Kuukausi: huhtikuu 2020

On selvä asia että kun nyt on mennyt kuukausi ei kukaan ole käynyt kysymässä onko sinulla ruokaa

no mitä sitä kyseleen eihän tuo 7 kymppinen ruokaa tarvitse vai onko sittenkään noin

Katselen asiaa monelta kantilta ja en näe asialle mitään ns hyvää puolta näen vain huonoja asioita ja paljon

Onko sille mitään järkipohjaista selitystä  metsään saa mennä ei vaan kiinnosta sinne mennä siellä on märkää ja kuraista menkööt päättäjät itse

Olis kiva nähdä kun  he siellä rämpivät kuran keskellä ja meille 7 kymppisille kerrotaan satuja muka riskiryhmästä

Johon me kuulemma kaikki kuulumme olisko perusteita tuollaseen  ja kuka tuo meille ruokaa nälkä kuolemaako meidän pitäisi odottaa

mutta sellasta en hyväksy siksi en myöskään kotona tule istumaan ja odotamaan   sellasta jonka voin estää hakemalla ruokaa

Siihen ei minulle ole esteenä valtion laittama ulkonaliikkumis kieltokaan oliko edes sallittua koko asia

Jossitelulla asia ei korjaannu jos tätillä on munat se onkin setä JOS sana ratkaisee tuon jossittelun seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Luonnossa mieli lepää. Kuvassa myös uusin koiranpentu joka on vasta 18 viikon ikäinen…kasvaa silmissä. Sekä tietenkin sushukkanen.

Kuvassa oleva kosteikko on pieni mutta syvyydeltään n 10 metriä. Kiehtoo kuinka se on kuivan metsän keskellä ainut lätäkkö mikä on vielä noin syvä.

Korpisoturi jatkaa taas päivityksiään eturintamalta, eli elämästä.

https://demokraatti.fi/sanna-marin-islle-hallitus-ei-ole-valmistelemassa-jatkoa-uudenmaan-eristamiselle/

”Marin sanoo, että edellytys liikkumisen rajoittamiselle on sen välttämättömyys. Jos koronavirustartuntatilanne tasaantuu Uudenmaan ja muun Suomen välillä, edellytys ei pääministerin mukaan täyty.”

Pokka ei siis kestä, vaikka 60% tartunnoista on edelleen Uudellamaalla, koska jokunen ”perustuslakiaasiantuntija” räksyttää.

Tässä on mallia ”vahvasta” päätöksenteosta, kun vetäydytään taas jonkun ulkopuolisen selän taakse.

Samaan aikaan Trump puhuu että huhtikuun lopussa rajoitteista aletaan luopumaan ja ihmiset saa taas tulla ja mennä miten haluaa levittäen virusta vielä suuremmalle määrälle. Eli eniten maailmassa virukseen kuolee Yhdysvalloissa. Vielä reilu kuukaisi sitten Trump nauroi asialle ja piti sitä virushommaa jopa demokraattien juonena.

Kannatan ajatusta, voisi sitten  seurata tältä puolen planeettaa Trumpin ihmiskoetta siitä kuinka moni selviää. Mengele olisi pitänyt tälläisestä toverista 40-luvun leireillään….

Ruotsikin jatkaa ihmiskokeita omassa maassaan, antaa jatkaa, turha heidän on rajoituksia tehdä…

Ostin vähän ruohikkouistimia ja haspeliini uudet siimat. Ajattelin mennä messilän rantaan heittämään virppaa tässä joku päivä. Kesällä pääsee sitten uistelemaan kuhaa vesijärvelle, kun kaverini hommasi keskimoottoriveneen, joka tuodaan niemen satamaan.

Mukavia kalareissuja on tiedossa ja tulossa.

 

Jatkan Kallen aurinkolasiteemaa hieman toiselta kannalta.

Olin kakarana ns. ”rilli”, koska jo 6-vuotiaana minulla todettiin taittovika lievine hajataittoineen. Ja, mikä merkillisintä plus-taittovika oli vain  oikeassa silmässä. Vasen täysin  normaali tai siitä erikoinen, että siinä oli poikkeavan hyvä näköominaisuus.  Siis, olen käyttänyt rillejä lähes aina. Olisin tietenkin voinut panna lapun oikealle silmälle ja näytellä merirosvoa, koska vasen oli erinomainen, mutta puujalka puuttui.

Mitä tällainen silmäominaisuus tarkoitti. Intissä se tarkoitti sitä, että tähtäsin vasemmalla silmällä. Pystykorvakin oli oikeasilmäisille. Rynnärissä se oli hankala ominaisuus, kun hylsyt lensivät  ”silmille”.

Aikuisena yritin käyttää monitehorillejä, mutta siitä ei tullut mitään, kun täytyi portaissa alas tultaessa nokkia kuin kana, että näki portaat oikealla kohtaa. Heitin niillä ”vesilintua”.

Plus- taitto tarkoitti myös sitä, että ikäkäön tullessa eriparisille silmille täytyi uusia laseja muutaman vuoden välein. Jos taas ihmisellä on nuoruudessaan ns. likinäkö ( miinustaitto), se korjaa näön iän varttuessa plussan suuntaan eli normaaliksi.

Tällaisesta silmien eriparisuudesta seuraa se, että toisen silmän linssin vahvuus iän karttuessa alkaa pullottamaan eli tulee oikea ”pullosilmä”.

Silmälaseja ”himmennyksineen” taas ei tällaisen pullosilmän kannata ostaa, kun tarvitsen vielä erilliset normaalit kaukolasit, lukulasit ja soittolasit erikseen. Auton ajoonkin tarvitsisin monitehot, että näkisi mittarit ja maaston vaihtamatta laseja. No, se hoituu tietyn vahvuisilla kaukolaseilla. Joku ihmettelee että, mitä helvettiä sinä sähläät sadalla eri lasilla, kuin olisi noita erinomaisia rajattomia ( saatanan kalliita minulle) monitehoja.

Aurinkolasit hoituvat ratkaisulla, jossa erilliset hyvätasoiset aurinkolasit pannaan vain normaalilasien päälle. Näin näkökyky säilyy hyvin.

Lohdutukseksi silmälääkärini sanoi, että sinulla on jo ilman lasejakin niin hyvä näkö, ettei ajaessa tarvitsisi käyttää laseja ollenkaan ( höh). Kuinkahan sokeina nuo muut sitten ajavat. Ja, että laseilla korjattua näkökykysi on huipputasoa, jota harvoin näkee. Johtaa varmaan siihen, että minun tarvitsee katsoa asioita vain pokilla.

 

On arveltu, että koronavirus olisi jonkin salaseuran kehitelmä, jonka avulla se voisi yrittää ajaa asiaansa niin, ettei seurauksia voisi epäillä kyseisen salaseuran aiheuttamiksi. Jos jokin taho esimerkiksi sabotoisi maailmantaloutta näkyvästi, se johtaisi vastarintaan kyseistä salaseuraa kohtaan.
Salaseurat kilpailevat keskenään ja pyrkivät hyötymään nykytilanteesta kukin tavallaan.

Erilaiset salaliitot

Ken on elänyt Helsingissä 80 – 90 luvuilla ja jo aiempiakin vuosia, omaa tuntuman ko kaupungin rikollisuuteenkin. Väkivaltarikokset, murrot, varkaudet jne.

Kun tullaan 90-luvulle ja siitä eteenpäin, Helsingissä trendi on mennyt huonompaan suuntaan. Aiemmin varsinaisia rikollisjengejä ja järjestäytynyttä, avointa  väkivaltaa käyttäviä ryhmittymiä ei juurikaan ollut; nyt niitä  riittää ja kovinkaan paljon valoa ei ole näkyvissä. Oma osansa ovat mm latvialaiset pienryhmät Suomessa, ja vapaa liikkuvuus Eestin läpi Suomeen ja takaisin.

Jos vertaamme Tallinnaan, kehitys on ollut päinvastainen. Suomen poliisin yhdyshenkilö Tallinnassa, kehuu Tallinnan poliisin tehokkuutta, runsasta teknistä valvontaa, kalustoa ja ammattitaitoa. Eestin poliisi- ja rajavartiolaitos saavat runsaasti kiitosta ja suomalaisen viranomaisen taholta.

Tallinnahan on aina ollut suomalaisten rikollisten turvasatama ja pakopaikka; nyt vaan alkaa käydä ahtaaksi eläminen ja oleminen. Toisaalta, riittäähän noita suomalaisiakin rikollisia vieläkin ja lukuisasti.

90-luku olikin loistoaikaa kaikkine ns ”maanpuolustusryhmittymineen”; tosiasiassa rikollisjoukkoja keräämässä yrittäjiltä suojelumaksuja yms. Usein johtajina olivat venäläis/eestiläiset entiset sotilaat; korkeastikkin  koulutetuja.

Tänä päivänä kuljen kävellen mieluummin Tallinnan katuja; siellä mm kameraverkosto on todella tiheä. Niitä teknisiä laitteita ei monikaan turisti osaa paikantaa mutta kun asioiden parissa olen kouluttajan ominaisuudessa vuosia viettänyt, ei sille mitään voi kun ne tulevat huomioiduksi.

Siispä turvallista matkailua mm Tallinnassa; pakko ei ole mennä sinne pahimpiin paikkoihin ja humalassa. Kyllä Tallinnassa turvallista on kuten paljolti muuallakin, järkevästi liikkuen.

 

 

Tänään keskityn poikkeuksellisesti vain yhteen aiheeseen. Alueemme kunnat ovat ns. mökkikuntia. Väestömäärä kasvaa roimasti kesäisin. Elinkeinoelämälle ja kunnille siis tuiki tärkeitä ovat sankoin joukoin mökeille rientävät ihmiset.

 

Korona virus muutti kaiken – ainakin toistaiseksi. Mökkiläiset, varsinkin ne jotka asuvat Uudenmaan alueella, viruvat nyt asunnoissaan ja kaipailevat mökeille. Mökkikuntien kauppiaat ja muut pienyrittäjät odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa.

 

Hermostuneisuutta alkaa ilmetä. ”Eikö nyt jo voisi hieman höllentää rajoituksia”, pyörii monien ajatuksissa. Ovatko ajatukset itsekkyyttä? En tiedä. Näin unta, kuinka keskustelin kunnanjohtajan kanssa ja olimme huolissamme, miten meidän käy. Olemme kovalla kädellä yrittäneet laittaa kunnan taloutta kuntoon, monin eri keinoin. Nyt tulevaisuus näyttää olevan hämärän peitossa.

 

Elämme oudon tilanteen edessä – meidät yllätettiin ikään kuin housut kintuissa. Onko ihme jos ajatuksemme ovat sekaisin – onko tämä kaikki unta vai totta? Minkälainen on tulevaisuutemme, kuntien, koko yhteiskunnan – elämän?

 

Itsekkyyden sijaan puhuisin mieluummin tuskastumisesta. Varsinkin pienissä kunnissa joissa ei ole todettu tartuntoja, ajatellaan ehkä toivorikkaina pahimman olevan ohi. Siitäkin huolimatta, kuinka uutisvirta kertoo karuja lukuja koronasta päivittäin. Toisaalta pelätään, ”älkää tulko tänne tartuttamaan meitä”.

 

Kaikesta huolimatta, vaikka kuinka sormenpäitä polttelisi palata normaaliin päiväjärjestykseen, on pysähdyttävä ja ajateltava kokonaisuutta, vaikka kuinka sattuisi ja hermoja raastaisi. Irtiottoja yhteisöstä ei vain voi tehdä.

 

Meitä koetellaan nyt, mutta me kestämme koettelemuksen. Tähän mennessä olemme selvinneet suhteellisen pienin menetyksin. Voimme vain kuvitella miten syvältä on riipaissut heitä jotka omaisensa ovat menettäneet.

 

Emme sydämissämme tahdo menettää enää yhtään ihmishenkeä. Siksi meidän on yhtenäisinä oltava siinä rintamassa, jolla tuo pahuksen korona virus voitetaan.

 

Eikös se ole jännä kuinka Suomessa pystytään tilailemaan netin kautta valtion varoilla varmistamatta virolaisten roistojen kautta kiinalaista paskaa. Miksi ministeri joka on vastuussa pääsee kuin koira veräjästä. Pitäisikö nyt samalla tutkia kaikki muutkin rahaliikenteet mm ulkomaanapuun ja muuhun roskaan meneviä rahoja. Veikkaan että tämä tapaus oli vain jäävuorenhuippu.

Jatkossa roistovaltio Viroa pitää kiertää.

”Suojavälineskandaali lyö melkoisia laineita kaikkialla. PS-kansanedustajat oudoksuvat työministeri Tuula Haataisen (sdp.) väitettyä tietämättömyyttä kansakunnan kannalta kriittisesttä suojavarusteasiassa.

Kansanedustaja Mari Rantanen (ps.) ei niele selitystä siitä, että Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounemaa olisi yksin tehnyt kymmenien miljoonien kaupat.” (Suomen Uutiset)