Piristän teitä arvon blogistit politiikan katsauksellani myös Juhannuksena, jotta pääsette edes hetkeksi irtautumaan pois ”nyrkin ja hellan” välistä.
Varmasti syksy tulee näyttelemään aika suurta roolia siinä, jatketaanko tällä nykyisellä jalat irti maasta politiikalla, joka syö enemmän kuin tienaa ja joka kuvittelee pankrotin kynnyksellä olevan EU.n meidät nostavan tukasta kuiville.
Tämä halpa korkohan se on kaiken pahan alku ja juuri niin yksilön kuin yhteiskunnankin puitteissa ja vastuuntunto ja varautuminen tulevaan ovat vain sanahelinää tovereiden vappupuheissa ja koronan varjolla syöstään yhteiskuntamme yhä syvempään velkavankeuteen.
Mutta jos oman maan julkista sektoria ei kyetä muuta kuin entisestään kasvattamaan, eikä ole halujakaan minkäänvaltakunnan priorisointiin, niin velkaa velan päälle, sillä tämä Marinin vihervasemmisto hallitus ei suin surminkaan lähde verottamaan ja leikkaamaan niiltä, jotka heidät ovat vallankahvaan äänestäneet. Marini on itse sokaistunut eniten päänsä päällä olevasta sädekehästä ja nyt hän on sairastunut vauhti sokeuteen, kun kaasupoljin ajaa jarrupolkimen asiaa.
Vanhasenkin polvien uskotaan tälläkertaa kestävän, mutta Matti kuuluu niihin politikoihin, jolla housut valahtaa ensimmäisenä nilkkoihin, kun henkselit katkaistaan.
Mutta sitten herääkin kysymys, kukas tämän velkahallituksen jäljet sitten parsii ja maksaa.
Se ei huoleta hallitusta, sillä nyt laitetaan kädet niin syvälle kansan taskuihin, että seuraavat neljä vuottakin vihervasemmistolaiset juhlivat oppositiossa saavutettuja etujaan, joiden puolesta lakkokenraalit politrukkeineen ovat valmiita pistämään koko maan polvilleen, että heidän ”ahtaajansa” ei joudu liian ahtaalle.
Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, että koskahan rumat taas tulevat muotiin, vai jatketaanko näitä missikisoja myös laina höyhenissä.
No, menkäähän taas takaisin palvelemaan omaa kuningatartanne, niin minäkin teen.