Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kas kummaa, kun koronavirus riehuu Venäjällä ja muuallakin, alkaa *tapahtumaan* mm tälläisiä iskuja.
Katsoisin taas isolla kartalla tätä, en vain pienenä konfliktina.
Kohta voidaan syyttää mm Suomea iskusta…ja alkaa vaatimaan jotain turvallisuuden saamiseksi…
Terrori-isku estettiin vain noin 150 kilometriä Suomen rajasta – erikoisjoukot ampuivat epäillyn https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006464687.html
Tässä muuten nähdään hyvin kuinka eräät maat ei välitä kansalaisistaan,,, Yhdysvallat, Venäjä, Valko-Venäjä, Ruotsi…
Näille tärkeintä on RAHA.
Alleviivaan tässä sitä että isänmaallisena kansalaisena arvostan enemmän Suomen linjaa ja varsinkin Presidentti Niinistön kantaa jossa ihmishenki menee RAHAN ohi.
Eli kaikki jotka puhuu nyt Suomessa vain rahan puolesta ovat epäisänmaallista ainesta.
Tuli sitten laitettua tuonne jään kanttiin 30m 8mm verkonpätkä, kuoreet mielessä.
Yllätys oli melkoinen kun nostin verkon; muikkua. Kuorettakin, se nimittäin liikkuu tuon sulavan jään reunan tuntumissa, ei tosin paljon. Punnitsin molemmat kalat. Muikkua 1,5kg ja kuoretta n 1kg. Merkillistä, ettei ainuttakaan särkeä eikä ahventa. Laitoin puhkomisen jälkeen savuun. Kalat olivat tuommoisia 8 – 10 mm, siis parhaan kokoisia.
En ole aiemmin saanut muikkua tähän aikaan vuodesta ja muikun kokokin kertoo, että uusi vuosiluokka on tulollaan pyyntikokoon.
Tänä aamuna kun leivälle laittelin kalavainaita; ah mikä maku ja hieman tuoretta tilliä lisukkeeksi. Kyllä kalpenevat kaiken maailman makkarat ja muut leikkeleet.
Kännykällä ei tällaisen työmiehen kouran omaavan kannattasi virheitä kirjoitella ( kommentti heti: älkää sitten saivarrelko itse kirjoituksesta).
Tablettiin en koske, se on kaikin puolin hankala, aina väärässä paikassa , aina vähän latausta, huono mukana pidettävä- kelvoton peli minulle.
Läppärin tai tietokoneen näppäimet ovat ihmiselle tarkoitettu fyysinen, toimiva kokonaisuus työasemineen ja ruudusta näkee jo puolisokeakin. Ja sillä voi tehdä miellyttävästi muutakin, kuunnella ja katsella hyvälaatuisesti sekä tulostaa. Ja se pysyy paikallaan.
En keskity nyt muiden härveleiden etuihin ja haittoihin.
Läppärini on HP ja muut Samsung
Hyvää lauantaita ystävät ja lukijat – ei taida monillakaan tuntua viikonloppu siltä ajalta, kuin ennen koronaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, emme ole yksin, suomalaiset viettävät kautta maan erilaista saunapäivää. Kyllä se vasta vielä lauteilla viuhuu ja kiuas kihisee, uskokaa pois.
Tiedättekö mitä? Eilen muistin ostaa sen kaalin joka edellisellä kauppareissulla unohtui. Nyt sain herkullista kaalilaatikkoa ja kaiken kruunasi tuoreet sämpylät. Kai tämän verran sallitaan leuhkiminen.
Katsoin Ilta-Sanomista eri kuntien korona tartuntoja. Kihniön kohdalla oli pelkkää viivaa. Huomasin selatessani kuntia läpi, että pienissä kunnissa oli tähän asti vältytty koronalta. Aamulla kaupan aulassa juttelin tutun miehen kanssa, hänen siinä pestessä käsiä. Totesimme yksissä tuumin, kun otamme me kaikki koronaa vastaan annetut ohjeet ja kehotukset vakavasti, silloin aina riski pienenee.
Ravintolat sulkeutuvat ensi yönä. Hätäkeinona selviytymiseen on alettu valmistaa ruokia kotiin vietäviksi. Aloin miettiä, eikö tuota pitäisi hyödyntää pienissä kunnissa joissa ihmisiä asuu syrjäkylillä? Kaupat toimittaisivat ruokia kotiin tuotuina annettujen listojen mukaan. Mielestäni meillä toinen kauppias näin tekee nyt koronan aikana, mutta voisiko olla ideaa jatkaa sitä pysyvästi?
Korona uutisia:
Niin lupasinko eilen runon? No laitetaan nyt sitten, kevennys tosin jää pois: Lintujen elämää
mustarastas saapunut
pomppii pihamaalla
kissa vaanii takapuolta heiluttaen
laskee matkaa saaliiseen
liian pitkä
luovuttaa
harakka seurannut tilannetta
liiterin harjalla
joutsenet lentävät yli
ulisevat äänekkäästi
kissalla häntä paksuna
säikähdyksestä
tiainen tepastelee pihan poikki
hakee navetasta tuhkaämpärin
lintujen keväiset toimet ovat tavoittaneet
aseman perukan
Ei siitä kahta sanaa, Ruotsi on töpännyt pahasti, toistuvasti ja tällä kertaa hengenvaarallisesti. Varautumisesta luovuttiin ja työnnettiin pää pensaaseen, kaikesta asiantuntijakritiikistä huolimatta, vuosikymmenten ajan. He varmasti ottavat tästä opikseen, mutta sitä ennen pitää katsoa voimmeko auttaa.
Hyväntahtoinen höpsö on hyväntahtoinen
Ruotsin politiikka jos jossakin aiheessa on vuosien ajan ollut ”hyväntahtoisen kylähullun” toimintaa. Jokainen järjenkäyttöön myöntyvästi suhtautuva on nähnyt heidän koulutuksen, terveydenhuollon, asuntopolitiikan ja inhimillisen vastuun alasajon. Heidän suhtautuminen tutkittuun tietoon on surkeampaa kuin mihin Trump, Bolsonaro ja Johnson pystyisivät yhdessä. He ovat olleet välinpitämättömiä kotimaassaan, mutta silti aina valmiita sotkeutumaan toisten maiden sisäpolitiikkaan. He eivät kuitenkaan ole tehneet tätä ilkeyttään, vaan lähinnä humaltuneena omaan historialliseen hyvyyteensä. Ruotsi on ollut erittäin hyvä maa, mutta pelkä historian aate ei kanna nykypäivän taakkaa.
Suomi lienee nyt paremmassa asemassa globaalin kriisin kanssa ja on jo pieniä merkkejä siitä, että maamme ongelmat ovat tasaantumassa. Emme ole päässeet yli, mutta pärjäämme tyydyttävästi. Kun katsotaan se, mitä Suomi tarvitsee itse, voimme katsoa mitä jää viivan alle. Uskoakseni pystymme tarjoamaan Ruotsille nyt ainakin jonkin verran apua ja sitä pitää tarjota, ei siitä kahta sanaa. Vaikka maidemme historia onkin verinen ja ikävä, he ovat kuitenkin naapureita ja jos naapuri voi huonosti, me voimme huonosti. Emme voisi katsoa itseämme peiliin, jos naapuri kärsii vaikka olisimme voineet auttaa. Se ei sovi suomalaisuuteen, eikä se sovi eurooppalaiseen inhimillisyyteen.
Ruotsi on sotkeutunut Suomen sisäpolitiikkaan aika reilusti pitkän aikaa. Ounastelen, että se vähenee vähitellen tämän myötä. Meidän ei pidä kostaa tekemällä nyt samoin, vaikka tilaisuutta tarjotaan. Meidän tehtävä on auttaa, kaikin mahdollisin tavoin. Jälkipyykki pitää heidän pestä itse yksin, jotta he voivat löytää tien parempaan. Vastataan kun kysytään, mutta ei mennä huutelemaan vieraisiin pöytiin. Meillä on omat maailman muutoksemme tiedossa täällä, joskin uskoakseni lievemmässä muodossa kuin Ruotsilla, saatika Italialla tai Iso-Britannialla. Meillä ei kuitenkaan pitkään aikaan ole varaa besserwisseröidä kenellekään. Oman pyykkimme pesua ei ole vielä aloitettukaan.
Ei naljailua, ei pesua
Ruotsalaisille ihmisille naljailu on mautonta, aiheetonta ja sillä saa vain pahan mielen meille. He kärsivät nyt, vielä meitäkin pahemmin. Kunnioitus toista ihmistä kohtaan on hyvä lääke, jonka voimme itse kukin ojentaa heille. Se ei kuitenkaan tarkoita historian valkopesua. Siitä, mitä on tapahtunut, voimme olla rehellisiä, mutta syyttävää sormea on turha osoittaa yhtä ihmistä päin. Syyllisyyden jakaminen luo vain vihaa ja viha heijastuu aina myös takaisin. Se on viimeinen asia, jota tämä tilanne tarvitsee.
Kuten useampikin tuore lehtiartikkeli muistuttaa, Ruotsi ei ole kärsinyt yhdestäkään suuresta kriisistä moneen sukupolveen. Me olemme. Maassamme on on vielä monia, jotka voivat ymmärtää miten he kärsivät nyt. Emme voi poistaa tautia, mutta voimme osoittaa että toivoon ja inhimillisyyteen voi luottaa pahimpanakin hetkenä. Olemme sen velkaa heille ja itsellemme.
Harva hallitus on viime vuosikymmenin aloittanut taipaleensa näin vaikeissa olosuhteissa kuin nykypäivin.
Harva hallitus ja ministerit ovat saaneet näin paljon ”lokaa niskaansa” kuin nykyinen.
Kieltämättä, tämän vajaan neljän kuukauden jaksoon virheitäkin on tehty; toisaalta, ken jotain tekee, tekee virheitäkin. Virheetön ”heittäköön ensimmäisen kiven”.
Jos tämä foorumi on läpileikkaus suomalaisista, ei oikein hyvältä näytä. Mitähän, jos tämä hallitus olisikin koottu meistä tämän foorumin jäsenistä ja kriittisimmistä kirjoittelijoista?
Arvostakaamme edes vähän hallituksemme työskentelyä, siltikään korrektia arvostelua unohtamatta. Politiikassa usein sanotaan, ken arvostelee, esittäköön paremman vaihtoehdon.
Tuon ylläolevan olisin kirjoittanut samoilla sanoilla puolueista riippumatta. Puolueet ovat puolueita, henkilöt tekevät tekoja ja päätöksiä.
Kirjoitin tänään jutun paikallislehteen. Olin luvannut pidättäytyä valtakunnan politikoinnista korona viruksen ajan. Katsoin, että nyt ei ole aika poliittisille yhteenotoille vaan kannatta keskittyä voittamaan epidemia yksissä tuumin. Kuitenkin se jatkuva nokkiminen koronasta olevia vastuuhenkilöitä kohtaan, sai pyörtämään hetkellisesti päätökseni. Enempää en halua avata, joten se siitä.
Eilen sitten eduskunta keskusteli samasta josta olin keskustellut kunnanjohtajamme kanssa. Eli pienten ja keskisuurten yrittäjien nopeasta avusta, jota byrokratia jarruttaa. Keskustelu oli asiallista ja olen varma eduskunnan yhdessä löytävän keinot auttaa hädässä olevia. On toki tehty jo paljon monin eri tavoin.
Vaihdoimme valtuuston puheenjohtajan Petteri Viinamäen kanssa eilisen päivitykseni tiimoilta muutaman kommentin. Petteri laittoi pari linkkiä josta näkee kuinka USA talous syöksyy rajusti. Työttömyys on ennätyslukemissa, oliko peräti 6,6 miljoonaa työtöntä. En halua pelotella enkä maalta uhkakuvia, ja ehkä on parempi antaa olla, ettei toivottomuus iske kovin syvälle. Viimeistään alkusyksystä tullaan käymään kovaa vääntöä talouspolitiikkamme ja EU: n linjauksista.
Kuten huomaatte, eilisestä ei saa aikaan kuin tylsää tekstiä. Mutta kun tämä on koronapäiväkirja, niin kait siitä on vielä muutamia huomiota laitettava.
Lumentulo ja takatalvi pysäyttivät hetkeksi töiden tekemisen ulkona – ei vaan huvittanut, kuten yhden jutun otsikossa mainittiin. Siivoaminen sisällä vasta myrkkyä onkin. Yritän kuin Uuno Turhapuro selittää kumppanilleni siivoamisen lykkäämistä: Olen niin eläinrakas, etten millään raaskisi luopua sängyn alla olevista villakoirista.
Turhapurosta ja siivoamisesta tulikin mieleeni miten kunnon aviomies osallistuu siivoamiseen? Nostaa jalkansa vaimon imuroidessa.
Laittaisiko huomenna runon jonka tein jo muutamia päiviä sitten kun pihassa oli keväinen tunnelma. Näkkyypähän, kuten Kalle Päätalon eno Kalle tuumasi usein sanoa, laiskansutjakka kun oli.
Talvipakkasilla huoneilman kosteus laskee ilman kostuttamista liian alas. Kun Suomessa tarvitsee lämmittää huoneilmaa, niin se automaattisesti pienentää ilman suhteellista kosteutta. Pienestä huoneilman suhteellisesta kosteudesta on lukuisia haittoja, joita minä en rupea tässä selittämään, enkä edes luettelemaan. Kirjoitan hyvin pitkäaikaisesta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Alkuvuosista en osaa sanoa edes tarkkoja vuosilukuja, puhumattakaan päivämääristä. Oletettavasti 1970-luvun alkupuoliskolla ripustelin lämpöpattereiden kylkiin vesiastioita, että huoneilmaan tulisi lisää kosteutta. Varmaan sekin oli tyhjää parempi.
En osaa sanoa vuosilukua, mutta kerran keksin ilmeisesti jostakin mainoksesta, että on olemassa Ufox-ilmankostutin. Se oli tosiaankin Ufon kaltainen muotoilultaan ja väriltään keltainen. Ostin sellaisen ja olin tyytyväinen kun en mitään tiennyt paremmasta.
Kyseessä oli vettä kuumentava ilmankostutin. Vesisäiliössä oli kuumennusvastus (kuten saunankiukaassa) ja päällä vedenpinnan korkeutta osoittava ”nuppi”.
Ufox kostutti huoneilmaa ihan mukavasti, kunhan kaatoi tarpeeksi usein vesijohtovettä vesisäiliöön.
Pitkäaikaisessa käytössä varsinkin kuumennusvastus ja myös vesisäiliö keräsivät kuitenkin vesijohtovedestä mineraaleja, kuten kalkkia. Ilmanpuhdistimen puhdistaminen ei ollut mielityötäni.
Vuonna 1987 valmistui omakotitalo, jonka olin itse pitkälti suunnitellut. Luonnollisesti suunnittelin myös ilmastoinnin. Ilmastoinnissa oli erikseen tuloilmakoje, poistoilmakoje ja kompressori, jolla talvella lämmitettiin tuloilmaa ja kesähelteillä jäähdytettiin tuloilmaa.
Tuloilmakojeessa oli karkeasuodatin, hienosuodatin, sähkösuodatin, ja ilmankostutin. Kuinka ollakaan päädyin silloin keittävään ilmankostutukseen.
Viimeisenä, ylimpänä, vaiheena ilmastointikojeessa ennen ilmastointikanavia oli keittolevy, jolla oli tavallinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu kattila. Tietysti olin hieman modifioinut kattilaa:
– Kattilassa oli uimurilla ohjattu mikrokytkin, kun pinnankorkeus laski, niin mikrokytkin ohjasi magneettiventtiilin auki;
– Magneettiventtiili puolestaan päästi kattilaan vesijohtovettä kunnes uimurin ohjaama mikrokytkin ohjasi magneettiventtiilin kiinni.
Kostutus toimi varsin hyvin: kaikissa huoneissa oli hyvä ilmankosteus (187 neliömetriä lämmintä alaa).
Mutta, taas ongelmana oli kattilakivi. Vesijohtovedessä oleva kalkki piti aika-ajoin poistaa kattilasta. Taas oli ikävää ylimääräistä tekemistä.
Suuri omakotitalo, suurella tontilla ja suurella puutarhalla, oli hyvä ratkaisu kun oli lapsia. Kun lapset lensivät pesästä rivitalon pätkä oli/on hyvä ratkaisu.
Mutta taas ongelmana oli talvella liian kuiva huoneilma. Käytin aikansa ongelman ratkaisuna suurehkoja vesiastioita lämpöpattereiden päällä. Huoneiden kosteus nousi lähes siedettäväksi, mutta ei hyvälle tasolle. Kippoja piti huuhdella ja täyttää usein.
Veden höyrystäminen kuumentamalla
Kuten yllä on kerrottu sitä keinoa olin jo aiemminkin käyttänyt. Viime talvena laitoin kovimpien pakkasten ajaksi pöydälle keittolevyn, jossa lämpötila oli termostaatilla säädettävissä, ja tietysti kattilan, jossa vesijohtovettä. Sama ongelma oli tietysti kuin ennenkin, eli kattilaan muodostui kattilakiveä.
Ultraäänikostutin
Markkinoilla on ilmankostuttimia, jotka puhaltavat huoneilmaan ultraäänellä pisaroitua vettä – pieniä höyrynä näkyviä vesipisaroita. Ilma kostuu sillä kostuttimella, mutta jos käytetään tavallista kalkkipitoista vesijohtovettä, niin huoneen kaikki pinnat peittyvät nettikirjoitusten mukaan kalkkipölyllä. Jossakin mallissa taisi olla jonkinlainen kalkkisuodatin, jota pitää aika-ajoin vaihtaa. Ei kuulostanut hyvältä ratkaisulta.
Philips HU4813
Kyseistä ilmankostutinta kehuttiin joissakin testeissä hyväksi. Philips kutsuu teknologiaansa hienosti NanoCloud-teknologiaksi. Kostuttimeen imetään ilmaa ja ilmaan lisätään luonnollisella haihdutusmenetelmällä (erikoisesta vedessä olevasta suodattimesta) vesimolekyylejä – sitten kostea ilma puhalletaan ylöspäin kostuttimesta. Ei siis vesipisaroita vaan vesimolekyylejä – ei kalkkia, eikä bakteereja.
Kostutin mittaa ilmankosteutta, näyttää sen numeronäytöllä, ja säätää haluttaessa huoneilman kosteuden asetettuun asetusarvoon – esimerkiksi 50% RH.
Kuulosti hyvältä, joten ostin ensin yhden makuuhuoneeseen. Kun luin käyttöohjeen, niin selvisi, että kostuttimen erikoista suodatinta olisi pitänyt liottaa kerran viikossa yksi tunti vaikkapa sitruunahappovedessä ja huuhdella juoksevalla hanavedellä – taas sen vesijohtovedessä olevan kalkin vuoksi. Uusi suodatin piti ohjeen mukaan ostaa ja vaihtaa kolmen kuukauden välein – eikä se suodatin suinkaan ole halpa, eikä niitä saa hyllystä vaan pitää tilata.
Luova ongelmanratkaisu
Tulevaisuus ei enää kuulostanutkaan hyvältä – läträtä kerran viikossa suotimen kanssa ja silti vaihtaa uusi kolmen kuukauden välein.
Niinpä päätin käyttää ilmankostuttimessa akkuvettä – ostaa viiden litran muovikanistereissa ja kantaa kotiin kauppareissuilla. Jotta huoneilmassa väistämättä oleva pöly ei tukkisi kyseistä kostutussuodatinta laitoin ilmankostuttimen ulkopuolelle ilmanottoaukkojen peitoksi ohuen suodatinkankaan, joka on tarkoitettu tuuletusluukkuihin estämään siitepölyn, katupölyn, jne. tulo sisälle huoneeseen. Minulla oli ennestään sellaista kangasta kahdelta eri valmistajalta. Kangaspala yläreunasta kiinni ilmankostuttimen ulkopintaan ohuella kaksipuolisella teipillä, joten suodatinkangaspalan vaihto on helppoa.
Toinenkin kostutin
Kun ratkaisu osoittautui toimivaksi, ostin toisen kostuttimen olohuonetta ja keittiötä varten.
Seuraava ongelma
Ehkä arvaattekin, että jossakin vaiheessa alkoi kyllästyttämään akkuveden rahtaaminen – karkeasti viisi litraa päivässä, eli vaikkapa joka toinen päivä ostettava 10 litraa akkuvettä. Lauhalla kelillä kuluu vähemmän ja pakkasilla enemmän. Ostin akkuvettä noin 140 litraa.
Kalkkisuodatin?
Entäpä jos suodattaisi itse vesijohtovedestä kalkin pois jonkinlaisella suodattimella? Taas Googlaamaan. Joo, hienoja vedenpuhdistusfilttereitä saisi parilla tonnilla. Ne osaisivat itse elvyttää itsensä ja kalkki menisi viemäriin. Ehkä ei nyt sentään sellaista pelkän ilmankostutuksen vuoksi.
No, löysin halpoja vedenpehmentimiä, niiden väitetään poistavan kalkki vedestä, kuten haluan. Olen tilannut sellaisia ja kun tulevat tutkin poistaako sellainen suodatin aikuisten oikeasti kalkin vedestä. Rupean käyttämään sellaista vettä – ja aika näyttää miten äijän käy. Olen tilannut myös alkuperäisiä Philipsin suotimia ilmankostuttimeen vähintäänkin pitkän tähtäimen varaosiksi.
Olen nyt täyttänyt eräänkin alunalkaen akkuvesipöntön tavallisella vesijohtovedellä – laskettuna sellaisen vedenpehmennyssuotimen lävitse. Aluksi jopa tutkin mikroskoopilla millaista se suodatettu vesi oikein on verrattuna tavalliseen vesijohtoveteen – suodatin näyttää tosiaankin vähentävän vesijohtovedessä olevaa roinaa.
Enpä viitsi enää rahdata polkupyörällä akkuvettä kaupasta ja kostutus toimii.
Limakalvot eivät kuivu, nenä ei mene tukkoon, huulet eivät kuivu, iho ei kuivu. Minun mielestäni elämän laatu on parantunut – eikä tarvitse tapella sen kalkin kanssa esimerkiksi kattilassa vettä haihduttaessa.
Vettä kuluu melkoisesti, mutta tuskin vesi loppuu Suomesta ihan heti.
Olen siten käyttänyt aikaani ja rahaakin huoneilman kostuttamiseen. Minusta se on ollut ja on vaivan arvoista. Kuivaa huoneilmaa en viitsi jatkuvasti hengittää kun siihen ei ole mitään pakkoa.
Eiköhän kosteuden pitäisi olla ainakin 40% RH, mutta tuskin yli 60 % RH. Minulla on nyt makuuhuoneessa noin 44% ja olohuoneessa noin 40%. Jos kostutusta ei olisi niin kosteus menisi jonnekin 20% hujakoille talvella.