oli kuumaa rypsiöljyä runsaasti, paistoin kääröt 15 min/puoli.

Lisukkeeksi valkosipuliperunoita ja vihreitä herneitä.

Vaimonkin väittämän mukaan se oli maukasta.

Siis tälläkin metodilla broilerin kuivakkaista rintapaloista saa ihan syötävää; pannulla paistettuna niitä ei syö ”vanha erkkikään”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ulkorakennus ja minä

 

 

liiterin ovi repsottaa

alasarana irronnut

katto sammaloitunut

seinistä maalit rapistuneet

siinä me vanhukset

ulkorakennus ja minä

ulkoista ehostusta kaipaavat

seisomme

toisiamme katsellen, hyväksyen

myrskyistä ja tuulista piittaamatta

jykevästi maanpinnalla

 

Vihreä kuristusote ja myyriä

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/23/paluu-koijarvelle

Ylläolevassa linkissä erittäin kiinnostavia asioita YLE;n toimittamana Koijärvellä myöhemmin (2014)

Vihreys alkoi täällä 1979 Koijärvellä ja siellä toteutetulla kansalaistottelemattomuudella. Määrätyt tahot kylläkin väittävät, että Vihreä liike olisi perustettu aikanaan DDR:ssä länsimaisen kulttuurin tuhoamiseksi. Suomessa sen maineikkain soturi olisi ollut Heidi Hautala. Mene ja tiedä ovatko pelkkiä todistamattoja juttuja. Kaikesta huolimatta Koijärvellä tapahtui Suomen mittakaavassa isoja asioita maamme nykyisten ”silmäätekevien” nuoruudenaikaisina tekosina.

Niitä nykyisiä silloin nuorina olleita esimerkiksi Pekka Haavisto, Ville Komsi, Osmo Soininvaara, Heidi Hautala ja Kalle Könkkölä. Moni heistä oli kettingeillä hirtettynä kaivikoneisiin ja poliisien kynsiin. Niihin aikoisin ja paljon jälkeenkin tehtiin monet pahanteot kiivettiin tehtaiden piippuihin, rakennusten katoille ja kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin.

Kaikki silloinen oli vain pelkkää kulissia, tarkoitus oli tehdä yleisön silmissa näkymättömänä myyräntyötä ja hyvin siinä on onnistuttukin. Vihreillä on arvokkaita virkoja sekä menestystä kaikissa vaaleissa ja ministeripaikkoja. Nyt on hallituspaikkoja parillakin ministerillä, jos ei peräti kolmella.

Vähitellen alkaa entinen sinimusta muuttua maassamme vihreäksi, tai punavihreäksi. Monikaan ei huomaa, miten asioita muuttuu Vihreän puolueen toimesta heille suotuisaksi, ihan vaan vaikkapa turpeen polttaminen.

Se suurin salaisuus Vihreiden menestykseen on heidän Keskustapuolueessa oleva ”myyränsä”, uusi puheenjohtaja Saarikko. Mainetekoja Vihreiden saavutuksista löytyy kyllä, enään ei kiivetä tehtaiden piippuihin.

Pölhöpopulismia oikealta ja vasemmalta

Suomi ei tarvitse uusia hävittäjiä, vaan voimme voimme halvemmalla hankkia ilmatorjuntaohjuksia. Hävittäjistä ei ole hyötyä, ne tuhotaan kumminkin, ne ovat hyökkäysaseita. Näin sanovat tietyt vasemmistolaiset. Ilmatilaa siis valvottaisiin ohjuksin, mitähän venäläiset siitä sanoisivat?

Valkoposkihanhille ei pidä tarjota buffet-peltoja vaan haulikkoa. Hanhia on saatava metsästää ja syödä. Ruotsissakin tehdään niin. Hanhipellot ovat järjettömiä. Näin sanoo Kokoomuksen Heikki Vestman. Kun hanhia on satoja tuhansia niin paljonko niitä pitäisi ampua jotta tuhoja ei tulisi? Viljelijätkö söisivät pari sataa tuhatta hanhea noin aluksi? Ruotsissa hanhien metsästys on sallittua  mutta tapettujen hanhien määrä on pienempi kuin mitä Suomeen myönnettiin nyt lupia ja Ruotsissa on myös hanhipeltoja.

Mikä näitä kahta vaatimusta yhdistää? Molemmissa ongelmat pitäisi ratkaista ampumalla kuin lännenelokuvassa. Kummassakaan seurauksia ei ajatella. Molemmat edustavat pölhöpopulismia pahimmillaan: ne saavat tunteet kuumenenemaan ja ihmiset luulemaan että ongelma on helppo ratkaista, tarvitaan vain vähän suoraviivaista ampumista ja rahaa säästyy.

Tästäköhän tuo poliitikkojen sekoilu miljardeissa ja miljoonissa johtuukin?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006642756.html

”Virheitä sattuu harva se päivä. Mutta tuhatkertainen virhe kuulostaa jo aika hurjalta. Jos vaikka yrittäisi keittää lautasellisen soppaa, mutta saisikin tynnyrin. Tai aikoisi kipaista oopperalla, mutta jatkaisi epähuomiossa Nuorgamiin.

Suurten lukujen kanssa tuhatkertaisia virheitä syntyy kuitenkin helposti.”

Tästä tulee mieleen, että poliitikoilla on eri järjestelmät rahasummien arvioimiseksi eli velkaa otettaessa ja menoja arvoitaessa käytetään anglosaksista systeemiä ja tuloja ja saatavia arvioitaessa tätä suomalaista systeemiä…

 

Suomeen muuttaa tyhmiä sorsia?

Tulipa tässä mieleen tyhmä kysymys.

Hanhi on tunnetusti sorsalintu. Oikein ministerin vakuuttamaan tiedämme nyt, että hanhet oppivat nopeasti, mitkä alueet ovat turvallisia ja miltä tulee häädetyksi, jopa ammutuksi.

Miten ihmeessä meille eksyy vuosittain puoli miljoonaa sorsalintua, jotka tulevat alueille, joilla niitä metsästetään joka syksy? Miten ne eivät opi menemään turvallisille alueille, joilla niitä ei saa metsästää?

Nimim. ”Utelias”

 

Kokoomuskin PS:n kanssa yhdenasianliike – välikysymys

Tässä on kaksi viisasta miestä Martti Hetemäki ja Kari Enqvist.

Hetemäki pitää hallituksen toimia pääasiassa oikeina, työllisyystoimia, koronan vaikutusta, ja että sitä ei ole voitettu ja se pysyy vaikuttajana pitkään.

Enqvist sitä, että joidenkin puolueiden agendaan ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan, jolloin suhteellisuudentaju kokonaisuuteen hämärtyy ja tästä esimerkkinä EU:n elvytyspaketti ja velka.

https://www.aamulehti.fi/a/01f93ea7-ef31-4d02-a5a2-5b660ea55caf?c=1522737894164n – Hetemäki

https://yle.fi/uutiset/3-11548747 – Enqvist

Suhteellisuudentaju:

Ja olen samaa mieltä siitä, että Kokoomus ei näe kuin yhden asian kerrallaan: hallituksen työllisyystavoitteet

Olen samaa mieltä siitä, että PS ei näe kuin yhden asian kerrallaan: EU:n elvytyspaketti ja Suomen velka ja vähättelee koronan vaikutusta

Enqvistiltä ote:

”Kaikilta se ei onnistu. Moni on tottunut katsomaan kuin kyklooppi, yhdellä silmällä. Näin tekevät jopa jotkut poliittiset puolueet.

Silloin näkökenttään ja mieleen mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Se on kuin suomalaista peltomaisemaa, metsiä, pilviä, maatilaa navettoineen katsoessa näkisi vain variksenpelättimen.

Tämä pätee, puhutaan sitten Euroopan Unionista tai koronaviruksesta.”

Avaus tulee johtamaa siihen, väitteet kumotaan, koska hallituspuolueet ovat vielä typerämpiä ja esimerkkejä sataa. Mutta kärki on nyt näissä päivänpolttavissa kysymyksissä ja jatkuvassa jauhatuksessa, mitä nuo kaksi puoluetta veivaavat kyklooppeina  päivästä toiseen ja, mitkä nuo kaksi viisasta herraa omalta osaltaan kumoavat.

Aina on joku, jota säännöt eivät koske

Sain hienoisen ahaa-elämyksen jutellessani tänä viikonloppuna tutun maahanmuuttajaryhmän kanssa. Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassamme on sinänsä pitkään ollut vahva käsitys tasa-arvosta, mutta myös valmius sen kiertämiseen tilanteen vaatiessa. Löysin pikaisesti kolme esimerkkiä kolmelta aikakaudelta. Epäilemättä niitä olisi enemmänkin.

Nyt: eriarvoiset maahanmuuttajat

Ennen kuin jatkan, lienee syytä korostaa, että tämän näkökulman lähteenä ovat muut maahanmuuttajat, eivät omat kokemukset. Mutta haussa on siis se, että tietyt etniset tekijät tuppaavat asettamaan tietyt maahanmuuttajaryhmät toisia ylemmäs tietyissä palveluissa. Ylimääräistä apua kotona, opiskelussa, viranomaisilla, matalammalla kynnyksellä saatavaa lisärahoitusta, keveämmät vaatimukset siellä ja täällä. Joidenkin mukaan myös yleinen asennoituminen halki yhteiskunnan tuntuu muuttuvan etnisyyden perusteella, joskin tuota on hyvin vaikea mitata. Tietty ryhmä nähdään kuitenkin yhteiskunnan toivona, rikkautena ja kaiken mahdollisen lisäavun arvoisena. Aika moni muu ryhmä jää tämän ulkopuolelle. Lupasin korostaa heiltä vielä yhtä pointtia: kyse ei ole siitä että maahanmuuttajilla yleisesti olisi etuoikeuksia, vaan siitä että tietyt maahanmuuttajat ovat rakastettuja sankareita ja toiset vihattuja paskiaisia, etnisyyden perusteella.

Viimeksi: täydelliset talviurheilijat

Moni meistä on nähnyt Matti-elokuvan. Hyppyrimäkimies Nykänen pääsi aika monesta pälkähästä elämässään, sillä talviurheilijoita katsottiin ylöspäin. Omana kouluaikana jääkiekkoilijoille oli omat standardit: jälki-istuntoa ei koskaan saanut, väkivallan käyttäminen oli sallittua, arvosanoja nostettiin ja tuon tuosta opettajilta sai kuulla miten paljon parempia ja hienompia ihmisiä he olivat. He kun olivat tulevaisuuden toivo, Suomen ylpeys ja esimerkkejä lapsille. Ajan myötä saimme juuri sen mitä ansaitsimme: väkivaltaisia, veroja kiertäviä huumediilereitä, Harkimoiden ja Kummoloiden kaltaisia rötösherroja jotka palvovat vain rahaa ja Putinia.

Sitä ennen: kunnioitetut Kekkosen kaverit

Pitää taas aloittaa kiittämällä Yleisradiota mainioista radion historiasarjoista, jotka ovat opettaneet Kekkosen ajan pelisääntöjä. Etenkin aikana ennen Karpoa oli hyvin helppo päästä Kekkosen lähipiirissä erittäin suojeltuun asemaan. Kunhan isäntää sokeasti tottelit, ei paljon tarvinnut murehtia edesvastuuseen joutumisesta pienistä sivukikkailuista, oli se sitten sihteerin kähmintää tai markkojen siirtelyä parempiin pussukoihin.

Aina on joku

Olen valmis esittämään teorian, että meillä on aina tilaa jollekin ryhmälle, joka toteuttaa vanhan sanonnan: ”kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vaan tasa-arvoisempia kuin toiset”. Joku saa aina enemmän kuin sen mitä heille kuuluu. Kuka se joku on, miten se valitaan? Yllä olevien esimerkkien perusteella väittäisin, että voittaja on se, joka keksii uskottavimman nyyhkytarinan ja myy sen massoille.

Yksi sanoi, ”meidän täytyy tukea Kekkosta hänen vaikeassa tehtävässään pitää Suomi turvassa idän ja lännen välissä”. Toinen sanoi ”meidän pitää tukea ja ymmärtää urheilijoita, jotka nostavat meidät maailmankartalle ja toimivat esimerkkeinä lapsille”. Kolmas sanoi ”meidän pitää tukea näitä kovasti kärsineitä, sillä ennen pitkää he rikastavat kulttuuria ja geenejämme”.

Minä sanon: Suomi on tasavalta. Punnittakoon jokainen tallaaja teoillaan, ei tekosyillään.

AL: Ruotsinkielisten nihkeys evakkoja kohtaan on myytti

Mielestäni ruotsinkielisten kuntien erityiskohtelua ei enää kannattaisi puida. AL:n mielestä puiminen kannattaa lainaamalla manipuloivaa n.s. tutkimusta.

AL:n artikkelin otsikossa puhutaan myytistä ja heti perään selvin luvuin osoitetaan, ettei mistään myytistä ole kyse.

Sotien päättyessä Suomen väkiluku oli noin neljä miljoonaa. Neljänsadantuhannen evakon asuttaminen Suomen kuntiin merkitsi niiden asukasluvun kasvua n. 10 prosentilla. Vaan kasvu ei kohdistunut kaikkiin Suomen kuntiin tasa-arvoisesti. Ruotsinkielisiä kuntia suojeltiin lailla. Suomenkielisten määrä näissä kunnissa sai kasvaa vain kahdella prosenttiyksiköllä.

Vain 2,5 prosenttia 400 tuhannesta evakosta sijoitettiin ruotsinkielisiin kuntiin.

( 10 000/ 400 000 )

Se siitä myytistä.

*******************************************************************************************************

Tuomas Tepora ja Aapo Roselius tuoreessa kirjassaan:

”Jatkosodan jälkeen Suomen piti asuttaa 400 000 kansalaista, jotka evakuoitiin uuden rajan taakse jäävästä Karjalasta.”

”Lakiin kuului kielipykälä: ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen pitäjien kielisuhteet saisivat muuttua enintään kaksi prosenttiyksikköä sotia edeltävästä ajasta.”

”Muukalaisten invaasio – Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950. Siinä he kirjoittavat, että Etelä-Suomen ruotsinkielisiin ja kaksikelisiin kuntiin asutettiin noin 10 000 suomenkielistä evakkoa.”

*********************************************************************************************************

 

Aamulehti 20.9.2020 : Ilkka Hemmilä STT, Helsinki ( osa artikkelista )

Ruotsinkielisten nihkeys evakkoja kohtaan on myytti

  • Suomenruotsalaisten kuntien haluttomuus asuttaa karjalaisia evakkoja on yksi suuri Suomen sotavuosiin liitetyistä myyteistä. Se ei tosin pidä paikkaansa, kirjoittavat historiantutkijat Tuomas Tepora ja Aapo Roselius tuoreessa kirjassaan.
    Jatkosodan jälkeen Suomen piti asuttaa 400 000 kansalaista, jotka evakuoitiin uuden rajan taakse jäävästä Karjalasta. Asian ratkaisemiseksi eduskunta sääti maanhankintalain. Lain mukaan heille lunastettaisiin uudet pientilat olemassa olevilta viljelmiltä.
    Lakiin kuului kielipykälä: ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen pitäjien kielisuhteet saisivat muuttua enintään kaksi prosenttiyksikköä sotia edeltävästä ajasta.
    – Yleiseen julkisuuteen levisi käsitys, että ruotsinkieliset pääsivät tämän kielipykälän takia helpommalla, ja joidenkin mielestä jopa kokonaan vastuusta, Tepora sanoo. Teporan mukaan väite elää edelleen. Hän kertoo törmäävänsä siihen yleisötilaisuuksissa ja julkisessa keskustelussa. Tepora ja Roselius ovat selvittäneet evakkojen vastaanottoa tuoreessa teoksessaan Muukalaisten invaasio – Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950. Siinä he kirjoittavat, että Etelä-Suomen ruotsinkielisiin ja kaksikelisiin kuntiin asutettiin noin 10 000 suomenkielistä evakkoa.