”Työryhmä esittää, että valkoposkihanhesta tulisi metsästettävä riistalaji – hanhia voisi ampua ”poikkeusperusteisesti” jo tänä syksynä”
Ei kelpaa virheille, vaan ehdoton metsästyskielto pitää pitää ja kärsijät maksakoot vahinkonsa itse.
Kainuun koronatartunnat vs venäläiset vaimot.
Uskomaton väite ”kaverin kertomana”, tuossa uutistekstissä mm todetaan tartunnan saajien keski-ikä ja todennäköiset tartuntakohteet.
Minä nyt aika vahvastikkin luotan viranomaisisten asiantuntemukseen; en nyt varsinkaan ”kaverin kertomuksiin”.
Mielestäni alle 30-kymppisillä ei Kuhmon seuduilla liene venäläissyntyisiä vaimoja kovinkaan paljon.
Huhujen lietsominen, ”olen kuullut”; todenperäisyyden aste lienee melko nolla.
Mielenterveystyö tarvitsee lisäpanostusta
Yhteiskunta asettaa yhä enemmän henkisiä paineita ihmisille. Monin eritavoin vaatimustasoa nostetaan. Työelämä on stressaavampaa kuin koskaan ennen. Hyvinvoinnin mittareiksi lasketaan aineellinen menestys. Onko ihme jos henkisen ylirasittumisen määrä kasvaa. Uupumiset, masennukset sekä muut mielenterveyteen liittyvät ongelmat alkavat olla valitettavan tuttuja asioita perheissä ja erilaisissa yhteisöissä.
Julkisuudessa mielenterveyden ongelmat tiedostetaan, niistä puhutaan ja nostetaan keskusteluun. Aivan kuten vanhustenhuollossa, mielenterveystyön puolesta puheita riittää, mutta teot ovat varsin heikkoja. Valtion ja kuntien talouden säästökuurit kohdistuvat aina kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin.
Paljon puhutaan ennaltaehkäisevän työn merkityksestä myös mielenterveystyössä. Jostain syystä se kuitenkin ei kanna niin sanotusti kenttätyöhön. Tekeviä käsiä tarvittaisiin lisää. Käsittääkseni omasta kunnastani Kihniöstä puuttuu vakituinen mielenterveystyöntekijä. Kihniön sairaalan vuodeosastolle on tehty tilat päivätoiminnalle, jota käyttävät kirjoilla olevat asiakkaat. Tältä osin voidaan antaa kiitosta tilojen järjestymisestä. Kun vielä monella tapaa hyväntekijänä tunnettu Ilkka Suutari lahjoitti päivätoiminnalle kangaspuut, niin ilmeisen tyytyväisiä ovat asiakkaat sekä työntekijät.
Miten on heidän laita jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytyneet, mieli alkaa järkkyä, eikä uskalleta, osata tai kehdata ottaa yhteyttä hoitoihin pääsemisiin? Juuri he tarvitsisivat ajoissa apua, saada ennaltaehkäisevää tukea. Tiedän, että kotihoito on vedetty niin tiukalle, että heidän on lähes mahdoton puutua huomattuaan ongelmia, eikä aikaa ole kuunnella saati auttaa. Toinen asia, kuuluuko se edes kotihoitoon. Voi vain kuvitella kuinka stressaavaa on heidän työnsä, nähdessään ihmisten hädän ja turvattomuuden tunteen.
Tarvitaan siis matalankynnyksen tai peräti kynnyksetön pääsy vastaanotolle. Sairaanhoitajan luo tuleminen tai hoitajan kotikäynti on varmasti helpompaa kuin heti lääkärin puheille joutuminen. Ajoissa hoitoon pääsy, kun ihmiselle tapahtuu yllättävää ja traagista, on ensiarvoisen tärkeää toipumisen kannalta. Ja kun aina puhutaan rahasta, voidaan sanoa säästöjen olevan moninkertaisia, kun ihmiset saadaan hyvissä ajoissa tavoitettua, sen sijaan, että joudutaan lähettämään laitoksiin saamaan hoitoa.
Olisi jo vihdoin viimein aika nostaa todenteolla mielenterveystyön kehittäminen, resurssien lisääminen jne. yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tässä ja nyt. Kolmannen sektorin työtä ei pidä myöskään laiminlyödä. Kyse on vapaaehtoistyöstä joka on omalla saralla arvokasta. Mielenterveysyhdistyksiin, heidän pitämiin tiloihin ja erilaisiin toimintoihin hakeutuu paljon mielenterveys sekä – päihdekuntoutujia. Myös heidän työn tukeminen on teko kohti kuntoutumista.
Valitettavasti hallituksen suunnitelmissa on syksyn budjettiriihessä leikata yhdistystoiminnoista 123 miljoonaa euroa, jos olen oikein ymmärtänyt. Jos niin on, ei muuta kuin yhteyttä ministereihin, etteivät missään tapauksessa näytä esimerkkiä miten ennaltaehkäisevää vapaaehtoistyötä romutetaan ihan yhteiskunnan korkeimmalta taholta.
Hannu Tiainen
Kalastusta ja kalaa pöytään.
Muutama sana kalastuksesta.
Minulle tuo kalastus oli alkujaan poikavuosien harrastus, sitten yli puoli vuosisataa se on palvellut minua tapana hankkia kalaa ruokapöytääni, sekä vähän muidenkin pöytiin.
Kalastuksen monikerroksinen prosessi ennen ruokapöytää; kalan hankkiminen, joko pyytäen tai ostaen. Taidot pyytää kalaa, kertyvät vuosien myötä kalastamalla, kukaan ei ole synnynnäinen kalastaja.
Kalan ostaminenkin vaatii taitoa ja tietämystä. Pitää tunnistaa kelvollinen, tuore kala. Tuore kala tuoksuu raikkaalta, liha on kimmoisaa ja kidukset raikkaan punaiset. Kalan pinta ei saa olla limainen, eikä tuoreessa kalassa esiinny lautumia. Esimerkiksi muikun pitää olla kiinteä ja väriltään kirkas.
Kalan käsitteleminen; verestäminen jo veneessä, viilentäminen jäähileessä heti verestyksen jälkeen, on kalan laadun vuoksi ensiarvoisen tärkeätä. Tapanani on aina ollut myöskin suolistaa kala jo veneessä.
Suomustaminen, fileeraaminen, nylkeminen ja tarvittaessa paloitteleminen, ovat perustaitoja, joskin vähän taitojakin vaativia. Muutamia kaloja ei aivan nostotuoreina voi valmistaa; hauki esim vaatii yön yli jäittämisen, muikku, kuore ja silakka ovat muutama tunti noston jälkeen vasta valmistuskelpoisia.
Made ei ”maistu mudalle” kesälläkään, jos se heti verestetään ja mielellään suolistetaan ja jäitetään.
Ruuaksi kalan valmistaminen; kaksi koulukuntaa, kalan kypsentäjät ja kalan herkuksi valmistajat. Jälkimmäisen oppii kokemuksen myötä.
Kalan halstraaminen lienee kaikkein yksinkertaisinta; kypsentämistä kunhan varoo polttamasta. Loimuttaminen, savustaminen, paistaminen ja uunikalan teko, vaativat jo hieman kokemustakin.
Kala ja varsinkin villikala; arvokasta herkkua ja kansantaloudellisesti hyödyllistä, sekä varsinkin itse pyydettynä myöskin edullista.