Maraton alkaa vasta 30 kilometrin jälkeen.

Marinilla profeetat on, THL.än konttoris, sieltä nootit moninaiset, kansa mieltä morkaten.

Kulmuni se rahasalkun, päällä istuu iloiten, vaikka arkku tyhjää näyttää, velka veljen suojaten.

Ohisalo rajat sulki oman kansan kulkea, ”turisteille” silti kattaa, punamaton kalleimman.

Andersson kun koulut avaa, taudin luulee voitetun, viattomat lapsulaiset, pelinappuloina on.

Henrikson ei mitään mieltä, ole mistään tietenkään, porvarina paikka säilyy, tovereita ylistää.

Kokoomus jo kammareissaan, hallitukseen halajaa, kunhan ensin kepukenttä, tupaillois heräjää.

Halla-aho tyynnä istuu, kissalauma kisailee, laarit täyttyy kansan tahtoo, toverit kun lymyää.

Rokotuksen labroissansa, sanovat jo löydetyn, Apinat sen piikin otti, ihmiskuntaa kiroten.

 

 

Mennyt talvi.

Tuo mennyt talvi; kaikille näin jälkikäteen lienee tuttu. Meillä oleellinen ero lähivuosien entisiin oli, että leivinuunia, eikä muitakaan tulisijoja montaakaan kertaa lämmitetty.

Meille pääsääntöisesti riitti tuo aamuhellan lämmitys, ei juuri koko talvena muuta tarvittu.

Tuo oma keittiötulisija sitten on mielestäni ehdoton ykkönen.

Hellan sytytämme läpi vuoden siinä puoli kuuden aikoihin; aamiaista kun teemme. Sitten hiipuu muutamia tunteja ja sitten tulee lounaan aika ja uudelleen sytytys.

Tällä systeemillä saamme asuntoomme energiaa ruuanlaittoon, sen ohella lämpöä ja viihtyisyyttä, ja se melkein riitti viime talven.

En ihan oikeasti ikävöi menneiden vuosien talvia (vanha mies), oikeastaan viime talvi oli mielestäni nykytilanteen huomioon ottaen ihan hyvä.

11.5 -sohvafilosofi

 

 

Olipa herätys kun ikkunasta ulos katsoin. Lumivaippa peitti maan, puut ja lunta tuprutti kuin ennen vanhaan talvella. Ei varmaan kenellekään ollut mieltä ylentävää huomata luonnon yllätystä. Mitäs tuosta, kyllä se kesä sieltä jolkuttelee, uskokaa pois. Jos minä hätähousu karjalaispoika maltan odottaa kesää, maltatte varmasti tekin.

 

Aamupäivän parantelin puhelimessa ystäväni Markun kanssa maailmaa. Aiheina muun muassa koronan jälkeinen aika, kuka maksaa viulut, tapahtuuko ihmisten arvomaailmassa muutos ja mihin suuntaan. Sain hyviä ideoita kirjoituksiin, esim. pienten kuntien hyvät puolet kriisien keskellä ym.

 

Sohvafilosofina mietiskelin syntyjä syviä. Miettiessä palautui mieleen keskustelu mielenterveysyhdistyksemme varapuheenjohtajan Jonnan kanssa käymämme puhelinkeskustelu koronasta ja rajoitusten vaikuttamisesta.

 

Ajattelimme samalla tavalla ja on käynytkin samoin. Ensin tuskaili karanteenia, pyöritti peukaloita ja oli levoton olo. Piti yhteyttä ystäviin päivittäin. Pikkuhiljaa soitot ovat vähentyneet. Olotilan on hyväksynyt ja tottunut uuteen elämänrytmiin. Kun kerrottiin rajoitusten höllentämisestä kesäkuun alussa ja Virtatupa voidaan ehkä avata, niin yllättäen tuli pelonsekainen tunne.

 

Tarvitsee ikään kuin tempaista itsensä irti totutusta, omasta turvallisesta pesästä. Alkaa rakentaa taas toisenlaista elämää. Ihmettelimme kuinka äkkiä ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen ja kuin juurtuisi siihen. Olin kuvitellut sen olevan vain minua koskeva, mutta näköjään Jonnan avautuminen paljasti muidenkin kokevan samoin. Kyllä vaan ihmismieli on monimutkainen.

 

Tätä kirjoittaessa kello on puoli kaksi iltapäivällä. Rakeita sataa taivaan täydeltä. Vilma halusi ulos, kurkkasi ovenraosta ja peruutti äkkiä takaisin. Köpötteli sängylle koisimaan. Mirjam huomauttelee kun en petaa koskaan petiä. Miksi petaisin? Minulla ei käy vieraita, pölypunkit eivät tee viihdy. Ja miten voisinkaan pedata kun Vilma valloittaa heti aamusta sängyn. Vilman sana on laki tässä huushollissa.

 

Korona katsaus:

  • Valkoinen talo kiristää turvatoimia tartuntojen takia. USA: n presidentti Donald Trump ei ilmeisesti ole piikittänyt työntekijöitä desinfiointiaineella eikä laittanut heitä solariumiin.
  • intialainen rokotefirma aikoo tehdä 40 miljoonaa annosta rokotetta vaikka sitä ei ole vielä hyväksytty. Koetulokset ovat lupaavia, Ilta-Sanomien uutisessa kerrottiin.
  • korona tulee jäämään kaikkien mieleen. Urheilu on myös kärsinyt sen takia. Ehdotan urheilun hyödyntävän aikanaan korona virusta ja sen voittamista. Esim. jääkiekossa voisi olla Korona turnaus, jalkapallossa Korona cup, yleisurheilussa Korona hölkkä ja Korona maraton. Pihtiputaalla järjestettäisiin Korona keihäskarnevaalit. Mitäs sanotte?

 

Aiemmin oli puhetta karjalaisuudestani. Mirjam on puolestaan hämäläinen. Olimme syksyllä Mirjamin serkun syntymäpäivillä. Samassa pöydässä istui meitä karjalaislähtöisiä kolme ja Mirjam. Siinä juteltiin ja vitsailtiin. Meitä muita huvitti kun nauroimme vitseille, paitsi Mirjam. Olimme ihmeissämme kun hän vasta muutaman minuutin päästä alkoi nauraa, kun me muut puhuttiin jo ihan eri asioista. Hän vain totesi, älkää välittäkö, olen hämäläistyttö. Hyvin kuitenkin täydennämme toisiamme.

 

Kevennys:

Kaveri soitti ja kertoi olleensa susijahdissa, mutta siitä tuli hukkareissu.

Voihan vitsi.

Kovin on tämänpäivän kirjoitukset lehdissä mollivoittoisia ja tätä negatioo se täälläkin valtaosaltaan on ja itsekkin sitä ruokin.  Sen kyllä laitan koronan piikkiin.

Entäs tämä )    Tässä rajajärvellä kävivät pilkkimaaottelua suomi ja neuvostoliitto 70 luvulla ja kuinka ollakkaan, niin suomalaiset omalla puolellaan nostivat ahvenia jäälle minkä kerkisivät, kun neuvostoliiton puolella mormuskat ei kaloille kelvannut.

Sitä sitten ihmeteltiin, niin yksi koiranleuka tiesi syyn sanoen, että neuvostoliitossa ei kalatkaan uskalla suutaan avata.

Tai tämä )   Amerikassa päätettiin satsata kaikki voimavarat Venäjä-vakoiluun ja värvättiin parhaat kokelaat koulutettavaksi.

Opetettiin maan historiat, kielet ja kaikki oleellinen venäjään liittyen.

Kun pitkän, perusteellisen koulutuksen jälkeen sitten tuli päivä, kun valiojoukot nousivat koneeseen siperiaan pudotettavaksi laskuvarjolla, varmoina siitä että he sulautuvat valtaväesteen täydelliseen koulutukseensa luottaen.

Siellä sitten siperiassa kulkivat monta päivää tapaamatta ketään, kunnes tulivat pienen mökin pihaan, josta kajasti valoa.

Koputtivat ovelle ja astuivat tupaan, varmoina ettei heitä vakoilijoiksi tunnistettaisi.  Vain vanha muori yksin istui sänkynsäreunalla ja kapsahti pystyyn sanoen, että kas Amerikkalaisia.

Siitäkös vakoilijat hämmästyivät ja kysymään muorilta, että miten kummassa heidät heti Amerikkalaisiksi tunnistitte, niin muori vastasi, että no, kun täällä näkee niin harvoin neekereitä.

Tai tämä )   Kaksi savolaisukkoa istuivat saunansa terassilla, kun ohi käveli kaksi neitokaista jolle ukot ehdottamaan, että tahtooko neidit kylpee, johon tytöt sanomaan, että ei tuommoisten ukkojen kanssa, jotka eivät osaa ärrää sanoa.

Tai tämä )    Karjalaismummo tuli Tampereelle ja astui bussiin ikoisesti rupatteluseuraa tavoitellen.     Mutta eihän siitä mitään tullut, vaiti ja totisena vain ulos katsellen muut bussissa olevat istuivat ja kun mummo sitten poistui kyytistä, niin kuskilta tiedustelemaan, että mihinkäs kuljettaja näitä mykkiä kyyditsee.

Tai tämä )Ruotsalainen, venäläinen ja suomalainen päättivät kilvoitella, että kuka pystyy pisimpään istumaan kuumassa saunassa haisunäädän kanssa.

Sauna sitten lämmitettiin kuumaksi ja löylyä heitettiin kiivaasti, Ensimmäisen ovasta ryntäsi ulos ruotsalainen haukkoen henkeään.   Kului aika ja toinenki, kunnes venäläinen oli saanut näädästä tarpeekseen.   Sitten alkoi kuulua hirveää kiljuntaa ja haisunäätä tulee ovesta turkki pörröllään ja kauhusta silmät laajenneina säntää lepikkoon.   Suomalainen istuu tyytyväisenä saunanparvessa.

 

Kauanpa kesti, ennenkuin ilmastohihhulit alkoivat vouhottaa

https://www.is.fi/autot/art-2000006504022.html?utm_campaign=tf-IS&utm_term=5&utm_source=tf-other

””Kun pohditaan veronkorotuksia tai leikkauksia sopeutumisen keinoina, on syytä muistaa, että haitallisten verotukien poisto tarjoaisi vuosittain noin 0,5 mrd. lisärahoituksen valtion budjettiin ja ohjaisi samalla päästöjen vähennykseen. Tällaisia verotukia on turpeella, dieselillä sekä maatalouskoneille polttoöljyllä. Liikennepolttonesteiden hinta on laskenut noin 30-40 snt/l, joten osa hinnan laskusta voitaisiin myös verottaa polttoaineveron muodossa valtiolle, mikä samalla edistää vähäpäästöistä liikennettä”, Ympäristöekonomian professori ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen toteaa hallitukselle tilatussa muistiossa.”

Kyllä liikennettä pitää nyt perin pohjin verottaa, kun muutaman viikon on ollut hieman halvempaa polttoainetta, mitä ei kovin paljoa edes ole voitu käyttää.

Ei tällaisen talouskurimuksen jälkeen ihmisillä ole entistäkään vertaa varaa ostella sähköautoja tai uusia ”vähäpäästöisiä” autoja.

 

Uutisantia.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Hyvin ajankohtainen ja osuva oli Kari Enqvistin päivän kolumni; kannattaisi ajatuksella lukea.

Aikalailla samantyyppisiä mietteitä on minullakin pyörinyt mielessäni, varsinkin näistä nykypäivän markkinaliberaalikerjäläisistä.

Alan jo aika hyvin ymmärtää, mikä onkaan tämä ja pitääkään sisällään tämä Ajatuspaja Libera.

10.5 – viherpeukalo

 

 

Äitienpäivä tuli ja meni. Päivä oli asteissa lämmin, mutta pilvinen ja kovin tuulinen. Pelkkää löhöilyä, sisällä oloa, joten päiväkirjaan ei siltä osin jää muisteltavaa. Annappas olla, jää sittenkin. Tein sellaisen työn, että ihan itseäni huolestuttaa.

 

Ostimme eilen kukkia. Orvokkeja kymmenkunta. Mirjam ehdotti laittaa minulle mukaan kolme kukkaa. Epäilin vahvasti suunnitelmaa. Sanoin unohtavani ne kuitenkin autoon. Oli kuitenkin laittanut ja muistutti niistä vielä puhelimessa. Kuinka ollakaan, aamulla otin kukat esille, kaivoin kuokalla isoon ruukkuun paikat niille ja istutin ne. Kaiken lisäksi kastelin vielä.

 

Voi hyvänen aika sentään, onko minusta vanhoilla päivillä tulossa joku hemmetin viherpeukalo? Kuvitelkaa nyt minut, Hannu Tiaisen johonkin kasvihuoneelle kiertelemään kukkia etsien. Ja vielä pahempaa, ajatelkaa minut kykkimässä kukkapenkillä kukkia hoitamassa? Mitä siihen naapuritkin sanoisivat?

 

No joo, sattuuhan noita mielenhäiriöitä aina välillä. Hyväksytään miehisyyden palautuminen edellä mainitulla loppupäivän sohvalla loikoilulla. Vielä kun hain jääkaapista ison palan kunnon lenkkimakkaraa, niin ei kai kukkahattua tarvitse päähän laittaa.

 

Taas pääsi valloilleen kieroutunut huumorintajuni. Monille se voi olla vaikea nieltävä, mutta näinä ankeina aikoina huumorilla jaksaa paremmin. Toisaalta, purin mieltäni taannoin ystävälleni, ettei kukaan ota minua vakavasti, arvatkaan mitä ystäväni vastasi? Älä nyt höpise, hyvä mies.

 

Korona ajatuksia:

  • hieman huolestuneena olen seurannut, kuinka joka puolella alkaa hermo pettää. Entistä enemmän kuuluu rutinaa ja kohta kinastellaan kuka tai ketkä kärsivät viruksesta eniten. Etelä-Koreasta kuului hälyttäviä uutisia kun rajoituksia höllennettiin. Nyt pelätään toisen aallon leviämistä. Miettikääs sitä!
  • pidän rajojen kiinnipitämistä tärkeänä. Siis taas maallikon ajattelulla näitä pohdin. Olemme kahden naapurin välissä eli Ruotsin ja Venäjän joissa ei todella ole hyvä tilanne. Jos ihmisten on syytä eristäytyä, eikö myös koko valtion ole myös syytä edelleen eristää itsensä??
  • alueellamme ei edelleenkään ole todettu korona tartuntoja. Myös koko maan tilanne on pysynyt aika vakiona. En halua olla pessimisti, mutta ei kannata hyppiä vielä riemusta. Tietenkään myöskään synkkyyteen ei ole syytä vajota.

 

Ilta-Sanomat oli tehnyt kyselyn saunomisesta. Isolla otsikolla todettiin kyselyn tuloksesta, että ihmiset menevät 68 prosenttisesti saunaan ilma peseytymistä. Hetkinen, hetkinen!! Lapsuudestani asti ainakin meillä lämmitettiin sauna siksi, että löylyissä hiki virtasi, liat irtosivat ja sitten peseydyttiin. Näin kai aina on tehty ammoisista ajoista lähtien, siitä asti kun sauna on keksitty.

 

Kevennys:

Mietin päivänä muutamana eri ammattitauteja. Semmoinen tauti on olemassa kuin pilkkukuume. Onkohan se äidinkielen opettajien ammattitauti?

 

 

Toivossa on hyvä elää sanoo ?

Vaikka Suomi nyt onnistuisikin päätöksillään ja toimillaan kukistamaan koronan niin, että voisimme palata takaisin ”vanhaan hyvään aikaan” , niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että talouden rattaat lähtevät saman aikaisesti jauhamaan maallemme uutta valuuttaa ulkomailta.

Sillä kun maailman tilannetta ja tautikehitystä seuraa muiden maiden osalta, niin kovin ruusuiselta ei näytä ja kun nämä ”tautipesät” ovat vielä niitä maita, joista suomi on riippuvainen ulkomaankaupassaan ja ulkomailta suuntautuvine investointeineen.

On tietysti vielä kovin aikaista maalata suomenkaan tulevaisuudesta taudinosalta mitään rousgadenia, siksi hapuileva on hallituksen ”nyrkki” ollut.

Pessimisti ei pety ja yhä todennäköisemmältä nyt näyttää, että korona jatkuu ja laajenee yhä uusine aaltoineen ja ainoastaa rokote on se, joka pirun tappaa.

Pitkä ja kivinen tie on edessä ja kukaan ei tiedä, olipa minkälainen Kassinen hyvänsä, soditaanko toinen kolmekymmenvuotinen sota.

 

Voiko pelastetulle elämälle laskea hintaa?

Ei ole oikein että yhdelle ihmisryhmälle kohdistetaan niin paljon resursseja.
Sanoo tuotantotalouden professori. Hesari tänään.
Ihmiselämä on mittaamattoman arvokas.
Em. lause ei pidä paikkaansa, sillä
yhteiskuntamme on kirppuillut jo ennen koronaa vanhustenhoidossa.
Vanhusten halutaan olevan kodeissaan mahdollisimman pitkään vähäisen kotiavun turvin.
Vanhusten hoitopaikoista kuuluu moitteita niistäkin.
– Hallitus on ollut asialla uhraten voimavaroja jopa enemmän kuin rikas naapurimme ruotsi.
Nyt toimia aletaan lieventämään ja korostetaan omaa vastuuta ja hyvä niinkin.
Mutta edelleen on olemassa ihmisryhmä – no he kuolevat joka tapauksessa.
Edellinen keskustan oikeistohallitus meni talous edellä sekö on nostamassa meidät uuteen nousuun
sillä nyt paasaataan ettei veroja saa nostaa ja yrityksille on annettava kaikki mahdollinen tuki?
Miten maksetaan velat – kas siinäpä kysymys?

9.5 – Äitienpäivä

 

 

Heräsin harmaaseen lauantaiaamuun. Uutiset kertoivat ihanan näyttelijä Ritva Valkaman saapuneen matkansa päähän. Niin se aika kulkee kulkuaan ja meidän on vuorollaan annettava tilaa uusille sukupolville. Aina kuitenkin mieli ajautuu apeaksi hetken verran suru-uutisia kuullessa.

 

Huomenna on äitienpäivä, tätä kirjoittaessa ja lukiessa tänään. Onnea kaikille äideille. Tein runon omalle äidilleni:

 

näin sinusta unta

lempeästä

rakastavasta

äidistä

sellaisena kuin olit

äiti

käyn haudalla

kastelen kukat

pitäisit siitä

olivathan kukat suuri rakkautesi

hiljennyn

lennän ajatuksissani

lapsuuteen, nuoruuteen

koko elämän jatkuneeseen

lapsillesi antamaan

rakkauteen

kaipaan yhä

sinua

äiti

 

Kävimme aamupäivällä haudoilla laittamassa kukkia ja muutenkin ehostamassa hautoja. Hautausmaat ovat oma lukunsa. Kiertelen eri hautausmailla katselemassa hautakiviä. Ne kertovat historiaa. Rikkaat ja köyhät erottuvat massiivista hautakivistä pieniin kiviin jotka on hankittu viimeisillä rahoilla. Pienten lasten ja vauvojen haudat kertovat karua kieltä vaikeista ajoista, jolloin lapsia menehtyi. Hautakivistä voi kukin lukea ja sommitella elämätarinoita joita ajansaatossa ihmiset ovat eläneet.

 

Nyt piristetään vähän tunnelmaan. Autoni on viestintäväline, tiesittekö sen? Aina kun tulen Mirjamin pihaan, kissat Hertta ja Pekka juoksevat oitis haistelemaan mitä asiaa Vilmalla on tällä kertaa heille. Ja toisin päin, ei niin kiire tytöllä ole sisälle, ettei ehtisi nuuskia Pekan ja Hertan kuulumisia.

 

Autosta vielä yksi tarina. Olin kerran kuskina daamilla joka pelkäsi autossa ja tietysti puuttui ajamiseeni. Poliisit pidättivät kerran ja puhalluttivat. Kaikki meni hyvin ja toivottivat hyvää matkaa. Minä heille, että puhalluttakaa myös tuo vierellä istuja. Poliisit, miksi ihmeessä? Hänhän tätä autoa ajaa, totesin.

 

Kevennys:

Kaveri tuli kerran huolissaan luokseni kysyen, mitähän se eukko oikein vihjaili kun arvuutteli tiedätkö mitä eroa on vaimolla ja roskapussilla? Sitä tässä olen pähkäillyt. Minä siihen: Jos hän tarkoitti sitä, että roskapussi viedään ainakin kerran viikossa ulos?