Vanhanen on uusliberalistisen koulukunnan edustaja.
Kun hän oli pääministerinä, kuten myös nytkin valtiovarainministerinä, politiikkaa on samaa.
Kova oikeistolainen politiikka vei puheenjohtajapallin aikoinaan, kuten pääministerin pestin jatkumisen.
Kuka muistaa enää? Joku irvistelee lautapojaksi tai milloin miksikin tuppeen sahatuksi….
Mutta hänen harjoittamansa politiikka vei keskustan sivuraiteille. Ja alamäkeen. Sipilä kovana liikemiehenä vain jatkoi kovaa oikeistolaista politiikkaa ja jatkoi keskustan alamäkeä.
Väyrynen Paavo sormi pystyssä on varoitellut turmiollisesta tiestä. Kuuroille korville.
Kulmuni on ollut vähän vähemmän kova oikeistoporvari, Ja eikun vanhat herrat keskustan harmaana eminenssinä taustalla veti maton Kulmunin alta.
Ja Vanhanen esiin.
Tässä Suomenkielellä mistä keskustassa on kyse. Tosin mutkat suoriksi vedettynä.
Suomi on muutoksen kourissa. Keskusta on siitä esimerkkinä.
Peli on kovaa.
Suomen ulkopolitiikkaa on varsin kovasti viety tiettyyn suuntaan, samoin mallit.
Ei varmaan ole vaikea arvata mistä mallit haetaan, ja minne kumarretaan?
Suomi on länteen orientoitunut, kapitalistinen maa.
Mitä me sille voimme? Emme mitään.
Ainakaan tällä hetkellä.
Kuulumme EU:hun, jonka poliittinen ja yhteiskunnallinen oleminen perustuu uusliberalistiselle politiikalle.
Kovin monelle ei varmaan uusliberalismi sano oikeastaan yhtään mitään, mutta en ala sitä analysoimaan tai teoretisoimaan nyt, yhtään. Paitsi ehkä sen, että vapaat markkinat, yksityistäminen on sen ytimessä, jossa valtion rooli on jättäytyä taakse.
Vanhasen esiin nostaminen on ihan tarkoitus Valtiovarain ministeriksi.
Uusliberalismin aatetta ei saa jättää vähemmälle. Kulmuni saa mennä, Vanhanen esiin.
Uskon ja toivon, että Marin pistää järjestykseen Vanhasen.
Muuten toivoa paremmasta ei ole.
Marinin takana on me joukot. Vanhasen takana on suuri raha. Kumpi voittaa?