Kuukausi: huhtikuu 2020

Kesä tulee ja vasikat kirmaavat kohta laitumilla.
– Moottoritienopeus 140?
Hyödyt ja haitat:
– Moottoritiellä on aina mukana autoja joiden nopeus on 80 km/h.
– Mukana liikenteessä on autoja joiden ajettavuus ei riitä yli 80 km/h nopeuteen.
– Mukana on aina kuskeja ajamassa joiden taito ei yllä korkeille nopeuksille.
– Ohitukset lisääntyisivät.
– Kaistanvaihto vaarantuisi nykyisestä.
– Hyötynäkökulma Tapere-Hesa välillä säästyisi matka-ajasta 5 – 10 minuuttia.
– Haittana korkeammat päästöt ja korkeampi polttoaineen kulutus.
– Kolarin sattuessa ei ehkä jäisi raajarikoksi?
On harakalla miettimistä – monta vaaraa ompi liikenteessä?
En kannata korkeampia nopeuksia
– sensijaan kannatan kaikille 90 km/h sallittua nopeutta jolloin ohitukset olisivat lähes tarpeettomia!

 

 

Moitin usein kärkevästi iltapäivä – ja muuta lehdistöä. Kuitenkin media tuo esille myös sellaisia asioita jotka muuten jäisivät ehkä kansalta pimentoon. Siitä kiitokset lehdistölle jotka jaksavat kaivaa monia tärkeitä asioita luettavaksemme.

 

Kun iltapäivälehdet uutisoivat Business Finlandin jakamista rahoista ja keille rahaa oli myönnetty, alkoi kansan niskakarvat pörhistyä. Yhdelle jos toiselle jatkuvasti television ja muun median kautta esillä oleville ”julkkiksille” oli annettu myönteisiä päätöksiä, jopa 100 000 euroon saakka.

 

Kansalaiset hieraisivat silmiään ja huulet pyöreinä ihmettelivät, miksi juuri heille? En ihmettele ärsytyskynnyksen nousua. Nämä samat jotka myönteisen päätöksen saivat, pyörivät illasta toiseen eri kanavien ohjelmissa, eivätkä varmaan ole tyhjätaskuja. Ja kun vielä lehdistö tekee jatkuvalla syötöllä heidän kaukomaille suunnatuista lomista juttuja, esittelevät luksustalojaan jne., ei ole kumma jos monilla ns. keitti yli.

 

Mistä kuitenkin lopulta on kysymys? Kateudestako? En kateuteen usko. Ennemmin uskon ihmisten oikeudenmukaisuuden tajuun. Minulla ei ole tietoa, ketkä kärkkäimmin ovat arvostelleet epäoikeudenmukaista rahan jakoa? Voisiko olla, että ns. kehäkolmosen ulkopuolelta on tullut eniten kriittistä palautetta?

 

Aprikoin kuinka pienissä – ja keskisuurissa kunnissa ja kaupungeissa ihmiset tuntevat toisensa kohtuullisen hyvin. Tunnemme oman kuntamme pieni ja – keskisuuret yrittäjät. Heitä on monenmoisia. Maanrakennus, metallialan, rakennuspuolen, hierojia, kampaajia, ravintolanpitäjiä, kauppiaita ja mitä muita heitä onkaan.

 

Juuri näille korona iski päin korvia. Laskut pitäisi hoitaa, työntekijöiden palkat, kiinteät kulut ym. Mitä he saivat? Muutamia tonneja!! Näitä ihmisiä me tunnemme omissa kunnissamme. Heistä me kannamme myös huolta. Nämä ihmiset ovat yhteiskunnan raatajia. Tekevät kohtuuttoman pitkiä päiviä. Eivät pidä lomia. Heistä ei tehdä juttuja lehtiin.

 

Myös suuryritysten mahdolliset osingonjaot aiheuttivat/aiheuttaa suuttumusta. Palkkaneuvotteluissa työnantajat puhuvat maltillisista korotuksista, vedoten yritysten kerryttävän puskurirahaa huonojen päivien varalle. Missä ne rahat nyt ovat? Eikö olisi osingonjakojen sijaan kannattanut satsata nekin rahat näihin puskurirahastoihin?

 

Siksi kansan suuttumus on aiheellinen. Vaikka tiedämme sen valtavan paineen alla missä vastuulliset henkilöt toimivat yhteiskunnan pyörittämisessä ja virheitä tulee, silti rahanjaon paljastuminen kaikelle kansalle ja reagoinnit siihen ovat ymmärrettäviä.

 

En kuitenkaan halua vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkilaisyrittäjien kesken. Yhtä lailla siellä pienyrittäjät kärvistelevät omien yritysten olemassa olojensa puolesta. Isoissa metropoleissa ei kuitenkaan ole sellaista yhteisöllisyyttä kuin meidän maaseutukunnissa. Selvää on kuinka myös eri aloilla olevat, nyt lomautetut tai irtisanotut työntekijät suhtautuvat epäilyihin, että osinkoja edelleen tullaan jakamaan. Voi olla, että ammuin ihan ”metsään” kritiikin antajista, mutta noin voisin kuvitella käyneen. Toki eri poliittiset ryhmittymät myös hyödynsivät rahajaon epäkohtaa.

 

Korjausliikkeitä aiotaan tehdä ja hyvä niin. Se mikä huoli on edelleen olemassa miten käy koronan jälkeen? Tehdäänkö taas uusjako, jossa jyvät erotellaan akanoista. Kaikesta leikataan, konkurssiaalto pyyhkii yli maan. Toiset taas jatkavat niin kuin ennenkin.

Kai tuo lopun synkistely kaipaa myös piristystä: Äskeisestä työntekijöiden ja työnantajien pohdinnasta tuli mieleen eräs tapaus. Yhdessä paitatehtaassa syntyi palkkariita. Silloin olivat työntekijät ja työnjohto napit vastakkain.

 

Laitetaan nyt kaupan päälle vielä toinen tarina:

Paljon oli kuulemma konsultteja jotka saivat rahaa Business Finlandilta. Eräässä firmassa meni vähän huonosti. Johtaja tuli pääluottamusmiehen puheille: Mitä luulet, kutsuntaako konsultti paikalle vai sotketaanko asiat itse.

En tiedä mitä Mengele olisi ollut mieltä länsinaapurissa käynnissä olevasta ihmiskokeesta. Aika hurjaa on meininki siellä. Prioirisoidaan  jo nyt kuka saa hoitoa ja kuka ei. Eikä pahinta olla edes vielä nähty.

Well, popcornit esiin ja seuraillaan tätä järjettömyyttä…

”Tilanne on äärimmäinen” – Tukholman sairaan­hoidon johtaja pelkää henkilö­kunnan voimien loppuvan https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006488053.html

 

 

Nukuin pommiin. Normaalisti nousen jo kuudelta. Nyt heräsin seinäkellon moikinaan tasan seitsemältä. Huono omatunto viilsi mieltä, kun lukijani ovat jo tunnin odotelleet uutta päivitystä. Ja taas unet veivät mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Tällä kertaa unessa oli mukana Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki, mutta ei siitä sen enempää. Ei kuitenkaan huonossa ”valossa” ollut unessa.

 

Jostain syystä lauantai on minulle viikon mukavin päivä. Vaikka en ole enää työelämässä ja korona rajoittaa tekemisiä, on lauantaissa jotain jolle muut viikonpäivät eivät vedä vertoja. Maalla lapsena oli saunapäivä aina lauantaisin ja siitä lähtien näihin päiviin asti tapa on säilynyt.

 

Olin sitä ikäluokkaa, jolloin lauantaisin käytiin koulussa aamupäivisin. Sen muistan, kuinka oli vastenmielistä mennä silloin kouluun. Kesälauantait kyllä korvasivat sitten monenkertaisesti nuo koulupäivät. Vieläkin aistin saunan piipuista nousevan savun tuoksun. Koivikossa käytiin tekemässä saunavastat – voi sitä uuden vastan tuoksua. Kyläläiset kylpivät viikon liat ja pölyt pois saunoissaan. Lauantai iltapäivisin oli leppoisat tunnelmat.

 

Palataan tähän päivään. Käytiin rannassa. Kalliojärvi oli jäässä. Pientä sulaa rannoilla. Jään reunalla tepasteli västäräkki. Keinussa istuimme. Minua alkoi selästä kutittaa. Mirjam kysyi, miksi raavit itseäsi. Siksi, että minä olen ainoa joka tietää mistä kutittaa.

 

Saunan lauteilla äimistelimme edelleen USA: n presidentin puheita. Siitä sain idean. Pitäisi lähettää Trumpille viesti eräästä virus testimahdollisuudesta. Otetaan sirkuksesta tulennielijä ja tartutetaan häneen korona virus. Sitten vain laitetaan tulennielijä töihin ja katsotaan minkälaisen äkkilähdön virus saa. Jos koe onnistuu, sen jälkeen amerikkalaiset opettelevat tulennielijöiksi.

 

Korona uutisia:

• YLE: n Ykkösaamussa THL: n Mika Salminen kertoi tautihuipun tulevan vasta syyskuussa. Immunologian professori Seppo Meri taas kertoi Ilta-Sanomissa huipun tulevan aikaisemmin. Laitetaan arviot puoliksi, niin silloin tautihuippu olisi n. heinäkuun lopulla.
• uutiset hoivalaitosten kuolemista vetää mielen matalaksi. Omaiset eivät voi viettää viimeisiä hetkiä rakkaidensa vierellä. Olen sanaton.
• korona niittää satoa ympäri maailmaa. Soditaanko enää missään? Uutiset eivät ainakaan kerro. Saadaanko koronan avulla aseet maailmasta vaiennettua lopullisesti? Sitä toivon sydämestäni.

 

Seuraava päiväkirjamerkinnän aion taas vaihteeksi tehdä yhdestä aiheesta. Avustusrahojen jakamisesta on noussut iso kohu ja mielestäni aiheesta. En lähde syyttelemään, en ole asiantuntija, enkä tiedä millaisen paineen alla päätöksiä tehtäessä oltiin. Pohdin miksi rahanjako suututti suomalaiset.

 

Urheilukevennys: Jääkiekon huippuvalmentaja Hannu Jortikalta kysyttiin tulisiko jääkiekkoliigassa vähentää joukkueiden määrää? Ehdottomasti tuumasi Jortikka, sillä silloin ei kenenkään tarvitsisi jäädä viimeiseksi.

”MORE rumors claim Kim Jong Un is dead: China-backed journalist claims North Korean dictator has died while Japanese report says dictator is in a vegetative state”

Lähde:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-8256791/China-sends-medics-North-Korea-amid-claims-Japanese-media-Kim-Jong-vegetative-state.html

Jos näin on niin kuka tulee tilalle… sisko… vai ottaako kenraalit vallan. Sekä se että kuinka pahasti koronavirus oikeasti runtelee Kommunismin kotia Pohjois-Koreassa.

Sieltä voi kohta auveta helvetinportit.

Yhdysvaltojen Presidentti on diktaattori Kimin parhaita tovereita, kuinka Yhdysvallat toimii jos Pohjois-Korea hyökkää kaaoksessa Etelä-Koreaan, luultavasti sisäpolitiikkaan mieltynyt Trump vetää joukkonsa pois Etelä-Koreasta.

Katsotaan missä mennään ja pitääkö tämä uutinen kutinsa. Oudoksi menee…

Koronavirus ei ole sattumaa. Eräiden lähteiden mukaan se on niitannut hengiltä viime vuonna jo satoja tuhansia kiinalaisia. Se on ollut oman maan koekentällä…

Nyt se virus riehuu maailmassa, joka paikassa. Samaan aikaan Kiina saa kiinni enemmän ja enemmän maailmanvallasta.

Trump on ajanut oman maansa tilanteeseen jossa se ei enää määrää rajojensa ulkopuolella vaan pyrkii hoitamaan oman sisäpolitiikan, ei mitään muuta.

Putin painii tulevan vallankumouksen pimeydessä.

Ainut maa josta tulee meidän kaikkien ”Niket”, ”älykännykät”, ”tietokoneet” ja kaikki mahdollinen on Kommunistinen Kiina.

Ja sitä herraa on kuuleminen.

Jokainen porvari nuolee rahan tähden Kiinaa vaikka mitä mieltä olisivat näilläkin blogeilla.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/818b180f-ef88-4a4c-8cf7-1d0236432516

”Kiinan avustuslennot ovat tuoneet hengityssuojaimia, testivälineitä ja terveydenhuollon suojavaatteita Italiaan, Espanjaan, Filippiineille, Sri Lankaan ja useisiin Afrikan maihin.

Epidemiassa jo kouliintuneet lääkärit saapuivat helpottamaan lombardialaiskollegojen työtaakkaa, ja kiinalaiset tiedotusvälineet pitivät huolen, että vastaanottotahojen runsaat kiitokset levisivät ympäri maailman.

– Kiina koettaa muuttaa tarinaa niin, että se nähtäisiin ratkaisijana” (IL)

(Kuva: New York Times)

 

Ihminen on aika kummallinen otus, mietiskelen usein.

Toiset haluavat käydä työssä, tulla toimeen ja elättää perhe.

Jotkut haluavat enemmän. Haluaa rikastua. Ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Tässä ei kai ole mitään omituista?

Mutta että näin oli Neuvostoliitossakin.

Jätän ihan omaan arvoonsa Suomen valtamedian jatkuvan propagandan siitä, ettei Neuvostoliitossa ollut mitään mitä ostaa.

Eikä sitä Neuvostoliitossa asuvat ja elävät tienneetkään, en minäkään, vaikka asuin siellä.

Jotkut Neuvostoliitossa harjoittivat bisnestä, omaa bisnestä, kuten sanoin, ostivat halvalla (tai varastivat, kuten kapitalismissakin) ja myivät kalliilla. Heistä oli kiva käydä ravintoloissa, kalliisssa ravintoloissa, juoda shamppanjaa ja syödä mustaa kaviaaria. Se oli mahdollista Neuvostoliitossa.

Myönnän itsekin monesti käyneeni hienoissa ravintoloissa, join shampanjaa ja söin mielin määrin mustaa kaviaaria.

Suomessa ei rahani siihen riittäneet, vaikka työssä kävin.

Hedelmät olivat Suomessa kalliita, mutta Neuvostoliitossa söin niitä, paljon. Myös hedelmiä, joita Suomessa ei ainakaan siihen aikaan ollut ollenkaan. Erilaisia meren eläviä, joista en Suomessa ollut kuullutkaan, saati nähnyt.

Neuvostoliitto hajottettiin 1991, eli tämä kaikki ennen sitä, myös minun asumiseni Neuvostoliitossa.

Kuljin taksilla Neuvostoliitossa aika paljon, johon Suomessa ei minulla ollut varaa, kuten ei nykyäänkään.

Harrastin tuolloin intohimoisesti valokuvausta, ja alan liikkeitä Neuvostoliitossa oli paljon. Alan tavaraa hyllyt väärällään, ja hinta tuotteilla minimaalinen. Opin tekemään eli kehittämään valokuvani itse. Neuvostoliitossa se oli ihan helposti mahdollista.

Otin paljon kuvia Moskovasta, ihmisistä, elämästä.

Elämä soljui omaa latuaan, ihmiset olivat rauhallisia ja onnellisia. Moskovajoen rannalla kesäisin oli ihanaa pulahtaa jokeen, ihmisiä oli paljon ja jäätelöä kului sitäkin enemmän.

Joka ainoalla ihmisellä oli asunto ja työtä. Se oli kirjattu perustuslakiin,  jo 1934, ja siitä pidettiin kiinni. Ihmisiä ei kannustettu omaan autoon, mutta lähes jokainen Neuvostoihminen sellaisen halusi.

Miksi? Vaikka julkinen liikenne oli todella halpaa ja kattavaa? Siksi, että Neuvostoihmisellä oli ostovoimaa, ja kaupoissa mitä ostaa.

Niin paljon oli ostettavaa, että Neuvostoliitossa oli tämä loinen porukka, joka osti halvalla ja myi kalliilla,  mahdollisti oman leveän elämän.

Heitä ei ollut paljon, mutta heitä oli kuitenkin. He myös haaveilivat kapitalismista,  jossa saisivat tehdä sitä vapaasti, jota yhteiskunnan perustuslaki suojelee.

Vähäinen määrä, määrätietoinen pieni määrä Neuvostoliiton ihmisiä saivat aikaan lopulta Neuvostoliiton tuhon. He halusivat kapitalismia, ja sen lopulta saivat.

Se oli itseasiassa varsin helppoa.

Suurin osa Neuvostoihmisistä halusivat vain olla rauhassa, tehdä työtä ja elättää perheensä.

Ei muuta. He eivät olleet varsinaisesti mitään mieltä, eivät seuranneet politiikkaa, eivätkä ottaneet kantaa.

Siitäkin huolimatta, että Neuvostopropaganda oli jokapäiväistä.

Kommunistinen puolue oli itsessään irti Neuvostoarjesta, irti Neuvostoihmisen arjesta ja sen tarpeista , ja toisaalta kommunistiseen puolueeseen oli pesiytynyt niitä, jotka halusivat ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Itseasiassa kaikki oli helppoa. Hajottaa Neuvostoliitto.

Kommunistinen puolue ei ollut ajantasalla…

Oli puoli yhdestä vähän päälle 6.00 illalla mikä lienee operaattorin vika mutta katkos oli valtakunnan tasolla

Vielä en saanut toista konetta pelittään mutta saan senkin toimiin kunhan ehdin

Melkoisen pitkään kesti kuitenkin katkos seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006487065.html

”– Sinun täytyy sanoa ei potilaille, jotka tarvitsevat hengityskonetta ja joiden kohdalla siitä ei tavallisesti edes keskusteltaisi: 60-70-vuotiaille, joilla sairaudet ovat melko lieviä, sanoo yksi lääkäreistä DN:lle.

Hänen mukaansa osaston hoitajat itkevät tilanteen vuoksi.

– Minä ja monet työtoverini voimme pahoin joutuessamme katsomaan ihmisten kuolevan silmiemme edessä, tietäessämme, että heillä olisi ollut kohtalainen mahdollisuus selvitä, jos he olisivat saaneet tehohoitoa. Tämä tapahtuu useita kertoja päivässä, sanoo toinen lääkäri.”

Ruotsissa siis päätettiin mennä talous edellä ja asetettiin priorisointiehdot hoitamiselle.

Potilas, joka voisi selviytyä, ei pääse tehohoitoon, vaikka koneita on vapaana.

Siinä on etiikka kohdallaan.