Totesin reilut puoli vuotta sitten, että en lähde tuomitsemaan hallitusta ennalta, vaan palaan asiaan kun kuukausia on mennyt. Nyt kuukausia on mennyt ja olen sitä mieltä että meillä on aika huono hallitus. En aio lähteä ristiinnaulitsemaan henkilöitä, mutta kerron huonoista päätöksistä.
Mihin jäi vihreys?
Minulla oli todella vahva luotto vihreisiin. Edelleen melko vahva, näin yleisesti, mutta mihin ne vihreät päätökset ovat jääneet? Molemmissa polttoaineiden hinnankorotuksissa uusiutuvien hintoja nostettiin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti reilummin kuin fossiilisten. Ydinvoimaa ei edelleenkään arvosteta. Vihreitä kasvuyrityksiä ei tueta. Autokannan uusiutumista ei ajeta. Maaseudun päästöistä ei välitetä. Esimerkkiä ei näytetä. Pari hyvää keskustelunavausta on vihreiltä tullut, mutta ei toimia.
”Älä tee niinku minä teen vaan…”
Kun koronauhka oli tulossa, ministerit veivät kovaa vauhtia lapsensa pois päiväkodeista ja rupesivat suojaamaan itseään. Kansalle kuitenkin kovaan ääneen toitotettiin ettei ole hätää. Lentokentistä ei välitetty. Äänitorveksi otettiin poliittinen THL, jota maamme johtavat lääketieteen ekspertit joutuivat korjaamaan tuon tuosta. Asiantuntemukselle ei annettu tilaa. Kotimainen lääketiede ohitettiin ulkomaisten hyväksi. Tarvikeostot ryssittiin moninkertaisesti. Onneksi kompromisseja sentäs löytyi ja lisäksi media osasi kertoa kansalaisille hyviä neuvoja. Jotain hyvää tässäkin: opin arvostamaan Angela Merkeliä hurjasti enemmän. Hänen selkeät, rauhalliset, tieteeseen pohjautuvat puheenvuorot olivat suvereenin erinomaisia.
Tukipakettien pelleily
Sanoivat, että yrittäjien pitäisi hakea tukea kehitykseen ja keksiä uusia tuotteita korona-aikaan. Sanoivat, että kannattaa nyt kehittää ja tehdä uutta, ja kyllä tukea tulee. HEVONPASKAT sanon minä, kun luin hylättyä avustustani. Se oli kehitystuki joka hylättiin koska ”tukea ei ole tarkoitettu tuotekehitykseen” ja ”tukea ei voi hakea henkilö joka on osakkaana yrityksessä” – anteeksi nyt vaan mutta ELY-hakemusmääritelmän mukaisissa yrityksissä lähemmä 100% oli yrittäjien omistamia yrityksiä. Onneksi olin pistänyt pahan päivän varalle jemmaan, ettei tässä mitään henkilökohtaista kriisiä tullut, mutta voi jäi leivän päältä pois hyväksi aikaa. Jos olisivat sanoneet että avustusjärjestelmä on vain kepun kaverien rahoittamista varten, olisin vain pistänyt toiminnan hyllylle, enkä olisi tyhmänä jatkanut toimintaa hallituksen ohjeiden mukaan. Viho-vatun-viimeinen kerta kun kuuntelen demaria, ja myös haluni nähdä itseni iloisena veronmaksajana katosi. Tähän asti halusin pelata sääntöjen mukaan koska se oli kunnia-asia. Enää en tähän usko. Suomessa ei kannata veroja maksaa.
Tasa-arvopuhetta
Tasa-arvosta on puhuttu paljon, todella paljon. On myös löydetty trendikkäitä termejä kuten intersektionaalisuus. Tekoja on kuitenkin vielä näkemättä. Tässä maassa on rakenteellista rasismia, työpaikoilla ja oppilaitoksissa etenkin, enkä näe mitään yritystä korjata asioita. Tuntuu, että pelkkä palopuheosasto hoitaa tätä. Luulisi että nämä asiat kiinnostaisivat hallituspuolueita, mutta pikkusormeaan eivät ole nostaneet. Ei tässä kohtaa pidä mainostaa aatetta vaan tutkia ja korjata ongelmia.
Ai niin. Työ.
Työpaikkoja piti luoda lisää. Järjestelmää piti korjata. Piti saada työllisyysaste edes vähän terveemmäksi. Tällä hetkellä tekosyynä on korona, mutta jo sitä ennen tekosyitä piisasi ja varmasti myöhemminkin. Luottoluokitusta ollaan jo raapimassa alaspäin, aika lailla yksinomaan tämän vuoksi. Mitä ihmeen pahaa työn tekemisessä nyt on? Ehtivätköhän ottaa pään pois pensaasta ennen seuraavia vaaleja?
EU-viha kasvaa
Minä en tiedä, olisiko EU:sta saanut mitenkään parempaa diiliä kuin miljardien tappio – ehkä ei. Sen tiedän, että viestintä ja keskustelu menivät täysin pöpelikköön. Valiokuntien vaatimat kansalaiskeskustelut jäivät käymättä, perustelut kertomatta kansalle, ja isosta osasta haastatteluja kieltäydyttiin. Lopputuloksena epäluuloisuus, jopa viha EU:ta kohtaan kasvaa. Se ei ole hyväksi Suomelle. Kaiken kansalaiskeskustelun eliminointi ei poista ongelmaa, vaan ainoastaan patoaa sen piiloon. EU-suhteestamme pitäisi käydä reipasta, avointa keskustelua. Mikä siinä nyt on niin pahaa?
Ei hyvältä näytä
Minulla on edelleen listallani useampiakin hallituspuolueiden edustajia – demareita, vassareita ja vihreitä – joita yhä kunnioitan ja arvostan. Se ei ole muuttunut. Kokonaisuus nimeltä hallitus sen sijaan on onnistunut tuhoamaan uskoni ajatukseen hallituksesta, joka edes joskus ajaisi kansan yhteistä etua. He hajottavat kansaa palasiin, lapioivat miljoonia kavereilleen ja piiloutuvat sukupuolikortin taakse heti kun pieninkin asiallinen kritiikki kuuluu.
Maassamme on ollut monenlaisia hallituksia, mutta yksikään niistä ei ole vienyt haluani maksaa veroja yhteisen hyvän maan ja paremman huomisen puolesta. Tämä hallitus siinä onnistui. Onneksi olkoon siis, ykköspalkinto on teidän. Uskon, että olette ylpeitä, sillä ylpeys on yksi laji jossa olette mestareita.