Lasken itseni keskimäärin normaaliseksi eläkeläiseksi.
Eläkesaantoni on n 1600€/kk. siinä saa olla melko tarkkana menojen suhteen. Mitään ”korpisoturielämää” ei voi edes kuvitella.
Kalastelen, kasvattelen ryytimaatani, koetan pitää vanhaa taloani edes hiukan ryhdissään. Vaimollani on vieläkin pienempi eläke, joten, ei paljonkaan matkailla.
Yhden auton käytäntöön siirryimme kun yritystoimintamme lopetin.
Kaiken kaikkiaankin toimeen tullaan, joskin vanhan, melko kookkaan talomme ylläpitokustannukset ovat melko korkeat. Toisaalta, molemmat olemme suhtkoht terveitä, vain iän tuomat ongelmat, joskin melko pienet.
Eläkeläisten kadehdinta on korkeinta n viisikymppisten ikäluokassa; me kun syömme tulevien sukupolvien eläkkeitä ”suurine” eläkkeinemme.
Kanojamme kasvattelemme, juurikaan myyntiin ei munia tule; kuluja ne kanatkin tuovat, toisaalta munien laatua ei voi edes verrata kaupan muniin.
Tyytyväisyys elämään on mielestäni hyvinkin perusteltua; me emme huolehdi esim USA:n presidentin, emme Puuttinin tai Pohjois-Korean vastaavien toimista.
Meille riittää rauhallinen elämä: Venäjäkään ei ole vielä Suomeen hyökännyt, missään päin Suomea ei sodasta ole tietoakaan, siis mitään ”korpisotureita” Suomessa tuskin tarvitaan.
Elämä haja-asutusalueella soljuu ilman sodanuhkia; pyritään vain tulemaan toimeen ja tekemään työuramme aina sinne eläketaivaaseen asti.
Täällä haja-asutusalueella ei mihinkään korpeen tarvitse lähteä; melkein pihapiiristä, sienet, marjat jne. Mihin korpeen sitten pitäisi lähteä?