Kertausharjoitukset 2020 + korona.

Lueskelin uutista 15.5.2020; tuosshttps://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/puolustusvoimat-jarjestaa-maakuntakomppanioiden-reservilaisille-yhden-paivan-kestoisen-vapaaehtoisen-harjoituksen?_ga=2.239419587.1106918072.1589598685-1363446295.1586435803a

Uutisointihan on kertoillut, että kertausharjoitukset ovat peruttuja aina heinäkuun 2020 loppuun asti.

Kuitenkin maakuntakomppanioille järjestetään 1 päivän lähinnä tiedotustilaisuus (vapaaehtoinen) touko- kesäkuun aikana paikkakunnasta riippuen. Hyvä niinkin.

Tilaisuus näyttäisi uutisoinnin mukaan olevan kohdennettu lähinnä maakuntakomppanioille (muodostuvat reserviläisistä, joita ei ole sijoitettu valmiusjoukkoihin eikä operatiivisiin joukkoihin).

Kovaa mielipidekirjoittelua on käyty näissä koronaolosuhteissa mm HX-hankkeesta, että laivahankinnoista, niiden ehkä tarpeettomuudesta/tarpeesta. Saas nähdä.

Koronauutisointia tuntuu päivittäin tulevan lähinnä joka tuutista, tarpeellistakin, että ilmiselvästi vähemmän tarpeellistakin.

 

 

 

 

Ees taas ees taas tiellä köyhien…..

Punaruusut rakkauden, väriks kyllä tiedetään,  mutta vaali- lipun puna, tietää murheen sikermää.

Itsekkään en demareille, valtakirjaa antaisi, vaikka Marin missinkruunun, Makuselta huijaisi.

Jotkut mulle sanoneet on, unohda jo kaunasi, mutta puukko selässäni, virkistää mun muistini.

Ainahan on tovereiden, jäljet pelkkää sekundaa, poliittinen lyhyt muisti, heidät aina pelastaa.

Forssassa kun sopimusta, ennen muinoin värkättiin, silloin vielä puoluetta, köyhän toivoks uskottiin.

Nykyajan demarit vain, pitää juhla puheita, puheen jälkeen elo jatkuu, ilman köyhän murheita.

Katto lienee demareissa, korkealla kuka ties, mutta miksi kattoo kaipais, tyhjä lato, herra ties.

Kyllä työläis-seurakunta, luottaa yhä perustaan, demarit kun luulee että, sirkus nälkään tehoaa.

Koronaan kun lääke saadaan, loppuu Sannan hypetys, saattaa kestää kolme vuotta, palaa kansan ymmärrys.

 

 

 

15.5 – rakeita rakeita

 

 

Sitkeässä on kevään eteneminen. Orvokkini oli ihan kuin maansa myynyt. Jokohan luovuttaa yöpakkasten edessä? Onneksi sentään ei sada räntää. Olin katsovinani kuvia, että Helsingissä ovat saaneet räntäsadetta aamun tunteina.

 

Selailin Ilta-Sanomia ja kyllä, ensimmäisenä maalailtiin kesälle ja syksylle uhkakuvia koronasta. Joka neljäs koronaan kuollut on sairastanut diabetesta, englantilainen tutkimus kertoi. Jollekin unelmaparille oli tullut avioero. Mikä se sellainen unelmapari on joka on heti johtanut avioeroon. Lopetin verkkolehden selailun.

 

Kello ei vielä seitsemää aamulla kun kirjoitan näitä tunnelmia. Perjantaipäivä ja mietin, pitäisikö lotota sitä eurolottoa? Hukkaan taitaa mennä nekin eurot. Taidan vähän aikaa pötkötellä piikkimatolla. Jotenkin tuntuu rentouttavan ainakin pintaverenkiertoa. Olen jo vuosia harrastanut loikomista piikkimatolla. Huolisiko joku sirkus fakiiriksi? Voisin pientä korvausta vastaan suostua köllöttelemään ihmisten töllisteltävänä.

 

Aivan pian lähden matkaan. Iltapäivällä alamme kerätä Vanhasta Puumilasta Kihniö seuran tavaroita pois, kun Puumilan uusi omistaja ajoi seuran evakkoon. Nyt päiväkirja vaikenee ja palaa takaisin illansuussa. Lauantaiaamuna sitten tämä tuotos on luettavissa.

 

Rakeita satoi pitkin päivää ja ilma pysyi koleana. Sain tehtyä vähän töitä ja tietysti otimme päiväunet. Iltapäivällä tapasimme Kihniö seuralaisia. Oli mukava rupatella pitkästä aikaa, muuttotöiden lomassa. Ehdin olla puhelimessa myös arkkitehti Pirjon kanssa Kihniön rakennusinventointi hankkeesta. Myös kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa vaihdoimme kuulumisia.

 

Mirjam tuli luokseni ja tuskin ehti sisällä käydä, kun oli jo mansikkamaan kimpussa. Meillä Vilman kanssa oli samaan aikaan sohvalla hellä hetki, hänen tullessa hyvänä pidettäväksi mahan päälle.

 

Korona ajatuksia:

  • HUS: n lääkäri Asko Järvinen sanoo, että riski tartunnan saamiseen on nyt pieni, Ilta-Sanomien otsikon mukaan. Kunhan ei nyt heittäydyttäisi leväperäiseksi. Tietysti toivotaan saatavan Juhannusjuhlat viettää kokkoa poltellen ja lavatansseissa käyden. Vielä taitaa olla liian aikaista unelmoida ajasta ilman korona vaaraa.
  • ihmisten päät näytetään tietoisesti laitettavan sekaisin, josta olen aiemmin kirjoittanut. Samassa lehdessä kerrottiin kuinka toisen aallon tullessa ihmisillä ei ole suojaa. Ja puhutaan jo kolmannesta aallosta. Vähemmästäkin alkaa ihmisten mieli murtua.
  • eipä olisi uskonut millainen kädenvääntö yksistä kasvomaskeista syntyy. Montakohan kertaa itsekin olen siitä tänne osioon kirjoittanut. Nykyään on muotia käyttää huppua, varsinkin nuorilla. siihen kun vielä vedetään kasvomaski, niin eipä pankkien ja kauppojen valvontakamerat tunnista.

 

Kirjosiepot ihastelevat uutta arkkitehtuuria meidän pihan pöntöissä. Mirjam keksi, että tikkojen hakkaamat reiät on helppo paikata säilykepurkkien kansilla. Nyt linnut sirkuttelevat puun ja metallin yhdistelmää asuinrakennuksissaan. Pohtivat kovaan ääneen onko Alvar Aaltoa vai nykyarkkitehtuuria.

 

Kevennys:

Kärsin ahtaan paikan kammosta ja siksi välttelin joutumasta uraputkeen.

Maakuntajoukoille harjoituksia

Näin kriisin aikana Maakuntajoukot saa edelleen kertausharjoituksia toukokuussa ja kesäkuussa.

Toisin kuin näilläkin palstoilla tietämättömät väittää ettei näistä mihinkään ole. Asia on juuri päinvastoin. On niin että nämä ovat valmiusjoukkojen kanssa nyrkki kun Venäjä yrittää taas tulla tänne.

(Kuva Maavoimat)

 

 

Huomioita eduskunnan kyselytunnilla

Minun tuli katseltua eilinen eduskunnan kyselytunti ja siinä olikin paljon huumoria.

Kaikkein paras kohta oli, kun ministeri Tytti Tuppurainen kiukuspäiten kesken puhettaan pläjäytti, että ei aina tarvitse käyttää sitä ”neliraajajarrua”, en olekaan ennen kuullut. Se ihan oikeesti hymyilytti pitkään ehtopuolelle ja ministeri sai minultaa sympatiat, eli ei aina pidä olla naama peruslukemilla.

Se, mitä minä paljon ihmettelin, eli mahtavatkohan edustajat lukea yhtään päivän lehtiä, tai kuunnella uutisia radiosta ja televisiosta. Se miksi näin sanon, kun monta kertaa kysyivät asiaa, joihin minäkin osasin jo antaa vastauksen. Eikä kyse ollut mistään mielipidekysyksestä, vaan ihan puhtaasta asiatiedosta.

Jos vielä saan mainita, niin kovasti rennosti ne edustajat esiintyvät. Kuka puhuu kädet taskussa, kuka tavaa kännykkää ja kuka lähtee kesken pois.Täytyy vielä mainita ja antaa kehuja, muutama edustaja kumarsi puhemiehelle pois lähtiessään ja esiintyi muutenkin perin tyylikkäästi.

Conit verkkoon osa 1: Tuttuja ja uusia haasteita

Koronaviruksen sulku yleisötapahtumille mahtui joillekin riskikartoitusten listoille, mutta eipä sitä kukaan vakavasti ottanut etukäteen. Tilanteen iskiessä minä ja monet muut tapahtumien järjestäjät pyrimme toimimaan parhaamme mukaan ja opimme siinä yhteydessä myös paljon sellaisista asioista, joiden emme kuvitelleet kuuluvan asiaan. Asiat, kuten viestintä ja raha olivat tuttuja, kun taas ihmisen mielen toiminta yllätti monet.

Tunnetut haasteet

Jotkut haasteista olivat paremmin tunnettuja jo ennalta. Tapahtuman peruuntuminen erinäisistä syistä on asia, johon on tutustuttu jo monelta osin. Raha-asioista on myös vaikea tiivistää yhtä parasta neuvoa, sillä se vaihtelee niin hurjasti tapahtuman luonteesta toiseen. En pyri suinkaan vähättelemään näitä ongelmia, mutta niiden käsittelyssä on melko vähän pandemiakriisille ominaisia osia. Kriisille ominaisia osia puolestaan käsittelen tarkemmin myöhemmässä kohdassa.

Myös viestinnän opeissa oli paljon tuttua. Monia harjoiteltuja kriisiviestinnän varautumisoppeja on käytettävissä nyt ja niihin nojaamalla voi pärjätä huonoista uutisista hieman vähemmällä. Ehkäpä eniten kertausta kaivannut asia on muistuttaa viestinnän selkeydestä. Tiedotteessa lipsuu etenkin tällaisena aikana herkästi sivuraiteille, kun oleellista on kertoa mitä nyt tapahtuu. Taustatarinoita voi availla sitten blogeissa tai nettikeskusteluissa, mutta tiedotteessa on hyvä päästä suoraan asiaan.

Verkkolähetysten toteuttaminen sinänsä on myös tuttu laji, mutta sen pelisäännöt muuttuvat kummasti pandemian alla. Perinteisessä verkkolähetyksessä sisältö tulee itse tapahtumapaikalta, kamerat ovat salissa keskellä yleisöä. Kamera on toki kamera ja mikrofoni on mikrofoni, mutta puitteiden täydellinen muutos vaikuttaa asiaan uusilla ja yllättävillä tavoilla. Mikäli nettitapahtuman tarkoitus on lähinnä paikata peruuntuneen tapahtuman tunnelmaa, on usein myös budjetti pieni murto-osa aiemmasta. Haaste on siis osin tuttu, mutta osin seilataan täysin uusilla vesillä.

Ihmisen mieli

Psykologiaa tuntevat ovat olleet kovassa kysynnässä eri medioissa pandemiakriisin aikana. En tokikaan lähde kisaamaan heidän kanssa tunteiden ymmärtämisestä, mutta havainnoista voin puhua. Kun ensimmäiset tapahtumien peruuntumiset tulivat julki, into tehdä korvaavaa toimintaa verkossa oli suurta. Ihmisten halu auttaa ja tehdä hyvää kriisin keskellä on otettu vastaan riemulla. Tunteiden todellisuus on kuitenkin vallannut ihmisiä nopeasti, jonka myötä lukuisia verkkotempauksia on jäänyt tekemättä tai myöhästynyt. Tämä on varmasti suurin ja tärkein oppimäärä mitä yleisötapahtuman järjestäjä on pandemiasta saanut ja siitä jää opittavaa tulevaankin.

Epätietoisuus ohjaa ihmistä. Se saa ihmisen käpertymään kotiinsa ja vie voimat inspiraatiolta. Se on täysin luonnollista, eikä se korjaannu käskemällä. Omalta osaltani voin todeta, että jouduin melko rajusti pakottamaan itseni verkkotapahtumien tekoon, saati sitten tämän kirjoittamiseen. En muista koskaan inspiraation olleen näin hukassa. En selvästikään ole yksin. Ihmiset ovat väsyneitä ja keskittymiskyky kohdistuu vain selviytymiseen, ei elämiseen. Tästä epätoivon suosta on kuitenkin mahdollista päästä eteenpäin ymmärtämällä, että epätietoisuus on sen keskiössä. Mitä enemmän voit täyttää tyhjiötä selvillä suuntamerkeillä, sitä tehokkaammin viet tilaa epätietoisuudelta. Kun voit näyttää selkeitä suuntamerkkejä, annat ihmisille mahdollisuuden kulkea niitä pitkin.

”Tehdään jotain kivaa netissä” on todella kaunis ajatus, mutta kovin monelle liian epämääräinen. Katsokaamme siis vaihtoehtoja.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: sarjan esittely
>>> seuraava osa: korvike vai vaihtoehto?

Blogisarja alkaa: conit verkkoon

Conit verkkoon

Moi, olen Kyuu ja olen vuodesta 1998 alkaen harrastanut erinäisten yleisötapahtumien eli kansankielellä conien (con = convention = yleisötapahtuma) järjestämistä sekä monenlaisia vapaaehtoistöitä niissä. Ensi kertaa harrastuksen aloituksen jälkeen olen pitänyt touhusta taukoa koronakriisin suljettua yleisötapahtumat. Toisaalta samaisen kriisin myötä olen ryhtynyt toteuttamaan tapahtumia verkossa ja olen oppinut siinä yhteydessä aiheesta yhtä sun toista.

Juttua piisaa

Tämä on blogisarja, jossa käsittelen näitä oppeja ja havaintoja. Aloitan ensin vähän kokoamalla haasteita ja pohtimalla ihmisten mielialojen vaikutusta. Sitten katsotaan nettitapahtuman rungon tekemistä, puntaroidaan taloutta, etsitään vaihtoehtoisia ajatusmalleja, kerrataan tekniikan perusteita ja muistutetaan turvallisuudesta.

Juttu on jaettu kuuteen varsinaiseen osaan ja julkaisen niitä joka toinen päivä. Uuden varsinaisen jutun lisäksi on tämä avaus sekä lopussa kertaus. Ensimmäisen varsinaisen osan julkaisen kuitenkin heti tämän esittelyn perään. Lisään tähän pääartikkeliin linkit jokaiseen osaan sitä myötä, kun niitä ilmestyy ja laitan myös edellisen osan perään linkin seuraavaan sen ilmestyttyä. Jos paljon tulee kysymyksiä tai ideoita kentältä, voi osia olla lopulta enemmänkin.

Kiitokset

Esitän jo alkuvaiheessa kiitokset Katariina Pirttijärvelle erityisesti turvallisuutta koskevien kohtien avustamisesta ja tunnustan myös pari muuta ajatusta lainanneeni hänen pohdiskeluistaan. Toinen kiitos menee Tero Nybackalle vastaavasti tekniikan osalta, sillä hänen avulla on tullut opittua jos jokunen uusi lähestymiskulma sille puolen. Kolmantena mainittakoon Esa Knaapi, joka auttoi ihmisten mieltä käsittelevän kohdan kanssa. Iso joukko erityisesti Tracon-, Tampere Kuplii-, Finncon- ja AMV.fi-tapahtumien järjestäjiä saa myös tässä yhteydessä kiitokset inspiraatiosta ja hyvästä seurasta.

Kommentit ja kysymykset

Laita kommentteja ja kysymyksiä minkä vaan blogisarjan osan jatkeeksi. Kommentointi ei edellytä rekisteröitymistä. Viestintää voi harjoittaa myös Twitterissä tai sähköpostilla kyuu(ät)tamperekuplii.fi

Mutta, mennäänpä asiaan.

>>> Osa 1: Tuttuja ja uusia haasteita
>>> Osa 2: Korvike vai vaihtoehto?
>>> Osa 3: Raha
>>> Osa 4: Uusia mahdollisuuksia: missä, mitä
>>> Osa 5: Uusia mahdollisuuksia: kenelle, miten, kuka
>>> Osa 6: Tekniikka
>>> Osa 7: Tekniikka jatkuu
>>> Osa 8: Turvallisuus
>>> Osa 9: Kertaus

 

Koko blogisarja tulee ladattavaksi PDF-tiedostona 7.6.2020. Linkki lisätään myös tähän.

Ahneus sen kuin kasvaa

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006508451.html

”Yrittäjä Tiina Jylhän The Look Medical Care -yhtiö aikoo nostaa Huoltovarmuuskeskusta vastaan kanteen maskikauppojen takia. Korvauksena menetetystä katteesta Jylhän yhtiö on vaatinut keskukselta vajaata kolmea miljoonaa euroa.”

Kauppaa tehtiin väärenneytyillä sertifikaateilla, mutta se ei tunnu haittaavan.

Sinänsä ei yllätä, kun juristina huseeraa ammattimainen talousrikollinen…

Kaksi Mannerheim ristin ritaria.

Olen eläissäni ja henkilökohtaisesti tuntenut kaksi Mannerheim ristin ritaria;  Einar Schadewiz  ja Toivo Honkaniemi, ensin mainitun ampumakilpailuissa, 1967 vielä KymJp: komppanianvääpelinä sittemmin jo eläköityneenä.  Toinen oli Toivo Honkaniemi kapt evp Lahdessa. Molemmat mestariluokan ampujia. Topin poika palveli kapteenina samassa joukko-osastossa kanssani.

Niin vaatimattomia miehiä molemmat ritarit olivat, etteivät koskaan sota-asioista puhuneet, eivät edes maininneet.

Molemmat olivat sodissa ansioituneita, vaan eivät ansioistaan ja korkeasta kunniamerkistään koskaan henkilökohtaisesti maininneet. Olivat ja elivät kuten kaikki muutkin.

Kumpikaan ei eläkkeelle siirtymisensä jälkeen sotilaspukua, saatikka kunniamerkkejä,  päälleen pukeneet; se oli heille mennyttä aikaa ja sitä se jouti ollakkin. Kunnioitan tämäntyyppisiä todellisia sankareita.

On kiitoksen paikka.

Marinilta suuri kiitos, lähtee Katrin kepulle, kun he vaati Ay-Antin, siirtämistä ”levolle”.           Antti ei se alistunut, takarivin taaviksi, puhemiehen nuijan otti, kokoomuksen harmiksi.

Kepun Katri Kulmuni se, Saarikkoa kiittelee, päästi hänet nuijan varteen, lapin tyttö hymyilee.          Annika se kyllä tetää, nuija häntä odottaa, kauaa tuskin Katri jatkaa, vasemmiston laulantaa.

Ohisalo kiitoksensa, Aallolle hän osoittaa, koska meni homoklubiin, piiskaan miestä ruotsinmaan.            Köyhyystutkijakaan tuskin,  pitkään johtaa vihreitä, Pekka palaa nuijan varteen, jalkapannan miehenä.

Anderssonska kiitoksensa, duunareille osoittaa, vaikka hänen punalippu, sateenkaarta muistuttaa.         Vasemmistoliitto varmaan, pian muuttuu vihreäks, kommunisti yksin jäävät, Lenin setää ikävä.

Orpo poika kiittää Stubin, laskupäätä paikastaan, Alex joutui tikkatauluks, lapset saivat riemunsa.             Orpon tie on ohrakkeinen, jatkaa nuijan varressa, koska vihree myrkky häntä, vetää yhä puoleensa.

Jussi kiittää kenttäväkee, että päätti Soinin tien, puolue kun meinas muuttuu, siniseksi kuka ties.         Jussi ei se titteleiden, kipee ole ensinkään, kunhan eivät Soinin arvot, tule enään itämään.