Kuukausi: huhtikuu 2020

Jäät melkein sulavat, mutta eivät aivan.

Laituri pitäisi uittaa paikalleen ja kiinnittää rantaan.

Vene pitäisi laskea veteen ja heittää verkot.

Kaikki kiinni siitä jään sulamisesta.

Toivottavasti tällä viikolla.

Sinivuokotkin näkyvät jo kukkivan talon seinustalla.

Tuli sitten runsas viikko, hankittua läppäriin tuo 24″ lisänäyttö. On se vaan vanhan miehen silmille hyvä. Voisin suositella kaikille läppärin omistajille.

Minulla kun tuo työhuoneen ikkuna on tuonne etelä-kaakkoon, osan päivää aurinko haittaa ja pirusti. Nyt ei haittaa kun näyttö on nyt tuolla nurkassa.

Aiemmin olisin, jos joku olisi ehdottanut moista, kommenttini olisi saattanut olla; sopinee  noille nörteille. Vanha mieskin oppii. Kyllä tämä 24″ lisänäyttö on aivan ehdoton.

Suuri ajattelija luonnon ystävä P Linkola on kuollut.
Hän jos kuka oli aito vihreän aatteen kannattaja,
joka eli niinkuin opetti.
AL tänään.

 

 

Eilen oli kaunis keväinen pyhäpäivä. Ei näkynyt virpojia. Lapset ovat kylältä vähentyneet, joten kyseessä ei ollut viruksen pelko. En kyllä ole päässyt perille virpomisen tarkoituksesta. ”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks. Noinko se jotenkin menee? Eli noidutaan vastaanottaja terveeksi? Vinksahtanut mieleni alkoi tietysti pohtia, olisiko tuossa koronan kukistamiseen oiva keino.

 

Tein sitten puusavotta hommia pyhänä. Kuvittelin äitini pilven reunalla heristäneen sormea. Et sie poika uso, et pyhätöil ei oo siunaust. No, savotta onnistui hyvin ja kunto tuntuu nousevan kohinalla. Tuli myös todistettua yksi vanhan kansan sanonta todeksi. Karsin neljä koivua ja keräsin risut isoon kasaan. Ja toden totta, kyllä päivä paistoi myös risukasaan.

 

Viikolla lämpenee ilma kovasti, lumet lähtevät. Niinpä Mirjamin kanssa jo puhuttiin haudoilla käynnistä. Mitä mieltä ystävät olette, joko pian voisi narsissit istuttaa – eikö niiden pitäisi kestää jonkun verran pakkasta, tuumailimme?

 

Hätähousu kun olen, mietin talvikalsareiden ja kesärenkaiden vaihtamista. Renkaiden vaihto säästäisi nastoja ja asvalttia, mutta henkikulta olisi herkemmin katkolla. Kalsareiden vaihto taas helpottaisi tukalaa oloa, mutta polvet ja lantion seutu saattaisivat ottaa itseensä. Suo siellä – vetelä täällä.

 

Eiliseen mahtui myös suru – uutisia. Pitkän linjan poliitikko, sosialidemokraatti Pertti Paasio kuoli. Hän oli niitä harvoja työväenluokkaisia demareita. Myös arvostamani Pentti Linkolan taival päättyi. Pidin häntä kansakunnan herättäjänä, pani ajattelemaan ihmiskuntaa, luontoa ja maapalloa räväkällä tyylillä.

 

Korona tilanne:

• en pidä uutisoinnissa pelottelusta. YLE: n uutiset kertoivat mahdollisesta elintarvikepulasta. Ruoka uhkaa loppua jos viljelijöille ei saada työvoimaa. Jos muutamia satoja työntekijöitä ei saada ulkomailta, niin kärsimme ruokapulasta!! Ihan oikeasti, näin hauraalla pohjallako on meidän elintarviketuotanto?
• Suomalaiset luottavat Marinin hallitukseen korona viruksen hoidossa, uutisoi Helsingin Sanomat. Haluamme näemmä antaa hallitukselle työrauhan, sehän sopii.
• THL: n pääjohtaja Markku Tervahauta kertoi viime viikkojen kehityksen olleen suotuisaa koronan torjunnassa, että voidaan harkita lievennyksiä rajoituksiin. Osoittaa meidän olevan kuuliainen kansa, kun hätä on suurin. Rajoitukset ovat purreet.
• veneilykausi lähenee. Veneitä tervataan ja kunnostetaan talven jäljiltä. Kuinka huolellisia mahtavat veneilijät olla koronan torjunnan suhteen, ettei rannoilta virus keksi uusia ”saaliita”. Totta kai ovat, eivät he halua karanteeniin ja jäädä vaille laineiden liplatusta, meren ja järvien sielun hoitoa.

 

Pitihän se arvata. Otin rappusilla aurinkoa. Tulin sisälle ja ilmantieteenlaitoksen tutkija varoitti Suomen yllä olevasta otsonikadosta. UV – säteily on viikonloppuna tavallista voimakkaampaa. Ja niin kuin ajattelin saavani kunnon annoksen D- vitamiinia. Ota siinä sitten aurinkoa rauhallisin mielin.

 

Kevennys: Minulle sattui ammoisina aikoina pieni väärinkäsitys apteekissa: Päivää. Saisinko matolääkettä? Aikuiselle, kysyi apteekkari? Raavin päätäni sanoen: En oikein tiedä, kuinka vanha se mato on.

Tähän kirjoitukseen innoittajana oli KTP:n lehdessä, työkansan sanomat, juttu, jonka Tomi Mäkinen, KTP:n pääsihteeri on kirjoittanut.

Hän siteeraa ja kirjoittaakin ”penikkataudin” pohjalta(”vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa).

Vaikka ei ehkä ole ihan nappiin mennyt ajoitus, on silti juttu kommunistiselle liikkeelle Suomessa aina ajankohtainen.

En analysoi Tomin juttua, koska se on hyvä. En tiedä onko hän sen ihan itse tehnyt, mutta ei silläkään ole niin väliä.

Sisältö on se tärkein.

Dogmatismi, kaavaoppineisuus on minusta koko kommunistisen liikkeen ongelma.

Tomin kirjoitus on hyvä, mutta miten Tomi näkee oman puolueensa tilan tätä taustaa vasten?

Minusta KTP on aivan yhtä dogmaattinen kuin muutkin kom.puolueet Suomesssa.

Niitä on 3:  SKP, KTP ja STP.

Painopisteet ovat erilaiset, mutta strategia on sama kaikilla.

Eli taktiikkakysymykset siis ontuu.

Lainaan Tomia: ”Leninismin ydin on yhteiskunnallisen tilanteen arviointi ja sen jälkeen toimiminen tilanteen vaatimalla tavalla. Toiminta ei voi olla samanlaista jokaisessa tilanteessa vaan ajanjaksosta riippuu toiminnan mahdollisuudet, haasteet, tehtävä jne.”

Kaikki kolme kom.puoluetta kyllä osaa analysioida yhteiskuntaa, mutta yksikään ei osaa toimia ajan vaatimusten mukaisesti. Tämä on fakta tänään.

Jos kom.puolueemme (kolme) oivaltaisivat taktiikan merkityksen, ei meillä olisi kuin yksi yhteinen kom.puolue.

Kompromisseja ei osaa tehdä yksikään kom.puolue.

Nimenomaan ei osaa.

Oikeassaoleminen on tärkeämpää kuin toimintatapojen ja yhteisten toimintamuotojen edes miettiminen saati luominen.

Jokaisen kom.puolueen sisäinen ongelma on suunnaton hierarkia, byrokratia ja kaavamaisuus toiminnassa.

Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, yksikään kom.puolue ei enää ole joko paljonkaan, tai ei ollenkaan tavallisen ihmisen arjessa mukana.

Siksi ei yhdelläkään kom.puolueella ole käsitystä mikä on oikeasti tavallisen ihmisen arki ja sen tarpeet.

Jos alahuuli alkaa väpättää, vastaan, miettikää mikä on kom.liikkeen edes yhteinen kannatus Suomessa. Sietäisi miettiä miksi näin on.

Kolmella kom.puolueella on vain painopisteet erilaisia, jotka sopivat aivan erinomaisesti samaan , yhteen puolueeseen.

SKP:llä haetaan tukea feministeistä ja sukupuolisen tasa-arvon asioista pienen sivistyineistön piiristä. Työ ei tuota tulosta. Työväki pääosin suhtautuu peräti vihamielisesti moisiin valintoihin.

Leninin konkreettisen tilanteen konkreettinen analyysi ei tavoita SKP:tä.

STP (porukka, joka erkani KTP:stä.) STP:n käsitys yhteistoiminnasta ja rintaman muodostamisesta on oikean suuntainen, mutta ei osata ollenkaan luoda sitä.

Yhteisrintamaa ei voida luoda kommunistien mahtikäskyllä, eikä pelkkä kommunistien halu saa työväkeä liittymään yhteisrintamaan.

KTP, joka on ehkä kom.liikkeen ”punaisin”, edustaa joukon kaavaoppineinta siipeä.

Teoria edellä, vaikka tulta päin, vaikka sitä ei olisikaan.

Toisaalta, kyllä jokaista kom.puoluetta vaivaa sama tässä suhteessa. Valistetaan, vaikka ei ole paljon valistettavia. Omaa väkeä/jäsenistöä valistetaan, ja pitäkin valistaa. Mutta se jätetään tekemättä, mikä on tärkeintä, eli valmisteleminen ihmisten pariin. Eli siihen tärkeimpään: kuuntelemiseen.

Kommunistien tärkeimmät linnakeet puuttuvat nykyään. Suuret tehtaat. Ne vähät joita vielä on, ei enää olekaan kommunistit luottamusmiehinä.

Kommunistien joukkotyönmuodot ovat tänään täysin erilaisia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Siihen yksikään kommunistinen puolue ei ole osannut vastata eikä toimia…oikein.

Siksi kaikki kolme kommunistista puoluetta haparoi, kuin käsi pimeässä.

Teoriaa tarvitaan. Jotta käsi ei haparoi.

Mutta se tärkein ei sitten suju, ei sitten millään. Toiminta.

Aivan. TOIMINTA,

Se sama kaavamainen toiminta, ja ajattelu jatkuu, joka ei toimi eikä tuo tulosta.

Kommunistinen sentralismi.

Tätä Leninin keskeistä järjestöperiaatetta ei ymmärretä sitten ollenkaan oikein.

Ei Lenin sitä huvikseen antanut perinnöksi kommunisteille.

Kommunistiselta liikkeeltä puuttuu tämän järjestöperiaatteen kaikki momentit nykyään.

Yhdelläkään puolueella ei ole todellisuudessa kuin sentralismia. Se on ongelma ja sen tulppa.

Ei muuta.

Demokratiaa ei ymmärretä sen tärkeänä osana, sen merkitystä, kokonaisuuden merkityksenä.

Kommunistinen demokratia ei ole samaa kuin porvarillinen demokratia. Ymmärtäkää se.

Tulen nyt kommunistisen liikkeen loppuhuipentumaan, eli ongelman ytimeen.

Leninkin sen sanoi: kokoukset ovat toiminnan organisoimista kommunistisessa liikkeessä.

Kaikilla kolmella kommunistisella puolueella jäsenistön perse leviää, mutta muuta konkreettista ei juuri synny.

Kokoukset eivät ole toimintaa itsessään.

Se, kommunistit on tajuttava.

Tomi Mäkinen: Meidän kommunistien on oltava selvillä, tavalla tai toisella, kommunistisen liikkeen sisäisestä toiminnasta, jota tuot penikkataudissa esiin. Oikein tuot esiin senkin, että meidän kommunistien pitää ymmärtää kapitalismin kehityssuunta. Mutta…mutta.

Me kommunistit olemme koko kapitalistisen ihmiskunnan tietoisin osa.

Mutta kaikista ei tule kommunisteja. Ei ennen, eikä jälkeen sosialistisen vallankumouksen.

Miksi näin on Tomi?

Voisin esittää esimerkkejä entisistä sos.maista, mutta en tee niin.

Neuvostoliiton NKP ei ottanut huomioon ihmistä. Neuvostoihmistä, ei neuvostoihmisen arkea eikä tarpeita. NKP oli erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.

Siksi NKP oli niin helposti tuhoutuva 1991.

Koko kommunistinen liike koko maailmassa toimii samoin periaattein. Edelleen.

Siksi se ei voimistu.

Tomi, kirjoitukseksi on todella ajankohtainen kommunistisen liikkeen sisällä.

Koko maailmassa.

Leninin ajatukset ja kokemus on otettava nyt käyttöön. Meillä on Leninin perintö. Lenin sen antoi meille. Lenin on tällä hetkellä se kaikkein tärkein: Mitä on tehtävä? Marxin ja Engelsin pohjalta.

Ihmettelen suuresti Snelmannin mainosta jossa kolme miestä hokee jokainen snelmannin suomalainen kotimainen pietarsaarelainen

No eihän siinä mitään siinäpä hokevat ihan hyviä asioita ne ovat mutta vaikka meillä ei olisikaan tuota korona riskiä

Laitto tuo mainos mietittymään kun ne samalla paljain sormin muka laittoi pakkauksiin leikkeleitä

sitä en tiedä menikö omaan käyttöön vai myyntiin mutta eipä siinä hygieniasta ollut tietoakaan

Jos tuo tuotantokin on samalla tasolla ei voi kun sanoa ei ole hyvä laatua tuon hygienian puolella seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

En päässyt entisillä kirjautumisilla sisään?
Piti hankkia uusi tunnus.
– No nyt pelittää ainakin tämän kerran.

 

 

Eilen irrottauduin iltauutisiin saakka virus uutisoinnista. Tuntui oudolta, ettei ole koronaa? Otsikon kopioin aikanaan olleesta Flora – margariinimainoksesta. Siinä lapset ihmettelivät ruokapöydässä, ettei ollut Floraa. Minkälainen maailma on koronan jälkeen – millainen itse kunkin elämä?

 

En lähde perkaamaan laajasti tulevaa aikaa, taloutta, yhteiskuntien kehitystä tai muuta vastaavaa. Mietin korona pandemian jälkeistä aikaa aikojen saatossa. Kuinka paljon väritämme aikaa tuleville sukupolville jne. Muutamia esimerkkejä millaisia tarinoita saatamme kertoa tai putkahtaa eri yhteyksissä esiin:

 

• te ette kuulkaa tiedä miten kovia aikoja ne oli. Kauppojen hyllyt tyhjennettiin, vessapaperit loppuivat ja keksittiin keinoja takapuolen pyyhkimiseen. Te nykyajan nuoret ette tiedä mitään siitä mitä on kun joutuu totuuden eteen. Silloin jokainen suomalainen katsoi kuolemaa silmästä silmään.

 

• Te vanhat nyt aina liioittelette, miten se muka oli jotain erikoista, en usko teitä. Kuuleppas pojanjolppi, se oli totista totta, maailmalta näytettiin kuvia kuinka ruumisarkut loppuivat kesken. Ihmisiä haudattiin ilman omaisia. Valtiot taistelivat tarvikkeista hampaat irvessä. Heikkopäisempiä heikotti niin, että povasivat jo maailmanloppua. Älä älä tuu mulle sanoon!

 

• äitee, minä vuonna saatiin puolukoita, ettei koskaan ennen? Tehtiin meinaan iso tili marjoilla, kysyy isäntä kiikkutuolista. Niin, eikös se ollut se sama vuosi kun oli se korona. Olihan meinaan sellainen marjavuosi sitten syksyllä, ettei muistini riitä moisesta sadosta toista. Oltiin silloin vielä parhaassa iässä, mutta monet hyvät ihmiset se vei, se virus.

 

• äiti mikä se korona oli kun siitä aina puhutte? Tapahtuiko silloin jotain ihmeellistä? Voi lapsikulta, ne olivat raskaita aikoja, kerron sitten joskus kun olet vanhempi. Uskotko jos sen sanon, että lapset kävivät koulua kotona. Eikä, en usko. Koulujen ovet laitettiin kiinni ja vanhemmat opettivat lapsia. Ja tapahtui noina aikoina, että lapset mankuivat päästä kouluun. Miten siistii, ei voi olla totta, mä olisin halunnut elää silloin. Nyt ei satu mitään kivaa, tylsää. Älä tyttö toivo sellaisia aikoja.

 

• isä, minkälaista silloin oli kun synnyin? Noo, silloin jouduttiin jäämään äidin kanssa kahden karantteeniin, meinaan kun teitä muita ei vielä ollut. Se oli semmoinen virus joka lähti Kiinasta ja pisti koko maailman polvilleen. Ei päästy käymään missään, mitä pikaisesti kaupassa. Melkein puoli vuotta oltiin sisätiloissa ja tekemisen puutteessa sinutkin poikani pistettiin sitten alulle.

 

• Muistatko milloin Antti Ruuskanen heitti maailmanennätyksen keihäänheitossa. Muistanhan toki. Se oli syyskuun ihan alkua, oli nimittäin koko kevät ja alkukesä sitä korona virusta, olethan sinä siitä kuullut puhuttavan. Olen minä jotain, mutta en pahemmin ole laittanut merkille mikä kumma se oli. No, oli mikä oli, silloin oli urheilukilpailut ja kaikki muu kielletty. Vasta heinäkuussa saatiin urheilla ja vasta syyskuussa oli Suomi – Ruotsi maaottelu stadionilla ja siellä se Antti nappasi haamuheiton. Muistan kuin eilisen päivän korona vuoden ja siitä tuon Antin maailmanennätyksen.

 

 

Elämme historiallisia aikoja, jos se yhtään lohduttaa. Varmaa on, kuinka tätä aikaa muistellaan kauan. Jokaisella on tarinansa ja muistonsa. Omaiset muistelevat menehtyneitä, selvinneet kiittävät onneaan, ettei kohdalle sattunut.  Kapakoissa tuoppien äärellä kinastellaan ja otetaan nokkapokkaa menikö se niin vai eikö mennyt. On niin monta tarinaa kuin on kokijoita.

 

Kevennys:

Olen ihmetellyt miksi nykyajan jääkiekkoilijat ovat järkeään isokokoisia? Sitten keksin: Heidän pelipaitoihin mahtuu enemmän mainoksia.

En pyri vähättelemään nykyistä koronaongelmaa enkä muitakaan uhkia. Kuitenkin tuossa lukiessani omaan avaukseeni liittyvää kommenttia; kuinka ollakkaan, lähdeaineistona IS.

No, siellähän se sitten oli tämä 20-vuotiaan kassatytön juttu vanhemman väen huolimattomuudesta. Aivan mitätön, jos edes tosi juttu mutta lööppi oli sitäkin lennokkaampi. Samalla aukeamalla  tämä Muurmanskin tapahtuma. Vielä vähemmän oikeata uutisaineistoa mutta vieläkin lennokkaampi lööppi.

150 km Suomen rajalta—? Kuinkahan paljon nämä naapurin turvallisuusjoukot ampuvatkaan vuoden mittaan omia kansalaisiaan? Tuskin on monellakaan tietoa.

On kaiketi otettava huomioon, että tapahtumapaikka (?) on kahden varsin merkittävän sotilastukikohdan välissä. Muurmansk tärkeä sukellusveneiden sotasatama ja Ala-Kurtti myöskin tärkeä sotilastukikohta; kyllä niissä maisemissa turvallisuusjoukkojen sotilailla liipasinsormi lienee normaaliakin herkempi. Sieltä Ala-Kurtista piti Venäjän hyökkäämän Suomeen jo pari kesää sitten (”asiantuntijalausuntojen mukaan”); eipä vielä ole näkynyt.

Sanottakoon vielä, että eivät Suomea tuommoiset uutiset ja muka ”rajan läheisyys”, horjuta mitenkään.

Esim, jos Eestissä, missä kohtaa hyvänsä, tuo runsaat 150 km on aina ”rajan läheisyydessä”.

Jaksan edelleenkin ihmetellä näitä kirjoittajia, joiden lähdeaineistot ovat pääsääntöisesti tätä IS:n hengentuotantoa.

Nämä IS ja IL myyvät lähes pelkillä taidokkailla lööpeillään ja sitten niihin mennään uskomaan jopa lukematta muuta kuin otsikon. Sitten vaan avausta tekemään.