Onko tietämättömyys tai tyhmyýs edellytyksenä ministeriksi pääsylle?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006604567.html

”Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) on puhunut maahantulorajoitusten lieventämisestä jo aikaisemminkin. Hallitus neuvottelee rajoituksista jälleen huomenna tiistaina iltapäivällä, joten ministeri toistaa huolensa Suomen teollisuuden ja kaupankäynnin nimissä.”

”– Niin moni kuvittelee, että kyse on vain huvimatkustamisesta. Työperäinen matkustaminen on Suomelle aivan äärettömän tärkeä asia, Lintilä muistuttaa.”

Ilmeisesti tietämättömyys tai tyhmyys on edellytys kepuliministeriksi pääsylle.

Työperäinen matkustaminen on sallittua koko ajan, mutta Lintilä ei sitä tiedä tai ymmärrä.

Työasioissa liikkuvat eivät ryntäile kännisinä yökerhoihin tungeksimaan tartuttajien joukossa, vaan siellä tungeksivat nimenomaan nuo turistit.

Kepun arvot, mitäs ne sellaiset ovat ?

Eipä tullut Vanhasesta, uutta sateen tekijää, tyhjän arkun päällä istuu, eurot matkaa etelään.

Vasemmiston rattahilla, mukava on istua, velkaa ottaa velan päälle, tovereiden unelma.

Kepu luulee kannatuksen, tästä vielä nousevan, punamullan muisto elää, hautuumaiden takana.

Kun ei saanut cityläisyys, kansaa kepuun luottamaan, ”punapapit” Alkionkin, antaa maata haudassaan.

Kepun sydän vasemmalle, sykähtelee innoissaan, mutta vielä tahdistinkin, kuolevalle annetaan.

Kuka sitten kepukansaa, valitaankaan johtamaan, tupailtaan tovereille, juhlapöytä katetaan.

Kepu pettää, taisi tulla, jälleen toteen näytetyks, aikaisemmin muita petti, nyt myös pettää omansa.

 

Hyvyydellä pahuuteen

Sosiaalinen media tiesi kertoa, että taannoin Turussa marssi ryhmä kansallismielisiä ja heitä vastustamassa ryhmä antifasisteja. Kumpikaan joukkue ei herätä itsessä sympatiaa, mutta heidän ympärillä käyty keskustelu pistää pohtimaan: miten hyvä, kaunis ja jalo onkaan se tarkoitusperä, jolla liputetaan absoluuttista pahuutta?

Natseja turussa?

Ei, Turussa ei ole natseja ollut lähes vuosisataan. Siellä toki on ollut ryhmä etnonationalisteja, joista käytän itse termiä ”natsilarppaajat”. Aika ikävää porukkaa monelta osin, tosin joukkue on sen verran lavea että ymmärtääkseni sekaan mahtuu niin ihan yhteiskuntakelpoista sakkia kuin myös pehmustetun huoneen jonotuslistalle kuuluvia. En katso tarpeelliseksi ylianalysoida heitä, mutta suuri suu heillä on, ja aika vähän järkeä sen ympärillä. Vintin teholla ei ole tokikaan väliä, sillä demokratiassa heillä on oikeus kokoontua, marssia ja julistaa.

Kuten nykyään asiaan kuuluu, heitä vastaan kerääntyi joukko yhtä lailla värikkäistä taustoista tulevia tulipunaisia aktiiveja. Heitä voi kutsua esimerkiksi antifasisteiksi tai anarkisteiksi. Aika ikävää porukkaa monelta osin hekin, mutta tässäkin kohtaa porukka on moninaista ja seassa on merkittävässä määrin täysipäisiäkin. Ja tietenkin myös heillä on oikeus kokoontua, marssia ja julistaa. Hyväksyn tämän oikeuden yhteiskunnallisena aksioomana ja pidän sitä puolustamisen arvoisena.

Mutta?

On asiallisesti perusteltavissa, että etnonationalismin vastustaminen on aatteena positiivinen. Vaan pyhittääkö tarkoitus keinot? Kun katselen turun ”natsien vastustajien” vaateita, huutoja ja puheita verkossa, huolestun. Näitä ”natseja” vaaditaan absoluuttisesti tuhottavaksi, kuolemantuomiota takaisin käyttöön. Heidän oikeutta kokoontua vaaditaan kiellettäväksi, poliisia vaaditaan lopettamaan järjestyksen valvonta, vaaditaan demokratian tuhoamista, tehden tilaa sotilasdiktatuurille. Niin hyvä on tahto, mutta niin kauheat, sanoinkuvaamattoman hirveät ovat hyvän tahdon esittämät vaateet.

Siteeraan Dostojevskia, hänen mainitessaan että yhteiskunta pitää punnita sen mukaan miten se kohtelee rikollisiaan. Tästä voisi koittaa johtaa jotain: demokraattinen yhteiskunta punnitaan sen kyvyllä kestää vääriä mielipiteitä. Ei, meidän ei pidä hyväksyä rasismia tai ihmisoikeuksien polkemista. Mutta yhtä lailla ei, meidän ei pidä antaa moisten uhkien tuhota ominaisuuksistamme parhaita. Demokratiamme ei ole tippunut taivaasta, se on rakennettu vaivalla ja ajalla. Se on sydämemme voima, sitä ei voi vain sammuttaa hetkeksi kun siltä tuntuu.

Sillä hän, joka vaatii toisen ihmisen tuhoa mielipide-eron vuoksi, on jo tuhonnut oman sielunsa.

Joukot vai suuri raha, kumpi voittaa?

Vanhanen on uusliberalistisen koulukunnan edustaja.

Kun hän oli pääministerinä, kuten myös nytkin valtiovarainministerinä, politiikkaa on samaa.

Kova oikeistolainen politiikka vei puheenjohtajapallin aikoinaan, kuten pääministerin pestin jatkumisen.

Kuka muistaa enää? Joku irvistelee lautapojaksi tai milloin miksikin tuppeen sahatuksi….

Mutta hänen harjoittamansa politiikka vei keskustan sivuraiteille. Ja alamäkeen. Sipilä kovana liikemiehenä vain jatkoi kovaa oikeistolaista politiikkaa ja jatkoi keskustan alamäkeä.

Väyrynen Paavo sormi pystyssä on varoitellut turmiollisesta tiestä. Kuuroille korville.

Kulmuni on ollut vähän vähemmän kova oikeistoporvari, Ja eikun vanhat herrat keskustan harmaana eminenssinä taustalla veti maton Kulmunin alta.

Ja Vanhanen esiin.

Tässä Suomenkielellä mistä keskustassa on kyse. Tosin mutkat suoriksi vedettynä.

Suomi on muutoksen kourissa. Keskusta on siitä esimerkkinä.

Peli on kovaa.

Suomen ulkopolitiikkaa on varsin kovasti viety tiettyyn suuntaan, samoin mallit.

Ei varmaan ole vaikea arvata mistä mallit haetaan, ja minne kumarretaan?

Suomi on länteen orientoitunut, kapitalistinen maa.

Mitä me sille voimme? Emme mitään.

Ainakaan tällä hetkellä.

Kuulumme EU:hun, jonka poliittinen ja yhteiskunnallinen oleminen perustuu uusliberalistiselle politiikalle.

Kovin monelle ei varmaan uusliberalismi sano oikeastaan yhtään mitään, mutta en ala sitä analysoimaan tai teoretisoimaan nyt, yhtään. Paitsi ehkä sen, että vapaat markkinat, yksityistäminen on sen ytimessä, jossa valtion rooli on jättäytyä taakse.

Vanhasen esiin nostaminen on ihan tarkoitus Valtiovarain ministeriksi.

Uusliberalismin aatetta ei saa jättää vähemmälle. Kulmuni saa mennä, Vanhanen esiin.

Uskon ja toivon, että Marin pistää järjestykseen Vanhasen.

Muuten toivoa paremmasta ei ole.

Marinin takana on me joukot. Vanhasen takana on suuri raha. Kumpi voittaa?

Vihertarinoita ja hysteriaa

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006601865.html

Kuinka paljon yhden olutlitran valmistamiseen kuluu vettä?

”WWF Suomen julkaisemassa vesijalanjälki-raportissa on laskettu, että puolen litran tuoppi olutta kuluttaa vesivaroja 149 litraa.”

Vesijalanjälki pienemmäksi

”Vedenkulutustaan voikin alkaa tarkkailla ja suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Esimerkiksi nyhtökauran vesijalanjälki on 1370 litraa kiloa kohden ja kikherneen 3196 litraa kilolta. Porsaanlihan ja naudanlihan vastaavat luvut ovat 5366 ja 14 964 litraa.”

Näitä tarinoita kerrotaan jatkuvasti suurella uholla ja vaaditaan kasvisruokaan siirtymistäkin.

Tosiasiassa puolessa litrassa olutta on n. ½ litraa vettä ja kilossa naudanlihaa on n. 0,7 litraa vettä.

Kaikki muu on toki kulkenut prosessin läpi, mutta on palannut luontoon nesteenä tai vesihöyrynä häviämättä mihinkään.

Ongelma on vain alueilla, missä juomavettä ei ole riittävästi, mutta vouhottaminen siellä, misä on runsaat vesivarat, kuten Suomessa, on pelkkää viherhysteriaa jalat tukevasti ilmassa ja pienessä kuplassa.

Kasvitkin imevät runsaasti vettä maasta ja hahduttavat sen ilmaan – iso koivu jopa 500 litraa vuorokaudessa.

Jostain syystä kaikki sekin vesi palaa maan pinnalle sateina eivätkä pohjavedet lopu.

Päivän kirja

Mielenkiintoinen kirja. Suosittelen lukea asiaa tuosta vinkkelistä. Jos Mussolini olisi tehnyt sopimuksen Saksan hyökätessä Ranskaan Churchillin kanssa olisi Italian Imperiumi ollut aivan eri näköinen.

Itseasiassa tässä saa eri käsityksen Hitleristäkin, se oli kakkosluokan kansalainen Mussolinin silmissä.

Erikoinen kirja ja muutama tärkeä taistelu eri vinkkelistä.

Perunat porisee kattilassa, tietenkin omasta maasta.

Korpisoturi kuittaa.

Tukeako Marinin hallitusta vai ei?

 

 

Meillä on pitkästä aikaa hallitus josta kokoomus on ulkona. Olemme nähneet ja kokeneet karusti miten kokoomuksen ja sen taustatuen Elinkeinoelämän keskusliiton johdolla eri hallitukset ovat kurittaneet työväestöä ja heikoimmassa asemassa olevia. Oli kokoomus ollut sitten pääministeri tai valtiovarainministeripuolue. Suurpääoman tuella sen on ollut helppo ajaa kovaa oikeistolaista politiikkaa.

 

Sosialidemokraatit ovat siirtyneet selvästi vasemmalle Antti Rinteen ja Sanna Marinin myötä. Kun vielä Li Anderson on antanut taustatukea, niin odotukset ovat aivan toista kuin oikeistohallitusten aikana. Hallitus on myös tehnyt selväksi, että köyhiltä ja työläisiltä kyniminen saa riittää.

 

Mutta miten on, voiko kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa tehdä aitoa vasemmistolaista politiikkaa jossa yhteiskunta on ihmisiä, ei rahavaltaa varten? Jo nyt, vaikka hallitus on tehnyt vähäisiä, mutta periaatteeltaan merkittäviä päätöksiä talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi, on se aiheuttanut vastalauseiden ryöpyn oikeistoa tukevien tahoilta.

 

Kun vielä hallituksessa on oikeistovoimia jotka lyövät kampoihin minkä ehtivät, ei kunnon vasemmistolaisen politiikan tekeminen ole totta tosiaan helppoa. Olen antanut tukeni hallituksessa niille asioille joita olen pitänyt oikeansuuntaisina.

 

Kuitenkin Euroopan unionin elvytyspaketti hiertää. Olemmeko tiellä kohti liittovaltiota? Entä mittavat lainat joiden maksuaika venyy 2050 loppupuolelle. Entä jos Suomi haluaa eroon unionista? Joutuisiko Suomi maksamaan lainat heti takaisin ja millä lihaksilla?

 

Entä kun oikeistopuolueet huutavat kurkut suorana, että valtionvelkaa ei pidä lisätä ja vienti on saatava vetämään? Miten he sen tekisivät? He ajaisivat alas työmarkkinoilla sopimusjärjestelmän, kurittaisivat pienituloisia monin eri tavoin, laittaisivat julkisen sektorin entistä enemmän ahtaalle, tehden tilaa kansainvälisille suursijoittajille vallata terveydenhuoltoa ja muita kunnallisia palveluita. Ja hyväksyisivät mukisematta EU: talouspoliittiset linjaukset, kuten tekivät Sipilän hallituksen Kreikan tukipaketille.

 

Ensivuoden budjettiin varatut 1.7 miljardia euroa hävittäjähankintoihin, jos se viedään läpi, hiertää rajusti, kun pitäisi tukea hallitusta. Toivon hallituksen luopuvan hankkeesta ja suuntaavat varat niihin kohteisiin joissa sitä todella tarvitaan.

 

Virkamiehet Hetemäki etunenässä yrittävät ottaa niskalenkkiä hallituksesta. Kun vielä hallituksen sisältä tuetaan Hetemäen ja oikeistolaisten taloustutkijoiden linjaa ”rakenteellisista uudistuksista”, joista jo edellä mainitsin, niin kovilla ovat vasemmistoministerit.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tukea hallitusta vai yrittää kaataa? Jokainen kai ymmärtää jos nykyisen hallituksen tilalle tulisi oikeistolainen hallitus, mitä se merkitsisi. Karvaassa muistissa on vielä Sipilän hallitus ja sen rajut toimenpiteet joilla lyötiin polvilleen juuri heitä joita olisi pitänyt tukea.

 

Nyt tarvitaan eduskunnan vasemmiston ja joukkoliikkeen yhteisiä ponnistuksia oikeiston vyörytyksiä vastaan. Se kuitenkin edellyttää vahvan vasemmistolaisen politiikan ajamista hallituksessa ja eduskunnassa. Sitä on helppo joukkovoimalla tukea ja antaa kannustusta. Vasemmisto tarvitsee kaiken tuen, koska oikeistolla on massiiviset voimat ja rahat takanaan joilla se ajaa omia intressejään läpi väellä ja voimalla.

Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole mihinkään hävinnyt. Nyt nähdään kenen joukoissa kukin seisoo.